Ladataan...
Kasvukäyrillä

MINÄ <3 MUMMI

Mummini, neiti S:n isomummi, täyttää tänä syksynä 90 vuotta. Siitä voi mielestäni jo sanoa, että kunnioitettava ikä!

Eilen vietimme yllätysjuhlia (yllätys siksi, että jos asiasta olisi etukäteen kerrottu, juhlakalu olisi todennäköisesti kieltäytynyt tuelemasta paikalle). Juhlat olivat ihanat! Paikalla oli perhe neljä polvea alas päin, sukulaisia ja ystäviä. Ja juhlakalukin oli tyytyväinen! Ihana Mummi <3

Äitini ja hänen siskonsa olivat koonneet vanhoista ja uusista valokuvista kuvaesityksen, jossa käytiin läpi koko 90 vuotta. Menossa mukana kaikki läheiset, me pienet sukupolvet mukaan lukien. Kuvaesitys oli nin koskettava ja hieno, että ainakin minä itse katselin sitä kyyneleet poskilla. Kuinka paljon elämää ja ihmisiä mahtuukaan noihin vuosiin! Lapsuutta, rakastumista, perhettä, lapsia, lapsenlapsia, lapsenlapsenlapsia, ystäviä, mutta myös menetyksiä; mummi on joutunut saattelemaan jo monen monta ystävää ja läheistä, oma puoliso mukaan lukien, haudan lepoon.

Itse ajattelin aikajärjestykseen kerättyjä kuvia katsoessani, että jokaisen meistä, oli elämää enemmän tai vähemmän takana, pitäisi katsoa elämästämme vastaava kuvasarja. Tämän kaiken kiireisen ja hektisen elämän rytmissä, kun aika tuntuu kuluvan siivillä. Huomaamatta, on taas yksi vuosi (tai kymmenen) takana. Minullekin oli ihanaa katsoa, kuinka äitini on kasvanut ja kuinka minä ja serkkuni olemme kasvaneet; ja ennen kaikkea palata hetkeksi niihin vuosiin ja muistoihin.

Kuvissa esiintyi minä ja serkkuni (myös kaasoni) monen monta kertaa. Vietimme joka kesä vähintään yhden pidemmän jakson mummolassa. Siellä oli aina tekemistä. Leivoimme, teimme kärrynpyöriä ja puolivoltteja nurmikolla, poimimme manikoita, keinuimme, kävimme ikivanhoilla Tuntureilla uimarannalla ja markkinoilla, kävimme katsomassa hevosia kesälaitumilla, leikimme tyhjässä navetassa mielikuvituslehmien keskellä ja ihan mitä vain.

Yksi lempipuuhistamme oli silti tonkia yläkerran vinttejä, ja pukeutua mummin vanhoihin pitsiverhoin. Ja sitten tanssia valssia pirtinlattialla.

Valmiina tansseihin!

Toisinaan myös Laku, silloinen koirani osallistui valssiin

Tällä hetkellä Mummillani on jälkeläisiä (tyttöjä) kolmessa polvessa, neiti S niistä toistaiseksi nuorimpana. Vanhimman ja nuorimman välissä on 89 vuotta, ja silti, mummolan visiiteillä löytyy vielä yhteistä hauskaa:

 

Kristaliina haastoi jokin aika sitten kaikki muistelemaan historiastaan päiviä ja vuosia ja kertomaan itsestään noina ajankohtina, minä haluan haastaa teidät kaikki muistelemaan lapsuuden kesiä ja niihin kuuluneita tärkeitä ihmisiä!

 

Linkitä kommenttiboksiin muistelosi niin minäkin pääsen näkemään ne :)

 

Ladataan...
Kasvukäyrillä

Kotona. 

Saaristo ja Saari jäi taakse. Tälläkin kertaa se antoi paljon ja viikonloppu oli erittäin onnistunut. Hyvää ruokaa, parempaa seuraa ja paras ympäristö. Ihana!

Juhannus alkaa lipun nostosta

Kaikista ennakko-oletuksista huolimatta neidin kanssa mereily ei ollutkaan ylitsepääsemättömän vaikeaa, vaan kaikki sujui hienosti. Vierastamisesta ei ollut tietoakaan, vain suoraa hymyä ja sitten pieni tarkistus äidin suuntaan ja sama hymy takaisin naamalle. Meidän supernukkuja veteli myös ihan normaaliin tapaan yöunia ja päikkäreitä 25 hengen mölinöistä piittaamatta. Uskomaton lapsi! Syömisen kanssa tosin meinasi olla vaikeuksia, kun ympärillä oli niin paljon kaikkea mielenkiintoista ettei Neiti meinannut ollenkaan malttaa keskittyä olennaiseen.

Ja mä en ole sitten muutamaan kuukauteen ollut näin puhki. Onneksi neitikin on juhannuksen juhlista uuvuksissa ja ollaan voitu ottaa tänään ihan vaan oleilun kannalta.

Kaikesta ihanasta huolimatta, tuoreelle kotonakin välillä kompastelevalle äidille, sen mökkirumban pyörittäminen näin äitinä, oli varsin rankkaa puuhaa. Tuntuu, että oma rentoutuminen jäi niihin lyhyisiin minuutteihin rannalla, silloinkin neiti repussa mukana. Tää taitaa vaan nyt sitten olla tätä äidin elämää? Sama hässäkkä eri ympäristöissä? Mitä alkeellisempaa sitä rankempaa? Isi kyllä hoiti hommansa hienosti ja vietti neidin kanssa runsaasti aikaa, mutta kuten aikaisemmin, ne ruuat ei valmistunutkaan itsestään eikä tiskit peseytyneet? Kertaheitolla minusta oli löhöilijänuorison sijasta tullut äiti ja aikuinen. Luulin jo ymmärtäneeni miten kaikki on muuttunut, mutta aina uudessa tilanteessa luulo osoittautuu vääräksi. Minä en vielä ymmärtänytkään juuri mitään. Kertatoisensa jälkeen se lyö minut laudalta. 

Ei ne huonoja minuutteja ollut, vaan aika täydellisiä

Silti. En vaihtaisi minuuttiakaan pois ja lähtisin vaikka heti takaisin.

Tässä teille vielä paloja tunnelmista:

 

Seuraavan kerran neiti ja saaristo kohtaavat ensi tiistaina, kun Mummi vie meidät tytöt Ahvenanmaalle lomailemaan. Siihen asti: koti ja arki on ihan jees!