Kun halpa kirppislöytö paljastuukin designiksi

Kirjoittelin kuukausi sitten tähän kirpputori-löytöjen esittely-postaukseen, kuinka olin ostanut kirpparilta nämä hienot, mutta randomit siniset pienet juomalasit. Randomit sen takia, että näitä oli saatavilla vain neljä kappaletta, ja ne olivat jotain ulkomaalaista rihkamaa. Eli ei ollenkaan sellaista mitä normaalisti ostaisin.

Olin kuitenkin etsinyt pitkään tällaisia pieniä liköörilasin tapaisia juomalaseja, mutta mieleisiä ei vain löytynyt mistään. Sitten yhtenä päivänä katseeni osui näihin Helsingin Fasaanissa / Helsinki Second Handin hyllyssä ja ihastuin.

Epäröin ostoa kuitenkin hetken lähinnä käytännöllisistä syistä, koska olisin mieluiten halunnut lasit, joita oli heti saatavilla ainakin 6 kappaletta (isojen vierasmäärien ja rikkoutumisvaaran vuoksi) ja mieluiten jonkun tunnetun valmistajan tekeminä että ostaminen olisi jatkossakin helppoa. Huolimatta siitä ettei kumpikaan toive näiden kohdalla toteutunut en voinut olla ostamatta.

Kassalla sitten kysyin myyjältä tiesikö hän näiden valmistajaa, ja minulle vastattiin (niinkuin jo pelkäsin) että valmistaja on ehkä joku pohjoismaalainen mutta ei ainakaan kotimainen lasinvalmistaja.Harmitti, koska tiedon puute vaikeuttaisi etsimistä aika tavalla.

Koska halusin ostaa näitä ehdottomasti lisää, yritin kotona etsiä netistä tietoa niiden valmistajasta. Tietysti minua ei onnistanut alkuunsakaan, vaikka jopa yritin googlettaa myös mm. ruotsiksi ja norjaksi. No jätin asian, ja toivoin että ehkä joskus törmäisin näihin vielä kirppiksellä, kunnes tällä viikolla selatessani nettiä etsiessäni yhden facen myyntiryhmässä näkemäni maljakon valmistajaa, hyppäsi kuvatuloksiin aivan odottamatta myös joukko tutun näköisiä sinisiä juomalaseja. Sitten olinkin kiljaista ääneen kun näin että kuva oli Bukowskin huutokaupan sivulta, ja lasin valmistajaksi oli listattu Tamara Aladin ja Riihimäen lasi.

Eli ostamani ja ihailemani lasit olivat sittenkin kotimaisia, ja mikä tärkeintä tiesin nyt tarkkaan millä termeillä laseja jatkossa etsiä. Olin myös iloinen että olin ostanut nämä ilmeisesti aika hyvään hintaan, koska tämän sarjan laseja oli Bukowskissa huudettu 9,1 euron kappalehintaan ja minä maksoin näistä vain 4e/kpl. Säästin siis yli puolet tuosta.

Bukowski ja lasinkeräilijän blogi kertoivat vielä, että sarjan nimi on Lila, ja se on muotoiltu vuosina 1960 ja 1961. Lasinkeräilijän blogin mukaan ”Tätä samaa hienostunutta lilaa lasimassa on käytetty myös Helena Tynellin ja Nanny Stillin muotoilemissa esineissä. Tähän samaan sarjaan kuului myös karahvi ja eri kokoisia laseja.” 

Bukowskin vanhassa ilmoituksessa laseja tosiaan olikin kolmea eri kokoa: 11:n, 13:n ja 16:n senttimetrin korkuisina. Minulla sattuu olemaan noita 13 senttisiä.

Koska antiikkiliikkeen myyjä ei näitä tunnistanut, epäilen että sarja ei ole kovin yleinen tai tunnettu. Todennäköisesti sitä ei valmistettu aikanaan kovin paljoa, tai ainakaan kovin kauan. Ja tästä ajasta on vieläpä jo 60 vuotta aikaa!

Tätä teoriaa tukee se, että saatuani selville valmistajan menin heti koluamaan läpi kaikki nettikaupat, mutta yhtään ei ole tullut vastaan. Eli ovat varmaan aika harvinaisia. Mutta nyt kuitenkin helpottaa mieltä edes se,että jatkossa etsiminen on huomattavasti helpompaa.

Näin jälkeenpäin minua myös huvittaa se ajatus että ehkä minulla onkin jokin yliluonnolinen tatsi näiden asioiden kanssa, koska suurena kotimaisen muotoilun fanina löysin nämä lasit alitajuisesti oikeasti tietämättä niiden arvosta. Nyt vain pitää luottaa että sama kyky johdattaa minut uudelleen näiden lasien luo.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *