Ladataan...
Kasvihormoni

Olen onnekas, sillä meillä ei ole lehtokotiloita, ei sisällä terraariossa, jääkaapissa odottamassa paistamista eikä ulkona kukkapenkeissä tai kasvimaalla. Kulmakuntamme on vanhaa peltomaata, jonne nämä nilviäiset eivät ole vielä löytäneet. Tai jos ovat, alueen epäonniset asukkaat ovat saaneet pidettyä ongelman oman tonttinsa rajojen sisäpuolella ja minä vuokramaani ulkopuolella. Pyrin välttämään salakavalien nilviäisten munien tuloa pihallemme kuin keskiajan asukkaat ruttoa. Niin mukavaa kuin uusien kasvien hankkiminen onkin, tarkastan sekä tuttavilta saadut jakopalat että taimistoilta hankitut taimet munien varalta. Maa-ainesta ja muuta orgaanista (eli eloperäistä) ainesta otan pihalleni vain, mikäli olen varma sen puhtaudesta.

Tiedän, että reilun kilometrin päässä yksi pieni lehtometsälämpäre on lehtokotiloiden tehokas siittola, sillä katselen sitä kauhun sekaisin tuntein aina ohi kulkiessani. Nyt pakkasella siellä on seesteistä, mutta heti keväällä alkaa tapahtua, kun ensimmäiset talvehtineet munat kuoriutuvat. Aikuinen lehtokotilo munii kuulemma parin viikon välein nelisenkymmentä nuppineulan pään kokoista valkoista, hieman läpikuultavaa munaa parin sentin syvyyteen otolliseen maaperään. Paikka voi löytyä vaikkapa kompostista, kasvimaalta, raparperin juurelta tai kukkapenkistä. Yleensä sieltä, missä se viihtyykin! 

Lehtokotilon munia (kuva: Puutarha.netin keskustelupalsta)

Lisää hyviä kuvia lehtokotiloista ja munista löytyy vaikkapa täältä.

Onneksi etäisyyttä supersiittolaan on vielä olemassa, sillä nämä kauhistukset rei'ittävät kaiken, minne saavat limavanansa venytettyä. Erityisesti olen nähnyt lehtokotiloita siittolassa kasvavien nokkosten varsilla, ne saattavat suorastaan kaartua alaspäin kotiloiden painosta. Keskustelin keväällä lehtokotilotonteilla asuvien kanssa, jotka kertoivat, että kotiloita on lopulta mahdoton pitää poissa, sillä ne tulevat paitsi huolettoman taimien ostamisen ja vaihtamisen kautta, myös auton renkaisiin tai pohjaan kiinnittyneenä. 

Näen jo sieluni silmin Perho Kerttusen maineenkasvatusoperaation numero kuusikymmentäkaksi: "Hei, huomasin teillä kotiloita tuossa ojan nokkospuskassa. Olisko lainata rullalautaa ja taskulamppua, että pääsisin kurkkaamaan auton alustan ennen starttia?" Jes, sillä se hullun puutarhurin maine vasta kasvaisikin.

Luin yhden talvisen vinkin lehtokotilon hävittämiseksi: kääntele maan pintaa niin, että munitut munat nousevat pakkasen raiskattavaksi. Pauks vaan, ne tuhoutuvat pakkasessa.  Nyt olisi siis otollinen aika käydä kääntelemässä maata, ennen kuin se kokonaan peittyy lumen alle. Mahtaakohan kikka toimia?

Jos ei, niin kaupalliset rahastajat tarjoavat tällaista mattoa epätoivoisille nilviäisten karttajille. Tuon toiminnasta ei sitten todellakaan ole tietoa.

Ensimmäinen kuva lehtokotiloista Etelä-Saimaa

Ladataan...
Kasvihormoni

Suunnittelen tässä pihamme syvintä olemusta juuri sopivasti suosikkipuutarhatonttuni Pentti Alanko avautuu asiasta: "Kun suunnittelee puun istuttamista, pitäisi samalla valita myös sen seuraksi jokin pensa, peittokasvi tai saniainen sekä sipulikukkia ja koristeheiniä. Näin puutarhaan saadaan luonnollisia näkymiä, varsinkin kun tiedämme, että meillä ei ole yhtään savannipuuta, joka viihtyisi yksinään avoimella nurmikolla kuten Afrikassa."  (ViherPiha 12/2012)

Jesh, tällä mennään! Ainoa, että olen valinnut jo useamman pensaan, saniaisen, peittokasvin, heinän ja runsaasti sipulikasveja, mutta ne puut puuttuvat. Erityisesti kaipaisin niitä meidän tontin eteläkulmaan, joka on avoin kuin tuo savannin laakea tasanko ja josta maisema kiitää suoraan kohti naapurin pihaa ja lasten keinua. Koko tonttia en halua peittää näiden puiden varjoon, joten puut saisivat jäädä noin viisimetrisiksi ja osa saisi olla ainavihantoja, ettei talvella ole pelkkiä rankoja katseltavana. Sitä, miltä tuon eteläosan toivoisin näyttävän, kirjoitin viikko sitten.

Tuohituomi, suomalainentaimi.fi

Näinkin tarkoilla spekseillä vaihtoehtoja jää runsaasti. Voisin yhdistää kaunisrunkoisen tuohituomen kartiovalkokuusiin ja pallotuijaan ja maustaa istutuksen keväisin valkoisina huntuina kukkivilla ja syksyisin oranssina hohtavilla pilvikirsikoilla, näin yhtenä mahdollisuutena. Erityisesti olen ihastunut tuohon hidaskasvuiseen kartiovalkokuuseen, ja edellisestä pihastamme jäin kaipaamaan istuttamaani pilvikirsikkakujannetta. Mutta ehkä tämä yhdistelmä kaipaisi hieman lisää ainavihantaa ja talvisinkin vehreää silmän paikkaa?

Pilvikirsikka ja kartiovalkokuusi, kuva Leena Lumi

Mitä sinä ehdotat?

Pihan suunnittelusta olen kirjoittanut aiemmin täällä

Suunnittelun alkujuurilla

Ladataan...
Kasvihormoni

Sain tätä makunystyröitä hivelevää punajuurikeittoa ensimmäisen kerran juhlien alkukeittona. Se ponkaisi saman tien suosikkiruokieni kärkikastiin ja on pysytellyt siellä helppoutensa - ja makunsa vuoksi. Keitto onnistuu aina, vaikka sen raaka-aineita ja valmistustapoja varioisikin. Milloin laitan sekaan kermaa, milloin kuohuviiniä, ja olenpa valmistanut sen myös kaupasta saatavasta valmissosestakin. Unohtamatta sitä, että päälle voi vallan mainiosti lisätä paistettuja pekonikuutioita!

Simppeliä herkkua!

Punajuuri-Fenkolikeitto

  • 1 kg punajuuria ja fenkolia, esim. 700 g punajuurta ja 300 g fenkolia
  • 1 keskikokoinen sipuli
  • 3 valkosipulin kynttä
  • n. 8 dl vettä
  • 1 kasvisliemikuutio TAI 2 tl yrttisuolaa
  • 1 rkl meiramia
  • 200 g vuohenjuustoa TAI 100 g vuohenjuustoa ja 100 g tuorejuustoa
  • hieman (1 ml) valkopippuria
  • 1 dl kuohukermaa TAI kuohuviiniä TAI kivennäisvettä

Valmistus

  1. Kuori ja lohko punajuuret koosta riippuen puoliksi tai neljään osaan. Siivuta lohkot parin millin paksuiksi siivuiksi. Pieni myös fenkoli ja sipuli. Kuori valkosipulinkynnet.
  2. Laita kasvikset kattilaan ja kaada päälle vettä niin, että päällimmäiset siivut jäävät ilman vettä; kasvisten pehmetessä kaikki kasvikset painuvat veden pinnan alle (voit avittaa tätä painelemalla kasviksia). Lisää liemikuutio tai yrttisuola ja meirami. Keitä kasvikset kypsiksi, noin 20 minuuttia.
  3. Kaada kattilasta muutama desi nestettä erilliseen kippoon. Soseuta kasvikset sauvasekoittimella sileäksi.
  4. Lisää juustot kuuman sosekeiton sekaan. Lisää myös pippuri. Anna sulaa pari minuuttia ja sekoita tasaiseksi sauvasekottimella. Tarkista keiton suolaisuus ja lisää suolaa tarvittaessa.
  5. Lisää kerma ja sekoita tasaiseksi; halutessasi voit jättää keittoon raitoja koristelun vuoksi. Kerman voi myös jättää pois, keitto on herkullista ilman sitäkin.
  6. Lisää lopuksi sekaan talteen ottamaasi keitinvettä, mikäli haluat keitosta löysempää.
  7. Koska keiton maku on makea ja lempeän pehmeä ja siinä tuntuu vuohenjuuston aromi,  kannattaa lisänä tarjota hapokasta kivennäisvettä ja rapeaksi paistettua vaaleaa leipää.

Ladataan...

Pages