Ladataan...
Kasvihormoni

Hyvänen aika, omenamehua tuli 65litraa!! Lisäksi talviomenat ovat edelleen puussa ja hyödyntämättä. Eihän kukaan jaksa sellaista määrää mehua juoda, ei edes vodkan kera. Tarjoustalon punanenäinen myyjätär neuvoikin minulle intoa puhkuen ja kokemuksen/wiskin polttamalla äänellään, että osta tästä viininkäymisastia, lappo, rusinaa ja ominaispainomittari... Tein työtä käskettyä.

Sovellettu resepti, präkäämisen "ilot":
Ohjeiden mukaan vettä pitäisi keittää 10litraa, mutta koska minä teen viinikokeiluni mehusta, niin keitin 5litraa mehua ja kippasin sen sammioon. Perään nakkasin paketillisen rusinoita ja 6kg sokeria. Sitten pitäisi mukamas kaataa lisää vettä eli minä kaadoin kylmää mehua sekä mitata nesteen lämpötila 60 asteiseksi ja hoohetkellä sekoittaa joukkoon käymisainepussukka nro 1. Totesin seoksen olevan haaleampaa kuin kiehuva, mutta kuitenkin selkeästi lämmintä ja sekoitin salaperäisen aineen mukaan muhimaan. Seuraavassa vaiheessa noin parin tunnin päästä asteiden tulisi olla 35. Päättelin, että kädenlämpöisyys on riittävän lähellä ja hiivaseos solahti iloisesti nesteeseen. Astian kansi oli ärsyttävän tiukka, se on vaikea avata ja vaikea sulkea. Takuulla joku mies on sen suunnitellut! Tippalukonkin kanssa piti vähän aikaa vääntää kättä. Parin ärräpään saattelemana astian kansi lopulta sulkeutui. Seuraavana päivänä ihme kyllä se oli aloittanut pulputuksen ja hiivan tuoksu leijailee nyt jonkin aikaa huoneissa. Nyt vaan odotetaan ja siinä lajissa en ole koskaan ollut hyvä. Tässä on toki olemassa se vaara, että viinistä tulee juomakelpoista. Kun tämä "sato" on kypsää, taidan juottaa Perhon ja muut naapurit humalaan.

Hynynen on kirjoittanut, että "jos perse on auki, kokeile kotiviiniä - maku on karmea ja niin ovat krapulatkin, mutta humalat sensijaan lähentelevät jo huumeiden vaikutuksia" 
Arveluttaa siis vähän, että mitähän tästäkin "sopasta" tulee, paitsi sanomista? Suomen metsien miehet liemikattiloineen saivat nyt kuitenkin palasia sympatiastani.

Viinintekoa harrastaneita tunnen monta. He kaikki kertovat, että sen kuuluisan yhden kerran viini onnistui ja maistui hyvälle. Kaikilla muilla kerroilla se on ollut pahaa. Mutta koskaan se iloliemi ei suinkaan ole jäänyt juomatta. Hädin tuskin sitä on säilynyt pullotukseen saakka. No justiinsa juu...

************

Tuntuiko juttu tutulta? Aloitin oman blogin, johon kirjoitan elämästäni enemmän. Julkaisin tämän jutun omalla palstallani jo tiistaina. Nähdään me toki täälläkin myös jatkossa!

Ladataan...
Kasvihormoni

Perho pyysi minua (minua kaikista ihmisistä!) vieraskynäilijäksi kasvihormonin palstalle. Olen 36-vuotta nuori sinkkunainen tästä Perhon lähistöltä. Rimpuilen yrittäessäni pitää kiinni omakotitalosta sen ihanuuksineen ja velvollisuuksineen, joista välillä viis veisaan ja välillä stressaan - ainakin naapurien vuoksi. Sen sijaan nautin suunnattomasti puutarhuroinnin lopputuotteista kaikilla aisteillani. Maut, tuoksut, tunteet… Ne ovat pieni taivas!

Välillä elämässäni poltetaan kynttilää isolla liekillä, saadaan suuria pokaaleita yöjuoksun kuningattaren tittelillä ja välillä uppoudutaan sohvan uumeniin, pukeudutaan harmaaseen flanelliin ja ainut mikä palaa, on koivuklapi. Viime kesän liihottelin kissanristiäisissä ja festivaaliriekkujaisissa toistensa perään. Kesäpoika leikkasi nurmikon kohtuullisen hyvin, enkä murehtinut rikkaruohojen kitkennästä. Nyt on sadonkorjuun aika ja minulla kasvaa ikivanhoja hedelmäpuita ja kukkiakin pihalla, kaikkea en ihme kyllä ole onnistunut huolettomuudellani tappamaan.

Viimeiset kaksi viikkoa purin hammasta ja poimin ne hiivatin viinimarjat ja karviaiset, vaikka välillä jo päätin, että viekööt rastaat mokomat vatsoihinsa. Välillä onnekseni satoi ja sain siten luvalla pitää poiminnassa taukopäivän. Etenkin punaisten viinimarjojen poimimista en voi jostain syystä sietää, ja niitähän tontilla kasvaa tietenkin kaikkein eniten - mutta mehua sen sijaan nautin suurella sydämellä. Saako karviaispensaan leikata matalaksi poimiessaan sitä? - Saa, jos puska on oma!

Ehkä minua korpeaa enemmän ajatus siitä, että jonkin kirjoittamattoman lakipykälän vuoksi "pitää" tehdä tai pitäisi tehdä kuin itse asian tekeminen. Stressaan siis tekemättömien asioiden listasta, en tekemisestä. Miksi siis listata? Parempi lienee tehdä mitä muistaa, ehtii ja tielle osuu.

Naapureillani ei kasva omenaa, eivätkä he varmaan uskoneet, että minä saan edes satoa kerättyä talteen - etenkin kun sanoin, että omenaa sopii hakea, jos suinkin on käyttöä. Siinä nämä rouvat sitten muljauttelivat silmämuniaan ja peittelivät sääliään ja ajatuskupliaan "voi voi tuotakin, kun tuhlaa tuolla tavalla". No tänään täräytin naapurin rouvien portaille pullollisen tuorepuoristettua ihanuutta, ehtaa luomuomenamehua. En ehkä olekaan siis ihan toivoton tapaus, vaikken heille koskaan ole pullaa leiponutkaan, enkä kukkapenkkien väriskaalatrendejä ole naistenlehdistä ikinä vilkuillut. Jos kehtaisin, niin kysyisin Perholta, että miten noista hedelmistä tai vaikka tuosta tuoremehusta saisin tehtyä viiniä tai siideriä. Perho nyt pitänee minua juoppona jo muutenkin, että ehkä kysymisessä en toisaalta mitään häviäisi... hmmmm Ja jollen saa vastausta, niin juon raakana tai vodkan kanssa. Kippis!