Hurraahuutoja (Crossfit On ramp 2/7)
Päivän oppi: Kuuntele varoitukset!
No niin. Eipä siinä sitten kauaa mennyt. Hurraa hurraa! Meikkis on myyty! Myyty Crossfitille.
Tänään oli On ramp -kurssimme kakkoskerta. Ekan kerran kärsimättömyys ja migreenin aiheuttama aivosumu oli poissa ja meikä pääsi täydessä iskussa paikalle. Oli kiva mennä salille, kun kroppa oli hereillä. Crossfit salilla oli täysi tohina päällä ja treenit käynnissä. Katselin, kun naiset työnsivät metallisia kelkkoja pitkin pihamaata ja näyttivät lopen uupuneilta. Siistii! Niin mun tyylistä treenaamista. En malta odottaa, että pääsen mukaan tekemään kuolemaa. Oma punttitreenaus on ollut jo osittain Crossfit tyyppistä, sillä ohjelmissani on tehty kaikki treenit kelloa vastaan. Olen siis tottunut vetämään treeniä kovilla sykkeillä ja se sopii mulle. Veren maku suussa ei haittaa. Tosin tänään pääsin myös kokemaan tuon veren maun ihan konkreettisesti suussani. Kantapääopiston priimusoppilas oli jälleen opintiellä…
Tämä päivä aloitettiin soutulaitteessa. Käytiin läpi oikeaa soututekniikkaa ja saatiin hyviä vinkkejä. Seuraavana siirryttiin opettelemaan keppien kanssa Press ja Push Press -nimisiä likkeitä (KVG – en ala selostamaan liikkeiden suorittamista). Kuivaharjoittelun jälkeen molempia liikkeitä tehtiin myös levytangon kanssa. Muistaakseni Push Pressin kohdalla ohjaajamme Riku muistutti, kuinka tärkeää on siirtää pää pois tangon tieltä. Muuten tanko voi kolista hampaisiin ja sitten syljeskellään kielenpalasia… Harjoittelin liikettä ja mietin, että ei se tanko tosta nyt mua mihinkään suuhun voi osua. Jotain jenkkityylistä ylivarovaisuutta, että varoitellaan kaikesta mahdollisesta.
Tykästyin Push Press liikkeeseen. Seuraavana siirryttiin harjoittelemaan vielä Thruster -liikettä, jossa Push Press yhdistyy etukyykkyyn. Loistava liike myöskin. Kivaa oppia uusia juttuja. Hymyilytti, oli tosi hyvä fiilis. Aloin olemaan jo aika lailla innoissani. Sellainenhan mä olen. Revin iloa pienestä, innostun helpolla ja sen jälkeen olen kybällä mukana. Aika nopsaan nappasi Crossfit otteeseensa.
Lopuksi tehtiin vielä päivän WOD (workout of the day). Yhteensä 4 kierrosta 250m soutua, jonka jälkeen 8 Thrusteria. Hommaa tehtiin pareittain ja aina yhden soutu-/Thruster -sarjan jälkeen vaihdettiin suorittajaa. Oli kivaa vetää sykettä ylös soudussa ja sen jälkeen mennä levytangolle. Ensimmäisen Thruster -sarjan puolivälissä meikä pääsee kantapääopiston penkille. Vetäisen metallisen levytangon suoraan päin suutani. Hampaat painuvat alahuulen läpi ja tanko jatkaa matkaansa nenän kautta suoraan ylös. Onneksi kieli ei ole hampaitteni välissä. Muuten olisin takuuvarmasti päässyt suorittamaan edellämainittua kielenpalojen syljeskelyä. Hampaiden ja levytangon kohtaamisesta syntynyt ääni on sen verran suuri, että tunnustelen hetken kielelläni, ovatko etuhampaani vielä ehjinä. Ehjinä ovat. Jatkan sarjan loppuun. Lepotauon aikana maistelen verta suussani ja mietiskelen, että ehkä jatkossa kannattaa kuunnella ohjaajien varoitukset. Ne saattavat sittenkin olla ihan aiheellisia…
Päivän treenit ovat ohi ja lähden ajelemaan kohti uutta tallipaikkaamme. Treenin päälle menen vielä Firman naisten kanssa maalaustalkoisiin viimeistelemään siirtotallejamme. Katson auton peilistä kahta etuhampaiden mittaista reikää alahuulessani ja hymyilen. Fiilis on jotenkin aivan loistava. Sillä hetkellä tajuan hyvin konkreettisesti sen, mitä liikunta minulle antaa. Mielen valtaa jonkinmoinen tyyneys. On onnellinen olo. Edellisenä päivänä olimme Yyterissä maastoilemassa hevosten kanssa. Humputtelimme pitkin täydellisiä hevosmaastoja, laukkasimme hiekkapoluilla ja kuuntelimme hiljaisuutta. Mieli lepäsi. Automatkalla tajuan, kuinka tärkeitä nämä kaikki liikunnan muodot ovat minulle. Hoidan päänuppiani hevosen selässä, punttisalilla ja lenkillä. Tarvitsen tätä kaikkea tosi paljon. Pitkästä aikaa minulla on jotenkin rauhallinen olo. Mieli on levollinen. On vaan ihan tosi hyvä olla. Mitä muuta sitä edes tarvitsee? Ei yhtään mitään.