Ladataan...
Kasvukäyrillä

 

"Et ole enää kaksikymmentä."

 

Lainatusta vapaa-ajasta ja hilpeistä juhlista maksetaan kallis hinta: kaoottinen arki ei katoa, vaikka äitiä kuinka väsyttäisi. Päin vastoin, se kasaantuu ja painaa niskan linttaan. 

Pikkujoulukausi, joskus rakastin sinua, mutta harkitsen vakaasti päätöstä pitkäaikaiselle suhteellemme.

 

kind regards,

"almost thirty, but feeling like sixty"

Ladataan...
Kasvukäyrillä

Kuulin jokin aika sitten, että paras vastalääke uhmaikään on drinkit. Siis äidille. Ikävä kyllä en itse voi juurikaan käyttää kyseistä hermojen lepuutus kikkaa, sillä krapulataipumukseni on ennen kuulumattoman käsittämätön. Yksi lasillinen ja aamulla kolottaa päätä, joten olen joutunut vain kärvistelemään. Ja totta puhuen, jos tuolle tielle lähtisin joutuisin olemaan pienessä sievässä all the time, sen verran kovassa uhmassa täällä tällä hetkellä ollaan!

Olen kuitenkin yrittänyt keksiä tapoja hillitä uhman vaikutusta koko perheeseen (itseeni) erinäisin keinoin, välillä paremmalla ja välillä huonommalla menetyksellä. Olenkin hyvin nopeasti todennut, että vaiheesta riippuen teen niin tai näin, en voi lapsen uhmakohtauksiin vaikuttaa; ne tulee kun on tullakseen.

Siispä onkin keksittävä keino, jolla itse kestää ne kohtaukset kunnialla eli toisin sanoen on ihan zen.

Joko arvaatte?

Äiti on alkanut joogaamaan kotona.

hetkinen, muotoilen lauseen uudestaan

Äiti on alkanut oleilemaan tukalissa asennoissa ja keskittymään hengittäämiseen. Kun on aikansa valuttanut verta päähän ja kestää sen, ei seuraava uhmakaan tunnu ihan kamalalta ;)

tilanteen piti olla lavastettu, mutta ei olekaan

 

 

 

rentouttavaa alkanutta viikkoa!

E

 

Ladataan...
Kasvukäyrillä

Neiti S:n ja minun päivääni kuuluu monta erilaista rutiinina tiettyyn kellonaikaan tapahtuvaa asiaa, kuten aamupuuro, lounas, ulkoilu, välipala ja päiväunet, mainitakseni muutaman. Päiväunia S nukkuu kahdet. Toiset iltapäivällä noin kello kahdesta neljään ja toiset; ne ovat salaisuus.

Kerron nyt tämän teille, mutta älkää kertoko Isille ;)

Neiti herää kello 6.30 joka aamu, nukuttuaan kymmenen tuntia sikeää unta. Ei siis toiveita uudelleen nukahtamisesta, päinvastoin, neidin päivän vilkkaimmat (äänekkäimmät) tunnit sijoittuvat juuri aamuun. Heti maidon juonnin jälkeen se alkaa. (Anteeksi naapurit, S vain todella pitää siitä marakassista.) Kello 8.00 me syömme aamupuuron, sitten me menemme nukkumaan.

Me emme nukuta neitiä maidolla, se ei ole ollut tarpeellista, S kun on lähes aina nukahtanut hyvin omaan sänkyynsä. Emme siis nukuta neitiä viereenkään, vaan viemme hänet sänkyynsä ja hetken hulinan ja mölinän jälkeen nukahtaa sinne tyytyväisenä. Päiväunet S nukkuu rattaissa. 

Niin, paitsi ne yhdet, arkisin. 

Nämä päiväunet on spesiaalit, ne ovat äidin ja neidin yhteiset. Niille mennään maitopullon kanssa, ne nukutaan Äidin ja Isin sängyssä, kainalokkain ja ne kestävät kaksi tuntia. Ja yleensä neiti herää ensin. Hän on hienosti oppinut potkimaan myös äidin hereille kantapäillään (toisinaan se osuu olkapäähän, toisinaan poskeen). Heräilemme kaikessa rauhassa sängyllä hassutellen. Nämä ovat päivän parhaat päikkärit, ehkä parhaat mitä olen ikinä nukkunut.

Tämän jälkeen jatkammekin päivää taas rutiinin lailla, lounas, ulos, välipala, päiväunet jne jne jne, mutta ne päikkärit ne on parasta!

Pystyisitkö muka sinä vastustamaan tuohon viereen köllähtämistä? Minä en ainakaan <3

 

PS. Huomenna lähdemme koko perhe juhannuksen viettoon Saareen, mitäköhän kaikkea sitä pitäisi pakata? Koko asunto?!

 

 

 

Pages