Ladataan...
Kasvihormoni

Kolme- tai neljäkymmentä litraa päivässä, reilu parisataa viikossa, kuukaudessa vajaa tuhat litraa. Kasteluvettä ruukkuistutuksille näin helteellä nimittäin, eikä mukana ole edes kasvihuoneen tomaatit.

Jos lomalaisen kaveri on vaikka hiekassa kasvava unikko, lomalaisen riippakivi on isolehtinen ruukkuistutus. Pahin juoppo on auringonkukka, jota en kyllä erehdy laittamaan toiseen kertaan ruukkuun. Kasvakoot jatkossa kasvimaalla ja ottakoot vetensä itse maasta.

Juoppoudestaan huolimatta ruukkuistutukseni tuovat enemmän iloa kuin vaivaa. Kun silmä on tottunut siihen, että oven pielessä vihertää, ei sitä oikein osaa olla ilman.

Tänä vuonna tuli vähän niin kuin vahingossa panostettua lehtiin: keväällä pihamaata tonkiessa kaivelin pois vääriin paikkoihin levinneitä yksilöitä ja siirsin ne sipulikasvien tilalle ruukkuihin. Olen ollut ylen ihastunut ja Instagramin puolella kyselinkin jo, että mihin niitä kukkia kaivataan näiden lehtien viedessä huomion. Näissä yllä ja alla olevissa kuvissa on riesana pidettyä maahumalaa, tummalehtistä keijunkukkaa ja jotain saniaista, joka on levinnyt meillä rinteen porrasaskelmien väleihin ja alle.

Seassa on kukkina lähinnä verenpisaroita, jotka ovat viihtyneet erinomaisesti ilta-auringon säteiden syleilyssä ja lehtikasvien siimeksessä.

Helteistä huolimatta myös osa kevään orvokeista on selvinnyt elokuuhun saakka. Ne pitävät enemmän viileästä ja tuppaavat keräämään itselleen kuumuudessa tuholaisia ja härmää, nyt vain kukkien koko on pienentynyt.

Istutettaessa en oikein tiennyt, mitä ajattelisin alla olevasta lehtibegonian, persikkaisen verbenan ja punaisen miljoonakellon yhdistelmästä. Nyt olen sitä mieltä, että siitä tuli hieno!

Roikkuva amppeli sai sisuksiinsa oikeastaan kaikkea, mitä laitoin oven pieleen: Riippaverbenan, miljoonakelloja, verenpisaroita, saniaisia, maahumalaa ja punavaulaa, joka ei kyllä varmaan ehdi kukkimaan tänä vuonna. Sen voi onneksi talvettaa kuivillaan meidän viileässä autotallissa ja istuttaa keväällä uudelleen; tänä keväänä punavaulat lähtivät kasvamaan siemenistä.

Maahumalat katkaisin jo toistamiseen, sillä kun ne saavat kasviravinteita, kasvu on hurjaa. Aiemmin olen antanut niiden kasvaa puolentoistametrin matkan maahan saakka mutta nyt ajattelin pitää ne hieman trimmattuina.

Uskaltaisikohan sitä kokeilla myös näiden verenpisaroiden talvettamista? Kasvivalon hommasin jo alennusmyynnistä.
Talvetusvinkit otetaan vastaan, vaikka vielä kasvukautta onkin jäljellä!

Ladataan...
Kasvihormoni

Kasvien uudelleenistutusohje numero 1: 

Siirrä kasveja vain keväällä tai alkusyksystä, ei koskaan kukkivana.

Kasvien uudelleenistutusohje numero 2:

Jos joku istutus näyttää hyvälle, anna sen olla. Jos ei, harkitse uudelleenistutusta. Yleensä sävyt ratkaisevat ja kylmät kaveeraavat kylmien sävyjen, lämpimät lämpimien sävyjen kanssa. Kasvien ulkomuodollakin on merkitystä ja eri tavoin kasvavat kasvit täydentävät toisiaan. Suipon kaveriksi pyöreää ja rotevalle pariksi siroa.

Kasvien uudelleenistutusohje numero 3:

Kokonaisuus ratkaisee ja se on perennoilla (monivuotisilla kukilla) muhkeimmillaan yleensä kolme vuotta ensimmäisen istutuksen jälkeen. Mallaile kokonaisuutta ennen tätä viistosta, jolloin harva istutus näyttää paremmalle. Luonne kasvaa, kun joutuu odottamaan valmista useamman vuoden ajan. Meistä miltei kaikille se tekee lopulta hyvää.

Mutta välillä voi poiketa ohjeista, jos oikein on sitä mieltä että näin pitää tehdä. Vaikkapa kauniina hellepäivänä. Nimittäin:

Jos puhjenneet liljat näyttävät jo kolmatta päivää olevan väärässä paikassa ja oikein harmittaa (olivat syynä sitten oikukkaat kukat tai muut elämän nurjat puolet), ota käteesi kyllin suuri lapio ja kaiva sipulit ylös hyvän multapaakun kanssa. Sipulikukat kestävät yleensä hyvin, vaikka niiden kukintaa vähän häiritsisikin. Kastele syntynyt kuoppa, hae siihen vaihtari ja vie kukat sinne, minne silmä ne paremmin asettaa.

Tilaa sade ja kaada ukkoskuurojen itkun päälle kannullinen kasteluvettä. 

Nauti kokonaisuudesta, mikä edellisen yhdistelmän kanssa oli mahdotonta. Nauti myös helpottuneesta olosta.

(Mutta älä tee tätä samaa nupullaan oleville pioneille, älä varsinkaan, jos et aio kastella niitä uudelleenistutuksen jälkeen. Tämä ilmainen vinkki menee sinne alarivariin näin jälkikäteen.)

Kuvissa on nimetön värililja ja nimetön jaloangervo. Molemmat lisääntyvät ja leviävät kiitettävästi, joten vaihtareita riittää halukkaille ja ystäville meidän pihasta. Pienet pallukat ylemmissä kuvissa ovat pallerolaukkaa, joka puolestaan ei lisäänny minun penkissäni vaan on kova katoamaan ensimmäisen vuoden jälkeen. 

Ladataan...
Kasvihormoni

Ensin sen näkee ja siitä kiinnostuu. Sitten sitä alkaa bongailla yhdestä jos toisestakin paikasta ja kiinnostus kasvaa innostukseksi. Lopulta sitä on pakko testata itse. Niinhän se menee, tällä kertaa kyseessä on semifreddo

Tällä hetkellä meillä pihassa on kypsänä valkoiset herukat ja omat hapankirsikat, joten niistä ja sitruunaisesta sokeriliemestä syntyy makukimara semifreddon sekaan. Itse semifreddovaahtoon tarvitset vain muutaman kulhon sekä sokeria, munia ja kermaa. Tämä on täydellinen jälkkäri niille, joilla on vain pakastelokero, sillä siellä jäädyke ei pääse kylmenemään liikaa.Vai mikä olisi tämän suomenkielinen nimi: jos kermamunavaahto on jäätyessään jäätelö, olisiko se näin kohmeisena kohmelo? 

Marjainen semifreddo eli marjakohmelo (6-8 annosta)

  • 2-3 dl mehevän kypsiä marjoja, esim. valkoherukoita ja kirsikoita
  • 1/2 luomusitruunan raastettu kuori
  • 1/2 dl sokeria
  • 1/2 dl vettä
  • 4 munaa
  • 1/2 dl sokeria
  • 2 1/2 dl kuohukermaa
  • (1 tl vaniljasokeria)

Valmistus

  1. Puhdista marjat ja poista niistä mahdolliset isot siemenet. Pieni marjat, mikäli ne ovat isoja.
  2. Pese sitruuna juuresharjalla ja vedellä ja raasta puolet sen kuoresta hienolla terällä. Laita raaste kattilaan ja mittaa joukkoon sokeri ja vesi. Kiehauta.
  3. Kaada sokeriliemi marjojen päälle ja laita marjaseos jäähtymään jääkaappiin.
  4. Erottele munista valkuaiset ja keltuaiset eri kulhoihin.
  5. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi niin, että vaahdosta saa muodostettua taipuisahuippuisia vuoria.
  6. Vatkaa keltuaiset ja puoli desiä sokeria vaahdoksi toisessa kulhossa.
  7. Vatkaa kerma kolmannessa kulhossa.
  8. Yhdistä keltuaisvaahto kermavaahdon sekaan ja mausta halutessasi vaniljasokerilla. Kääntele valkuaisvaahto kerma-keltuaisvaahdon sekaan. Kippaa lopuksi marjat joukkoon ja sekoita muutamalla käännöllä tasaiseksi.
  9. Siirrä vaahto pakastusastiaan ja laita se pakastimeen. Pakastimen kylmyydestä riippuen semifreddo on valmista eli kohmeisen jäistä 2-4 tunnin kuluttua, pakastuslokerossa vasta seuraavana päivänä.
  10. Koristele tuoreilla marjoilla ja tarjoile kohmeisen pehmeänä.

Pages