Ladataan...
Kasvihormoni

Puupäätarhuri kävi puutarhalla ja tuli kotiin auton etu- ja takapenkki täynnä ruokaa. Kokkaamaan pääsee tosin vasta joskus kuukauden tai kahden päästä, mutta ruokaa se on tulevakin ruoka: ravintokasvin taimen ostaminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Pitää vaan katsoa, ettei sijoita ropojaan roskapankkiin vaan koronkasvatussuhde luodaan sellaiseen toimivaan ja hyvään laitokseen. Minun pankkini on tällainen:

Tässä kymmenen elämänkoulun neuvomaa istutusvinkkiä niille, jotka pohtivat tomaattien kotikasvatuskokeilun aloittamista.

1. Tomaatit tarvitsevat ilmavan kasvualustan ja paljon ravintoa kasvamiseen. Ravinnonsaannista voi huolehtia lisäämällä tomaattien kaipaamia ravinteita kasteluveteen, sekoittamalla ne kasvualustaan tai tekemällä lannokevaraston kasvin viereen. Ostoravinteissa pitää huolehtia, että tomaatti saa voimaa hedelmien tekoon, ei pelkkään lehden pukkaamiseen. Tarkista siis ravinnepurkin kyljestä, mille kasveille se on tarkoitettu! Varastolannoitus kannattaa tehdä kanankakkarakeilla: noin kourallinen rakeita piilotetaan kymmenen sentin päähän kasvista ja peitellään mullalla. Uuden varaston voi tehdä kasvukauden puolivälin jälkeen.

Tänä vuonna päätin kokeilla oman kasvualustan tekoa. Sekoitin noin 60 litraa kaupan puutarhamultaa, 20 litraa hyvin palanutta hevosenlantaa (multaa) ja pari desiä munankuorijauhetta keskenään. Tomaattini kuuluvat siis siihen onnelliseen porukkaan, joka pääsee testaamaan sitä, miten munankuorijauhe vaikuttaa kasvamiseen. Lisäravinteita annan myöhemmin kesällä, mikäli tuntuu, että siihen on tarvetta.


2. Mikäli ostaa taimet valmiina, kannattaa tehdä vertailuita ja ottaa parhaat päältä. Tällä viikolla Plantagen myi parikymmensenttisiä tomaatintaimia viiden euron hintaan, sen sijaan paikallinen Viherlandiamme myi itse kasvattamiaan, tanakoita seitsenkymmensenttisiä taimia puoli euroa edullisemmin. Myös valikoima oli aivan eri luokkaa tuolla kunnon taimistolla ja taimien yhteydessä oli loistavat lajike-esittelyt. Osa taimista oli jo raakilevaiheessa, osa näytti vasta nuppujaan mutta kasvutahti oli hyvä. Ne kalliimmat taimet sen sijaan olivat vielä täysin vailla tulevan sadon vinkkejä.

3. Monilta taimistoilta saa kuitin, jossa näkyy selkeästi se, mitä tuli ostettua. Säästän aina nuo hyvät kuitit, jotta voin jälkikäteen palata siihen, mikä sen tomaattilajikkeen nimi nyt olikaan. Lisäksi, jos ruukussa on erillinen nimike tarra, se kannattaa joko liimata varsinaisen istutusastian kylkeen tai jos esteettistä silmää kovasti kirvelee, tallettaa kameralle tai laatikkoon varmaan säilöön.

4. Tomaatti istutetaan aiempaa syvempään, sillä varsi tekee uusia juuria; yläkuvassa nuo varresta lähtevät valkoiset karvat ovat juuri niitä. Sitä paitsi liian pitkä varsi on vain tiellä matalassa majassa. Mikäli taimet on kasvattanut itse ja ne ovat venyneet hennoiksihonkkeleiksi ikkunalla, taimen voi laittaa mainiosti kenolleen astian pohjalle (latvan pitää toki jäädä pinnalle). Tanakatkin taimet kannattaa upottaa niin syvälle kuin mitä istutusastia antaa myöden. Tällä kertaa minun taimieni juuripaakku sai reilun viisisenttisen peiton voimamullasta, minkä alla on hyvä kasvatella lisää juuria.

5. Tomaatti hyötyy samettikukan ja basilikan läsnäolosta, istutankin niitä aina tomaatin kaveriksi. Kuvassa on muutaman viikon ikäisiä samettiruusuja, jotka laitoin itse esikasvamaan ikkunalle toukokuun alussa. Samettikukan voi kylvää myös suoraan siemenestä tomaattiruukkuun tai ostaa tusinakennossa kaupasta - kasvutahdin toive määrittelee sen, miten kannattaa toimia. Basilikaa olen puolestaan lisännyt kaupan vihannesosaston taimista, mikä on erittäin nopea keino saada edullisesti lisää taimia

6. Runkotomaatit tarvitsevat tuen. Älä unohda tätä, tai sinulla on pian kaksi tainta yhden sijaan. Uudet juuret kasvavat kyllä katkenneeseenkin latvaan, samoin uusi latva siihen pystyyn jääneeseen osaan, mutta meidän kasvukausi on sen verran lyhyt, että sato voi jäädä vähäiseksi ja raa'aksi. Kasvin tueksi käy keppi tai kaupassa oleva hieno tomaattitukispiraali. Mikäli kasvatuspaikan katto kestää kiinnityksen tai soveltuu siihen muilta osin, voi tomaatintaimen alle pujottaa (synteettisen) langan, joka kierretään taimen varren ympärille ja sidotaan napakasti ylös. Tomaatti ei osaa kiinnittyä tukeen itse, joten kasvattajan pitää huolehtia tästä osuudesta itse.

Ai ai, näiltä taimilta puuttuu vielä tuet mutta lajikenimet on onneksi tallessa astian kyljessä.
Ja basilikaakin on laitettu kasvamaan kaveriksi! 

7. Altakasteluruukut ovat ihan must juttu ruukkukasvattelussa. Mitä suurempi astia ja sen tarjoama vesivarasto, sen parempi. Pienimmät käyttämäni tomaattiruukut ovat Orthexin 25 litran ruukkuja, isoimmat julkisiin tiloihin markkinoituja noin 70 litran vetoisia laareja. Suuriin astioihin voi mainiosti istuttaa 2-3 tainta, jotkut hurjat laittavat neljäkin, mutta silloin kasvitautien vaara on suurempi ja ravinteita pitää muistaa antaa reiluummin. Pienempään pönttöön riittää yksi taimi.

8. Ruukkujen kasteluaukot pitää muistaa kääntää heti istutusvaiheessa kastelusuuntaan, niin ei vahingossa napsauta kasvia poikki niiden äärellä puuhastellessa. Katso lisäksi kohta 6.

9. Tarvittaessa altakastelujärjestelmän voi väsätä itse korkeaan reiättömään astiaan lecasoran, harson ja kasteluputken avulla. Pohjaton pullokin sopii vedenjohtimeksi, mikäli sopivaa putkea ei ole tarjolla. Voipa pullolla korvata hukkuneen tai rikkoutuneen putken kaupan valmiiseen järjestelmäänkin, puolen litran pullo sopii 25-litraiseen ja sitä pienempään Orthexin astiaan.

10. Mikäli tomaatti on runkomallinen, se kasvatetaan yhden päärungon kasviksi. Pensastaviin lajeihin saa kasvaa monta haaraa. Tomaatilla jokaisesta oksahangasta tahtoo tulla uusi runkohaara eli varas, jotka tulee poistaa, mikäli haluaa saada satoa. Mitä pienempiä nämä varkaat ovat, sen helpompi tuo poisto on. Yleensä varas irtoaa napsauttamalla se sormella poikki, mutta välillä varkaan kehityttyä paksuksi, toimenpiteeseen tarvitaan järeämpää välinettä kuten veistä. Koska kasvukausi on meillä lyhyt, pitää myös latva malttaa katkaista kasvatuspaikasta ja ajankohdasta riippuen muutaman tai viimeistään seitsemän raakiletertun takaa. Mutta siihen (ja lehtien karsimiseen) on näin alkukasvukaudesta onneksi vielä pitkä matka!

+1. Oletko kuullut tomaatin varttamisesta? Entäpä kokeillut sitä? Kuulisin ERITTÄIN mielelläni kokemuksia aiheesta!

Ladataan...
Kasvihormoni

Sulatusvalmiista pakastimesta löytyi vielä hieman mangoldia, jonka käytin hihkuen pekonipastan raaka-aineeksi. Ruoka on anoppinin pinaatti-pekonipastan kerttuslainen versio, ja se puolestaan sai minut aikoinaan vakuuttumaan siitä, että kun valitsen tarjolla olleen Teknisen tuen, tulen nauttimaan jokaisesta pakollisesta (ja vapaaehtoisesta) sunnuntailounaasta anoppilassani. Kertaakaan ei ole tarvinnut pettyä, ei tähän ruokaan eikä anopin muihinkaan keitoksiin. Että kiitosta vaan korkean harjun sille puolelle!

Pinaatti-pekonipasta

  • iso sipuli
  • 3 valkosipulin kynttä
  • n. 3oo g (savu)pekonia
  • 2 tl currya
  • suolaa
  • mustapippuria
  • 1-2 pussia pinaattia tai sama määrä mangoldia
  • (paistamiseen öljyä, jos tarve)
  • tarjoiluun  1 tl paahdettuja pinjan siemeniä annosta kohti

Valmistus

  1. Silppua sipuli, valkosipuli ja pekoni mahdollisimman pieneksi. Mitä hienommaksi silppuat aineet, sitä erinomaisempi on lopputulos.
  2. Kuumenna pannu ja laita siihen pekonit. Kun rasva alkaa sulaa pannulle, lisää sipulit ja kuullota viitisen minuuttia.
  3. Mausta currylla, suolalla ja mustapippurilla.
  4. Lisää pannulle pinaatti ja kuumenna keskilämmöllä, kunnes pinaatin neste kiehuu.
  5. Tarjoile pastan kanssa (mieluiten tagliatelle), koristele annos paahdetuilla pinjan siemenillä.

 

Ladataan...
Kasvihormoni

Nappaan kiinni tämän vuoden tomaattisadon viimeiseen kypsään hedelmään ja napsautan sen irti tertustaan. Tomaatin pinta on silkinhento koskea, sen tuntu on kiinteä mutta kypsän hedelmän pehmeä. Ulkonäkö on uhkean pitkulainen, väri ketsuppipullon punainen. Tuoksusta havaitsen pistävän tomaattisen sävyn, kuitenkin sellaisen herkullisen, joka lupaa paljon ja virittää vanhat makumuistot valmiiksi esiin. Hampaiden upotessa tomaatin pintaan kuuluu pieni napsahdus ja huokaus, joka tulee siitä, kun tomaatin herkullinen, makea, täyteläinen ja kesäinen maku saavuttaa makuhermoni pettymyksen ynähdys, kun maku ei vastaa odotuksia. Kesä on armotta ohi ja sisällä kasvaneet tomaatit ovat sokerittomia, aivan kuin olisi ostanut kaupasta. Niin hyviltä kuin hedelmät näyttävätkin, pistän ne mieluummin pataan ja maustan kastikkeeksi. Kiitos kasvamisesta, maistutte hyvältä soosissa.

Nyt syksyllä sain syödä kaverini eteläisen auringon alla kasvavia tomaatteja, jotka kypsyivät pehkomaisessa puskassa siinä uima-altaan reunalla. Niitä oli ilo siivuttaa leivän päälle ja laittaa kaveriksi juustoa ja oliiviöljyä, mausteeksi pippuria ja basilikaa. Myös ensimmäiset omat, auringon säteissä punastuneet tomaattini olivat samaa kaliiberia: herkuttelin mieluummin niillä kuin leivonnaisilla.

Paratiisimainen maku onkin paras syy kasvattaa ruokansa itse, mutta täällä pohjoisessa tuo yritys jää melko heikoksi lyhyen kasvukauden vuoksi. Kesä-syyskuussa kuitenkin jokainen herkuttelukasvimaanpitäjä pääsee Suomessa aromien pariin, kun säilyttämisestä ei tarvitse huolehtia. Omalta osalta näin marraskuussa pitää tosin todeta, että kaupasta saatavat tuotteet maistuvat jo paremmilta kuin oman sadon nahistuvat rippeet, sillä meillä ei ole, missä säilyttää. Siksi omaa satoa on turha kasvattaa enempää kuin mitä voi käyttää tuoreena, kuivattuna, säilöttynä tai pakastimesta. Toista olisi oikeassa paratiisissa tai tiistaina kuvailemassani taivaspaikassani: siellä satoa saisi vuoden ympäri, jolloin voisi keskittyä elämän hidastamiseen ja ruokien yksinkertaistamiseen puhtaan maun korostamiseksi. Hyvää ja herkullista, suoraan luonnosta.

Milläpä sen maun todistaa näin ruudun kautta? Uskon, että innovaatiokeskuksissa pyritään kovasti kehittämään haju- ja makuteknologiaa, jolla voisin yrittää eroa selittää, mutta ei. Parhaassa ruuassa kun ei ole mitään teho-, keino-, vahvenne- tai lisämakuja tai -tuoksuja, joita tulemme mahdollisesti joskus ruudulta saamaan. Kuten Rattatouillen dialogissa todisteltiin, on kaksi tapaa saada parhaat raaka-aineet: voit kasvattaa ne itse tai lahjoa kasvattaja, jotta saat parhaat päältä.

 

Kokeilkaa.

Ruuan kasvattamisesta itse olen julkaissut aiemmin näissä jutuissa

Maailman kalleinta ruokaa

Mitäpä sitä ei parvekkeellaan voisi tehdä!

Pages