Ladataan...
Kasvihormoni

Nyt, kun lumet ovat sataneet, on kaupoissa olevat kukkasipulit alennettu törkyedullisiksi. Mitäpä niillä, kun otollisin istutusaika on jo mennyt, vai kuinka? Googlailin mahdollisuuksia sipulien hyötämiseen eli kylmäkäsittelyyn ja kukittamiseen ruukussa, jota kokeilisin näillä alehintaisilla sipuleilla välittömästi - jos vaan olisi lasit tuossa parvekkeessamme. Kukkaruukut täyteen erilaisia kukkasipuleita ja sitten odotellaan keskitalven jälkeen tulevaa kukintaa. Voisihan ne hyötää nytkin viileässä autotallissa, mutta helmi-maaliskuussa meillä ei ole muuta kukituspaikkaa kuin sisätilat, ja täällä ne venähtävät hetkessä laihoiksi ja huojuviksi hujopoeiksi. Huoh, lasipartsilla kevät saapuisi kaksi, kolme kuukautta etuajassa!

Seuraavassa ohjeet hyötämistä varten tiivistetysti (hullun puutarhurin unelmien mukaan ruukut on kirjoitettu monikkoon)

1. Istuta kukkasipulit loka-joulukuussa suurehkoihin ruukkuihin, joiden ei tarvitse olla korkeita, mutta pohjareiät kannattaa olla. Laita pohjalle hiekansekaista multaa, minkä päälle sipulit voi istuttaa aivan vieriviereen.

a. Toisin kuin istuttaessa pihalle, jätä sipulit osittain näkyville samaan tapaan kuin keväällä myynnissä olevat ruukkunarsissit.

b. Voit myös kokeilla kerroksittain tulevaa istutusta korkeaan ruukkuun: Alimmaksi istutetaan isot sipulit (narsissit ja tulppaanit) ja ne peitetään kokonaan mullalla. Päälle tulee yksi tai kaksi kerrosta pikkusipuleita (esim. helmililjat, krookukset) ja pieni kerros multaa.

Kastele lopuksi hyvin, mutta ei valuvan märäksi.

2. Kukkasipulit vaativat muutaman kuukauden kylmän kauden, jotta niiden kukinta onnistuu. Optimilämpötila on vajaa 10 astetta, mutta eri lähteiden mukaan variaatiota lämpötilaan sallitaan. Sipulien tulee olla pimeässä, mitä voi tarvittaessa avittaa erilaisin hengittävin kattein. Ruukut eivät saa kuivua kokonaan tämän hyötökauden aikana, joten kastele niitä maltillisesti kerran tai pari hyödön aikana. Optimilämpötilaa voi koettaa hakea siellä lasituksen takana, pahvilaatikon ja sanomalehden sisällä, autotallissa tai kellarissa - tai takuuvarmasti sopivaksi säädetyssä jääkaapissa. (Heh, tämähän kuulostaisi hyvältä, jos omani ei olisi täynnä ruokaa…)

3. Nosta ruukut vihertymään valoisaan helmi-maaliskuussa, kun versot ovat alle kymmensenttiset. Vihreyden pitäisi lisääntyä päivässä, parissa ja kukkien ilmestyä muutaman viikon sisällä. Paras kasvuympäristö kukille on viileä: Aurinkoisella kelillä lämpötila nousee lasituksen takana plussalle, jolloin ruukut voivat olla siellä koko päivän. Pakkasöiksi ruukut kannattaa nostaa sisälle pakkasvaurioiden välttämiseksi, vaikka ainakin pienet sipulikukat kestävät pikkupakkasta.

Onko sinusta ruukkujumppaajaksi tai oletko kokeillut hyötämistä?

Jaa ihmeessä kokemuksesi tässä myös muille!

 

Lähteinä mm.

http://www.omapiha.info/artikkelit/tulosta.asp?nr=150

http://olotila.yle.fi/piha/kasvit/kukat-ja-perennat/tulppaanin-istutus

http://puutarha.net/indexfr.aspx?s=/keskustelukanava/ketjut/1352/131/0/1/

 

Ladataan...
Kasvihormoni

Mukana myös ohje!

Muistan taannoisen remontointiohjelman, jossa yksi osallistujista itki remontin keskellä sylissään heinäkuuta symboloivat mansikkalaatikot. "Mistä me saadaan mansikoita, jos nyt en laita näitä", hän vaikeroi väsyneempänä kuin maratoonarit kisan jälkeen. No hei, kauppias hankkii suurtuottajilta, voin vinkata asiaa. Pohjoisen pitkät kesäpäivät tekevät mansikoista uskomattoman makeita, joten osta ihmeessä niitä kotimaisia versioita ulkomailta tulevien pahvimansikoiden sijaan. Näistä talven varalle laitetuista mansikoista voit valmistaa vaikka tällaisen herkullisen mansikka-suklaakakun, jollaisia menneenä kesänä valmistui meidän keittiöstä kolmiin eri juhliin. 

Maailman paras mansikka-suklaakakku

5 munan kakkupohja (tai valmis kakkupohja kaupasta)

Valmista kakkupohja lasitekniikalla, eli käytä saman verran munia, sokeria ja jauhoseosta. 

1. Riko lasiin 5 munaa

2. Kaada toiseen lasiin saman verran sokeria

3. Laita kolmanteen lasiin 3 rkl tummaa kaakaojauheetta ja 2 tl leivinjauhetta. Lisää vehnäjauhoja sen verran, että kuivia aineita on saman verran kuin munia tai sokeria. Sekoita jauhoseos hyvin lasissa.

4. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi ja vaaleaksi vaahdoksi.

5. Siivilöi sekaan jauhoseos, älä vatkaa vaan kääntele se sekaan. Varmista, että taikina on tasaista eikä osa jauhoista ole jäänyt kulhon pohjalle.

6. Laita irtorengasvuoan pohjalle leivinpaperi. Voit käyttää leivinarkkia: levitä se irtopohjan päälle ja kiristä rengas ympärille niin, että osa paperista jää tursottamaan vuoan ulkopuolelle.

7. Kaada taikina irtorengasvuokaan.

8. Paista kakku kypsäksi 175 asteessa. Aikaa menee noin 30 min, varmista kypsyys hammastikulla: tökkää tikku kakkuun ja nosta pois. Mikäli tikkuun jää taikinaa, jatka paistamista.

9. Irrota kakku vuoasta ja jäähdytä hyvin. Jäähtynyt kakkupohja voidaan pakastaa tai säilyttää useita päiviä huoneen lämmössä.

 

Kakun kokoaminen

Kostutus:

1,5 dl vahvaa mansikkamehua tai kahvia

Täyte:

2 dl Flora vispiä

500 g rahkaa

1 rkl vaniljasokeria

2 dl mansikkahilloa (mansikoita väh. 40 g/ 100 g valmista hilloa)

5 liivatetta

Kuorrutus:

3 dl Flora vispiä

1 rkl vaniljasokeria

200 g tummaa suklaata, kaakaota n. 40 % (vähennä määrää samassa suhteessa kuin kaakaopitoisuus nousee)

Koristelu:

noin 10 makeaa mansikkaa

n. 40 g kakunkoristekrokantteja

Valmistus:

1. Laita liivatteet pehmenemään kylmään veteen. Purista vesi niistä viiden minuutin päästä pois ja liuota noin puoleen desiä (lähes) kiehuvan kuumaa vettä.

2. Vatkaa Flora vispi kovaksi vaahdoksi. Lisää sekaan rahka. Mausta vaniljasokerilla. Sekoita joukkoon mansikkahillo ja liivate-vesiseos. Sekoita täyte tasaiseksi. (Mansikka-aikana voit korvata hillon mansikkasiivuilla, noin 5 dl lienee vähimmäismäärä - lisää myös sokeria maun mukaan.)

3. Halkaise jäähtynyt, pyöreä kakkupohja kolmeen osaan. Kostuta pohjakerros 0,5 dl vahvaa mansikkamehua tai kahvia ja nosta kakkualustan päälle. Laita ympärille irtorengas. Levitä päälle puolet mansikkatäytteestä. Tee päälle toinen samanmoinen kerros. Nosta lopuksi päälle kansikerros ja kostuta se lopulla mehulla. Anna hyytyä jääkaapissa vähintään muutaman tunnin ajan, mieluiten seuraavaan päivään saakka, jotta kakku maustuu tasaisesti.

4. Vatkaa Flora vispi kovaksi vaahdoksi ja mausta vaniljasokerilla. Sulata suklaa mikrossa puoli minuuttia kerrallaan tai vaihtoehtoisesti vesihauteessa kattilassa. Sekoita sula suklaa vispin sekaan hyvin vatkaten.

5. Irroita irtorengas veistä apuna käyttäen kakun ympäriltä. Levitä suklainen kermankorvike kakun päälle ja reunoille. Päälle saa tulla tuhti kerros herkkua.

6. Levitä krokantit kakun reunoille. Paras keino lienee ottaa kourallinen krokantteja ja painaa niitä varovasti reunaa vasten samalla, kun kallistat kakkua.

7. Leikkaa tuoreet mansikat kahtia tai siivuiksi ja levitä renkaaksi suklaavaahdon päälle, kakun pinnalle. Laita muutama koristemansikkapala myös keskelle. Mikäli suklaakippoon on jäänyt suklaata ja kermavaahtokuppiin kerman jämiä, sekoita nämä keskenään ja jaa muutamaksi pikkukököksi mansikoiden väliin jääneeseen alueeseen. Vedä tipat "halki" esim. hammastikulla niin, että kököistä tulee sydämen muotoisia koristeita.

8. Tarjoile parin tunnin sisällä koristelusta, jotta koristemansikat eivät mene huonoiksi. Itse kakku kestää usean päivän ajan.

Muoks - kirjoitusvirhe

Ladataan...
Kasvihormoni

Koska en ole kaikkien alojen asiantuntija, jäi alkuviikosta puhjennut kottikärryn kumi paikkaamatta. En saanut apua edes tekniseltä tueltani, sillä hän pakeni työreissulleen. Pieni lumisade tiistaina viilensi myös syksyistä puutarhakiihkoani mutta lumen sulaminen oli kuin uusi kevät: jipii, saan vielä jatkaa pihapuuhasteluita! 

Into piukeana noudin taas peräkärryllisen pollen parasta naapuruston heppakodista, ehjät kottikärryt vanhempieni kotoa ja talikon ulkovarastosta. Lisäksi kaivelin lapiota, poraa, ruuveja ja lämmintä vaatetta mitä erinäisimmistä paikoista. Ja jos oikein tunnustetaan kaikki kaivelut, kävin myös hakemassa parista lähinaapurin metsäkompostista lehtiä ja muuta soveltuvaa puutarhajätettä, koska tarvitsin niitä pari kottarillista puuhasteluihini. Naapurit eivät ottaneet vihjeistäni onkeensa (tai todennäköisemmin lukeneet blogiani) ja tuoneet niitä suoraan pihaamme.

Puuhasteluni kohteena oli  lämpölava (tai -penkki). Siellä se hullu puutarhuri taas kokeili jotain, mistä oli kuullut puhuttavan sisäpiireissä, mutta mistä hänellä ei ole ollut käytännössä mitään kokemusta. Tavallisestihan aurinko tuottaa kasvien tarvitseman lämmön, mutta lämpölavaan laitetaan istutusmullan alle maatuva lantapatteri, jolloin lämpöä tulee myös altapäin. Mikäli lava toimii, voi siihen istuttaa arkoja kasveja meidänkin korkeudella jopa huhtikuussa! Ajatus on niin huippu, että lattialämmityskin kalpenee sen rinnalla.

Rakensin lavani Intterneetin ihmeellisen maailman ohjeiden avulla. Eri sivustoilta löytyneet ohjeet olivat kyllä vähän epämääräiset, tärkeimmäksi tuntui nousevan toteamus, että tämän voi tehdä monin eri tavoin. Itse päättelin, että oikeasti tärkeintä on a) se, että lämpöä tuottavaa maatuvaa ainesta on riittävästi että lämpöä syntyy, ja b) että maatuva aines sijaitsee kyllin syvällä pintamaan alla, jotta ei polteta kasvien juuria. Tein lämpölavani lopulta näin.

1. Kaivoin lapion syvyisen montun , jotta sain koholaitaiseen lavaani riittävästi korkeutta. Jätin taas punttisalitreenit väliin tämän heilumisen jälkeen.

2. Laitoin montun pohjalle risuja ja putkivartisia kasveja (ynnä niiden lehtiä) kymmenkunta senttiä ilmastoinnin varmistamiseksi. Risuja olisi varmaan voinut olla enemmänkin, sillä ne painuvat kasaan reilusti.

3. Seuraavaksi kippailin kottikärryillä ilmastointikerroksen päälle parinkymmenen sentin paksuisen kerroksen melko tuoretta purukuivitettua hevosen lantaa. (Turvekuivitettu olisi vielä parempaa, mutta turvetta ei tästä maasta enää tahdo löytyä - ei ole ekologista, you know, nythän lämpövoimalamme toimivatkin sitten ympäristöystävällisemmällä kivihiilellä. Näin sivuhuomautuksena.) Tiivistin tavaraa polkemalla, jotta sitä olisi vielä keväälläkin parikymmentä senttiä. Ruuvailin samalla jo keväällä valmistuneet lavan reunukset ylös tukevasti montun pohjalta alkaviin tukilautoihin.

4. Peitin lannan viiden sentin kerroksella savensekaista melkeinmultaa. Tämä kerros toimii jonkin asteisena eristeenä, jotta istutettavien kasvien juuret eivät pala ensi vuonna.

5. Levittelin tähän väliin kymmenisen senttiä erinäisiä kasvien jätteitä, pääasiassa haravointijätettä. Nämä maatuvat ravinteiksi talven aikana.

6. Lopuksi levitin päälle ehkä kaksikymmentä senttiä tämänkesäistä kasvimaan multaa. (Mukana tuli myös muutama yrtti.) Maa-aines oli aika ilmavaa, joten oletan, että keväällä voin lisätä koko keon päälle vielä pari säkillistä rikkaruohotonta säkkimultaa helpottamaan penkin puhtaanapitoa. Saas nähdä.

Nyt painan mieleni paussinappulaa seuraavaksi puoleksi vuodeksi. Keväällä istuttelen toivottavasti jo ennen vappua lavaan erinäisiä kasviksia. Jätin nuo kuvissa näkyvät laudanpätkät sitä varten, että saan kieputettua niihin suojaavan harson tai muovin lisäämään kasvien elinmahdollisuuksia.

Keväällä tulee siis tästä aiheesta lisää!

Kasvualustan parantamisesta olen aiemmin kirjoittanut täällä

Leidi painaltaa kompostille

Pages