Ladataan...
Kasvihormoni

Omenapiirakka, joka syntyy käden käänteessä - voiko parempaa toivoa? Pohjaan tulee jogurttia, mikä tekee kokonaisuudesta mehevän. Vaniljainen kermaviilipäällinen puolestaan tekee erillisen vaniljakastikkeen tarpeettomaksi. Tarvitset vain yhden kulhon, jossa kerrokset kääntyvät valmiiksi vuorotellen, sekä piirakkavuoan, jossa leivonnainen paistuu valmiiksi. 

Omenia näyttää tulevan vaihtelevasti tänä vuonna. Meillä niitä saadaan yhdestä puusta, yhteensä kymmenen kappaletta. Tähän piiraaseen hain omenat kaverilta, jolla puut ovat tupaten täynnä. Jos omenia on käsissä, niin pyöräytäpä tästä piirakka herkkuhetkiin!

Mausteinen kermaviili-omenapiirakka

halkaisijaltaa 28 cm pyöreään vuokaan

Pohja

  • 100 g sulaa rasvaa
  • 1½ dl jogurttia
  • 1½ dl fariinisokeria
  • 1 muna
  • 3 dl vehnäjauhoja
  • ½ dl kauraleseitä
  • 1 tl soodaa
  • 1 tl kanelia
  • ½ tl neilikkaa

Pinnalle

  • 5-6 kotimaista hapanta ja jauhoista omenaa
  • 1 rkl sitruunan mehua
  • 2 tl vaniljasokeria
  • 1 tl hienonnettua kaardemummaa

Päällinen

  • 1 prk kermaviiliä
  • 1dl sokeria
  • 1 kananmuna
  • 1 rkl vaniljasokeria  

Valmistus

  1. Tee ensin pohja: Sekoita pohjan kuivat aineet kulhossa haarukkavatkaimella (puuhaarukalla). Lisää muut pohjan aineet kulhoon ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Kaada taikina voideltuun piirakkavuokaan.
  2. Valmista omenapinta: Halkaise omenat ja poista siemenkodat. Viipaloi omenat sentin paksuisiksi siivuiksi. Laita viipaleet kulhoon sitruunamehun, vaniljasokerin sekä kardemumman kanssa ja sekoita tasaiseksi. Lado maustuneet omenaviipaleet taikinan päälle.
  3. Vamista vielä pintakerros: Sekoita kaikki pinnan ainekset kulhossa keskenään tasaiseksi. Lusikoi kermaviiliseos omenoiden päälle.
  4. Paista 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia. Tarjoile kylmänä.

Ladataan...
Kasvihormoni

Vaikka satokausi on vielä parhaimmillaan, pitää siirtää ajatukset jo seuraavaan kesään. Nimittäin valokuvista huolimatta ainakin minun muistini kantaa pari viikkoa ja ensi kevään kylvöaika on niin kaukana, että kukaan ei selviä siitä tätä vuotta paremmin ilman muistiinpanoja.

Ja kyllähän sitä haluaa tehdä asioita paremmin ensi vuonna kuin tänä kesänä, vai kuinka? Eipä siis auta kuin aloittaa kevään suunnittelu! Tämä lienee yksi niistä seikoista, mikä tekee puutarhanhoidosta niin erikoisen harrastuksen täällä Suomessa. Oikeasti, suunnitelmat on aloitettava yhdeksän kuukautta ennen toimintakautta. Tämähän on melkein kuin perhettään suurentaisi.

Kesän 2014 kasvatuslaatikoiden sisältö

Ensimmäiseksi pitää inventoida tämän vuoden sato. Kasveja kasvaa sopivasti (naapureille riittää tarvittaessa annettavaa mutta kompostiin ei tarvitse suuremmin satoa raijata), mutta kesäkurpitsasato ei ole ehtinyt oikein kasvaa. Harmittaa myös, kun maissit jäivät laittamatta hyvistä ajatuksista huolimatta. Lisäksi puuttumaan jäi vieläkin salkopapu, jota olisin halunnut kokeilla. Tulisiko sitä syötyä? En tiedä, mutta silti.

Lisätään ne ensi vuoden listalle.

Kesän toinen kesäkurpitsa on tulossa tässä.

Sitten pitää miettiä kasvikiertoa, jotta ensi vuoden kasvu olisi ainakin yhtä hyvää kuin tämän vuoden kasvu. Meidän kolmessa kasvulaarissa ei voi käyttää oikeaa vuoroviljelyä, mutta sekaviljely korvaa kasvikierron. Kasvikumppaneilla pyritään siihen, että kasvien erilaiset hyvät ominaisuudet tukevat toisiaan ja hylkimisreaktiot pysyvät minimissään. (Kurkkaa lisätietoa täältä Hyötykasviyhdistyksen sivulta.)

Ei muuta kuin muistiinpanoja tekemään ja ensi vuoden istutuslaarit voisivat näyttää tältä:

Ensimmäinen laari: kesäkurpitsa – herne – punajuuri – salaatti – sipuli

Mansikkalaarin etuosa: valkosipuli – porkkana – mangoldi

Isoin laari: salaatteja – yrttejä – perunaa aurinkoiseen laitaan

Mahdolliset pavut menevät uuteen paikkaan ja maissit toiseen kulmaan sijoitettavaan uuteen puusaaviin. Kunhan nyt saan sen kasaan, se on nimittäin ollut yllättävän hankala koottava. Onhan tässä onneksi talvi aikaa pingottaa vanteet paikoilleen.

Ainoa ongelma suunnitelmassa on, että peruna ja salaatti eivät ole hyviä kavereita keskenään. Menisivätköhän ne kuitenkin yhden kesän ajan yhdessä? Onko jollakin lukijalla tullut hyvä sato näiden kahden vierekkäiskasvatuksesta huolimatta? Onneksi yläpihalla on vielä lasten omat pienet kasvulaatikot, taidan laittaa sinne tulemaan ekstrasatsin salaattia varmuuden vuoksi. Perunat pitää kuitenkin kasvattaa täällä alapihalla, niille ei ole vaihtoehtoista paikkaa.

Ladataan...
Kasvihormoni

Mummot ovat viisaita. Ajatellaan nyt vaikka leijonankitaa: Helppokasvuinen kukka. Mahtaileva nimi. Herkuttelualusta pörriäisille. Kiva ja rohkea kukinto. Ja kyllä, mummojen suosiossa, ainakin sata vuotta sitten. Nyt sitä suosin minä.

Leijonankidan siemeniä myydään sekavärisessä pussissa. Jos niitä kasvattelee itse, ei kannata toivoa, että niistä tulisi yhtä ja samaa väriä kaikista. Siksi niistä kannattaa tehdä sekavärinen istutus ihan suosiolla.

Meidän puuhapisteen ruukut saivat tänä vuonna sisäänsä useamman taimen leijonankitaa ja ne ovatkin hehkuneet kaikissa mahdollisissa väreissä. Kyljessä on ollut kesäpäivänhattua, joka sekin on ollut sekä punasävyistä että yllättäen keltaista laatua. Kokonaisuus on ihanasti huoleton ja pikkuisen repsahtanut, juuri sellainen kesäinen kohahdus touhualueen pöydällä.

Kun värejä on riittävästi mutta muotoja vain muutama, syntynyt kokonaisuus ei yllättäen olekaan levoton. Lähistöltä löytyy aina toinen kasvi, jossa toistuvat samat värit kuin rohkeimmassa tai hempeimmässä kukkijassa siinä vieressä. Efekti on vähän kuin lasten huoneen leluissa: kun suurin osa on laatikoissa piilossa, eivät levällään olevat tee kokonaisuudesta mahdotonta katsella vaan sitä innostuu ihan itsekin leikkimään.

Yleensä olen välttänyt vaaleanpunaista istutuksissani, mutta leijonankitana sekin näyttää mielestäni oikein muikealta. Sävyt rullailevat tummasta vaaleaan ja murtuvat varresta ja kukasta riippuen hieman persikkaan tai pinkkiin. Suosikkini on kuitenkin kermankeltaisen ja kirkkaanvalkoisen sekä keltaisen yhdistelmä. Ensi vuonna mieltä ja silmää voi sitten miellyttääkin joku ihan muu.

 

Pages