Ladataan...

Päivän oppi: Aina on hyvä hetki syödä!

Olen vieläkin hieman puolikuntoinen ja tylsistyttää niin maan perusteellisesti, kun en ole päässyt liikkumaan. Onneksi mulla on kaitsettavana maanantaihin asti yksi isompi hoitolapsi, kun käyn liikuttamassa perjantairatsuani viiden päivän ajan. Tänään tulee myös viikonloppuhoitoon hieman pikkuisempi hoitolapsi, kun Sekopääjuoksijan sisaren perheen mäykkytyttö Hippu tulee yökylään. Nelijalkaisten seurassa menee siis tämä viikonloppu, joten kavio- ja tassuterapia piristää takuuvarmasti.

Olen vähän sen kaltainen ihminen, että jos en pääse liikkumaan niin passivoidun ihan totaalisesti. Sohva vetää puoleensa eikä huvita tehdä juurikaan mitään. Paitsi syödä! Se huvittaa aina! Niinpä tylsistyneenä teen yleensä poikkeuksetta kahta asiaa - kokkaan ja syön. Usein tulee kokeiltua jotain uusia reseptejä ja tänään päätin kokeilla appelsiinista tehtyjä pannukakkuja. Vähän epäilytti, miten appelsiini käyttäytyy pannaritaikinassa, mutta ihan mainioitahan näistä tuli. Pistetäänpäs siis resepti saman tien jakoon, ennen kuin unohdan sen. Pannareiden kanssa tarjoilin sitruunalla marinoitua päärynää ja mustikoita. Appelsiini maistuu letuissa melko vienosti, joten suosittelen raastamaan takinan joukkoon myös appelsiinin kuorta, jotta saa makua paremmin esiin. Sitruunan kuori on takinassa myös must. Lettutaikina kaipaa myös rutkasti makeutusta, joten sen kanssa ei kannata säästellä. 

Appelsiini-pannukakut

1 appelsiini

3 kananmunaa

0,5 dl mantelijauhoja

1,5 dl kaurahiutaleita (gluteenitonta)

hiven suolaa

1 tl leivinjauhetta

3-5 rkl hunajaa (enempi on parempi)

1 rkl appelsiinin kuorta raastettuna

1-2 rkl sitruunan kuorta raastettuna

1-2 rkl psylliumia

(1 rkl kookosöljyä)

Ainekset plenderillä sekaisin. Paista pannulla voissa tai kookosöljyssä pieniä pannukakkuja. Älä tee pannukakuista liian suuria, niin ne on helppo kääntää paistettaessa. Pannarit ovat gluteenittomia, jos käytät niiden valmistuksessa gluteenittomia kaurahiutaleita. 

Olkeepa hyvä! Mahtavaa viikonloppua ja muistakaa syödä hyvin!

 

 

 

 

Ladataan...

Päivän oppi: Mausta ja maista, mausta lisää ja maista taas.

Perjantaita vaan kaikille. Mitäs mä oon hommaillut tällä viikolla? Hmm - no paljonkin kaikenlaista. Tänään mm. juoksin kalsareillani pitkin Porin Lääkäritalon käytävää.... Joteskin tuo tilanne taas sopi kuvioon. Miten sitä aina löydänkin itseni mitä omituisimmista tilanteista? No jottei nyt kukaan luulisi, että meikäläisen kuuppa on lopullisesti seonnut, niin selvennettäköön, että en siellä ihan omasta ideastani kalsongit jalassa karaillut. Kävin fyssarilla tsekkauttamassa askellustani ja siinä yhteydessä jouduin myös kipittelemään alusvaattesillani pitkin käytävää. Priimaa on kuulemma askellus, eikä pohjallisten tarvetta ole. Pienoista länkisäärisyyttä tosin kuulemma ilmenee... Vuodet hevosen selässä ovat ilmeisesti tehneet tehtävänsä. 

No mitäs muuten sitten? Urheiltua on tullut normaaliin tapaan melko mukavasti, vaikka kroppa toipuu selkeästi vielä viime viikonlopun puolimaratonista. Vasen kinttu huutelee jotain penikkataudin alkuoiretta, joten nyt on laitettava juoksut jäihin pariksi päiväksi ja kaivettava kuntopyörä esiin. Meikä hinkuttaa sitten viikonlopun pitkiksensä sillä. Saattaa olla pieni shokki tulossa takapuolelle. Pyöränsatulassa kun ei oo tullut nyt hetkeen oltua. 

Muilta osin tämän viikon ehdoton avainsana on ollut lasagne. Olen tällä hetkellä töistä osa-aikaisesti lomautettuna, siten että teen lyhennettyä työviikkoa. Tiistaista torstaihin töissä ja maanantait ja perjantait vapaalla. Ihania, pitkiä viikonloppuja siis. Homma tuntuu toki palkkapussissa, mutta silti tähän voisi vaikka tottua. Miten nautinkaan siitä, kun on aikaa hoitaa maanantaina viikon ruokaostokset ja kokkailla kaikessa rauhassa koko viikoksi ruokaa ilman mitään kiirettä. 

Tällä viikolla olen siis kokannut lasagnea. Kahteen otteeseen! Maanantaina tein jauheliha-kesäkurpitsalasagnea ja tänään jauheliha-chorizolasagnea itsetehdyillä tuorepastalevyillä. Tämä oli eka kerta, kun testasin itsetehtyä tuorepastaa lasagnessa, hyvin toimi vaikka korvasin alkuperäisen ohjeen riisijauhot kokonaan maissijauhoilla. 

Lasagnessa mun mielestä se the juttu on hyvä tomaattikastike. Tomaattikastike, joka maistuu kunnolla tomaatilta ilman sen ihmeempiä kikkailuja. Sokeri on hyvä tapa syventää tomaattikastikkeen makua, mutta meikäläisen taika-aine viime aikoina on ollut Worcester -kastike. Sen avulla saa kastikkeeseen sen viimisen makusilauksen.

Molempien lasagnejen jauheliha-tomaattikastikkeet tein seuraavasti: 700-800g naudan jauhelihaa paistetaan ja maustetaan suolalla, joukkoon pari hienonnettua sipulia ja monta valkosipulin kynttä murskattuna. Sitten joukkoon 500g-1000g paseerattua tomaattia ja 140g tomaattipyreetä. Tämän jälkeen joukkoon soijakastiketta ja Worhester-kastiketta x-määrä. Homma menee niin, että maistellaan ja maustetaan lisää, maistellaan ja taas ja maustetaan tarvittaessa vieläkin, niin kauan, että maku tuntuu omassa suussa oikeelta. Jauheliha-tomaattikastikkeessa saa ja pitää olla makua ja suolaisuutta. Jos makuja ei oo kunnolla, niin lasagnesta tulee vaisu. Rohkeesti siis vaan maustamaan ja tuunaamaan. Reseptien maustemäärät kannattaa mun mielestä unohtaa kokonaan. Maistamalla se selviää. Ketsuppi ja lihafondi ovat myös hyviä tuunausvälineitä. 

Kesäkurpitsalasagnen jauhelihakastikkseeseen lisäsin tässä vaiheessa joukkoon vielä myös parisataa grammaa lampaankääpää. Sienet ja kesäkurpitsa pelittää hyvin yhteen. Muutkin sienet kuin lampaankääpä käy mainiosti. Jälkimmäisen lasagnen jauhelihakastikkeeseen humpsahti tässä vaiheessa choritzo-makkaraa ja paprikaa. Raakamakkara olis tässä kohtaa helmi, mutta sitä kun ei nyt sattunut käden ulottuville, niin joukkoon meni tuollainen kypsä versio. Paprika on chorizon makuparina mainio. 

Mä olen laiska tekemään perinteistä juustokastiketta ja kun en oikeen diggaa tosta vehnäjauhosta, niin olen kehittänyt laiskan naisen juustokastikkeen. Harmi vaan, että tää kastike ei kyllä menis läpi minkään superdiettien safkatarkastuksesta. Rasvaa on enemmän kuin Fogelholm tai mikään virallinen ravintosuositus sallii.... Homma menee kutakuinkin näin: 2 purkkia kuohukermaa, 300g ranskankeraa ja 200g juustoraastetta. Sotke ainekset sekaisin ja sulla on juustokastike. 

Kesäkurpitsalasagnen "lasagnelevyt" luonnollisesti tehdään kesäkurpitsasta eli viipaloi kurpitsat tai leikkaa vaikkapa juustohöylällä lastuiksi. Toisen lasagnen tuorepastalevyt sen sijaan tein seuraavalla ohjeella: 3 3/4dl maissijauhoa (tai riisijauhoa), 1 1/4 dl tapiokatärkkelystä, 1tl ksantaania, hiven suolaa, 4 kananmunaa. Kuivat aineet kulhoon, kaiva keskelle kuoppa ja riko kananmunat sinne. Sitten vain lusikalla takina sekaisin ja lisää jauhoja niin kauan, että saat taikinsasta helposti käsiteltävän tuntuisen. Anna vetäytyä puolisen tuntia. Tämän jälkeen jauhota puinen leikkuulauta tai leivintaso ja kaulitse taikina kahdessa osassa levyksi, josta leikkaat lasagnelevyjä. Jauhoa pitää käyttää paljon, ettei taikina jää kiinni alustaan. 

Tämän jälkeen sitten vain kasaillaan lasagnet. Tässäkin on joku "oikea" järjestys, mutta meikäläinen tapaa laittaa ekana jauhelihakastiketta, sitten juustokastiketta, sitten kesäkurpitsat tai lasagnelevyt ja tätä kerrostamista jatketaan pari, kolme kerrosta. Päällimmäiseksi kerrokseksi jauhelihakastiketta ja juustoraastetta. Uuniin 175 asetetta noin 45 min. Anna vetäytyä uunista ottamisen jälkeen ainakin vartin verran. 

Semmosta settiä tänään. Kuten huomaatte, niin tämä postaus ei sisällä mitään kunnollista reseptiä. Tämä syystä, että nämä lasagnet onnistuvat periaatteella "ei se oo niin tarkkaa". Kunhan kaapista löytyy pääraaka-aineet, niin määrillä ei ole niin kauheasti väliä. Esim. kesäkurpitsalasagnen jauhelihakastikkeeseen mulla humpsahti litran verran paseerattua tomaattia ja tähän jälkimmäiseen vain puoli litraa. Tämä syystä, että unohdin ostaa sitä kaupasta. Ja hyvin onnistui silti. Varsin namit lasagnet, eritoten tämä jälkimmäinen. Kuvat saavat kertoa loput! Nautinnollista viikonloppua kaikille!

 

Ladataan...

Päivän oppi: Jämiä ei jätetä!

Meikä tykkää jatkojalostaa ruokia ja hyödyntää jämiä. Jotenkin kummasti tämä jatkojalostaminen yleensä johtaa lettujen tai vohvelien paistamiseen. Tähän mennessä olen paistanut lettuja mm. linsseistä, keitetyn riisin jämistä, bataattikeitosta, seistä (vai pitäisikö se sanoa seitistä? Kuulostaa hämäkäkin verkolta...) Omituisin lettukokeiluni oli se, kun tein letun jauhelihasta. Siitä ei ehkä sen enempää...

Viimeisin älynväläykseni oli hyödyntää tuorepuuron jämät lettuun. Oikeastaan ihan käsittämätöntä, että en ole tätä aiemmin älynyt. Tuorepuuromassasta tulee nimittäin ihan loistava lettutaikina. Chia-siementen ansiosta lettutaikinasta tulee todella helposti paistettavaa. Isoja lettuja en ole tästä taikinasta tehnyt, mutta pieniin lettusiin/pannukakkuihin tämä toimii ihan loistavasti.

Uskoisin, että lähes mikä tahansa tuorepuuroresepti toimii lettutaikinan pohjana. Itse teen tuorepuuron lähes aina samalla kaavalla. Kookos-riisijuomaa, matelimaitoa, riisijuomaa tai kookosmaitoa, gluteenittomia kaurahiutaleita, chia-siemeniä ja hiven suolaa. Suola on puurossa tärkeää. Ilman sitä puurosta tulee vain jotenkin plaah. Näitä raaka-aineita suurinpiirtein suhteessa 4dl nestettä, 1,5dl kaurahiutaleita, 2rkl chia-siemeniä. Tosin raaka-aineiden suhde ei ole niin nökönuukaa. En oikeastaan ikinä mittaile aineita, kaadan niitä vain näppituntumalla kulhoon ja annan turvota jääkapissa yön yli. Jos puuro on aamulla liian tönkköä, niin sitten vain hiven nestettä lisää. Aamulla joukkoon voi sitten lisätä mitä mieleen juolahtaa. Hunajaa, hedelmiä, marjoja, taatelinpalasia, rusinoita, maapahkinävoita, kanelia, siemeniä, pähkinöitä jne. jne.

No mites tästä sitten jalostetaan lettu? Helppoa kuin heinän teko. Lisää vain joukkoon kananmunia 1-3kpl (Riippuen siitä kuinka paljon alkuperäisesta tuorepuuromassasta on jäljellä) ja hieman psylliumia. Psyllium ei ole välttämätöntä, mutta sitä kannattaa lisätä, jos lettutaikina vaikutta kovin vatkulilta. Psyllium antaa myös letuille hieman enemmän rakennetta. Mikäli haluaa letuista pancakeja, niin sitten vielä joukkoon teelusikallinen leivinjauhetta. Tässä vaiheessa suosittelen lisäämään joukkoon myös hieman hunajaa, jos sitä ei vielä tuorepuuron joukossa ollut. 1tl-1rkl on hyvä määrä. Toki jokin muukin makeutus käy. Esim. kookossokeri on hyvä vaihtoehto. Sitten vain otetaan ruokalusikallisen verran taikinaa ja paistellaan voissa tai kookosöljyssä pieniä lettusia. Tarjoillaan marjojen tai hedelmien kanssa. Jos oikein herkuttaa, niin kermavaahdon tai kookoskermavaahdon kanssa nämä ovat ihquja.

Joulun jälkeiset päivät ovat muutenkin jämien hyödyntämisen kulta-aikaa. Eilen täytin ravioleja savustetun peuran jämillä ja tämän aamun tuorepuuroon humpsahti luumusopan jämät. Hmm - voisinpa kuvitella, että lanttu- tai porkkanalaatikon jämistä voisi syntyä mainio lettu tai vohveli. Ehkä on pakko testata. Ihania välipäiviä itse kullekin! 

Pages