Ladataan...
Kasvukäyrillä

Arki toimii, mutta arki vaatii asioita, jotka on tapahduttava tietyssä järjestyksessä tiettyyn aikaan. Ainakin meidän perheessä se on todettu lähes ainoaksi vaihtoehdoksi, jotta kukaan ei menettäisi järkeään edes tilapäisesti. Arki on hektistä, mutta onneksi on komepäiväiset viikonloput ja perheaika, joka tuntuu työpäivinä olevan niin kovin vähissä.

Arki alkaa kello kuusi. Äiti ja Isi nousevat ylös ja keittävät kahvia. Neiti S herää heti kun kolina (ihan kuinka hiljainen tahansa) alkaa, ellei ole yön aikana jo päätynyt viereemme nukkumaan, tällöin hän herää heti kun kello soi.

Isi ja Äiti heittelevät vastuuvuoroaan aamun kuluessa sen mukaan, mikä kenelläkin menossa. Äiti meikkaa; Isi ja S juovat aamujuomansa. Äiti pukee neitiä, Isi ulkoittaa koirat jne. Tähän mennessä olemme onnistuneet näissä aamuhommissa jopa yllättävän hyvin! Neidin "aamiainen" kotona on maito ja riisikakku, varsinaisen aamiaisen hän saa hoidossa.

Kello 7.11 istuu koko perhe autossa!

Pirteä peipponen laulaa aamulaulujaan jo puoli seitsemän jälkeen

Työpäivämme päättyvät yleensä molemmilla kello 16, mutta Isi hakee yleensä hoidosta ja Äiti hyppää kyytiin viimeisenä. Kotiin tultuamme alkaa taas pallottelu ja pelinrakennus.

Neiti Virtapiirin kanssa on ulkoiltava, paljon. Sään salliessa se tapahtuu joko heti kotiin tultuamme tai vaihtoehtoisesti ruuan jälkeen; riippuen siitä onko ruoka lämmitystä vaille valmis ja onko ruokakaupassa käytävä.

Kello 17.15 on ruoka-aika. Aina. Ruoka on joko edellisenä päivänä valmiiksi tehtyä (tätä suosin enemmän) tai sitten jotain "pikaruokaa", kuten täysjyväpastaa, pestoa ja kanaa. On muuten yksi neidin ehdottomista herkuista tällä hetkellä! Kasvikset ja vihannekset ovat myös herkkua, ja useimmiten minustatuntuukin, että niillä ne neiti itsensä täyttää!

Kun ruoka on syöty lähenee kello jo kuuttaJos kauppareissu on tarpelliinen lähdetään tässä vaiheessa hipsimään kaupan suuntaan, koko perhe. (PAITSI jos pyykkivuori täyttäää kodinhoitohuoneen, silloin Äiti jää kotiin pyykkihuoltoon.)

kuva ei varsinaisesti liity arkeen, mutta kävelyllä ollaan kuitenkin, Mummin kanssa

Jos ulkoilu ei syystä tai toisesta onnistu päädymme todennäköisesti piirtämään. Ehdottomasti lempipuuhaa tällä tällä hetkellä! Ja mitä me piirreetään?

No PAITA. On piirretty tosi monta paitaa. Se nyt vaan on melko pop tällä hetkellä ja arkeen kuulukin myös kovasti sen päällepukemisen harjoittelua. Näin:

 

Kello 19 syödään iltapala. Se on hedelmiä, jogurttia, muroja tai kaikkien näiden yhdistelmä. Iltapalan päälle juodaan maito, yleensä sohvalla, jotta alettaisiin jo rauhoittumaan iltapesulle.

 

Kello 19.30 mennään pesulle. Tätä nykyään se on useimmiten suihku, jossa lotrataan ja läträtään noin vartti. Rasvaus on myös joka iltainen rutiini ja neitin on jo hienosti oppinut latsyttämään rasvaa mahaansa. Pupun ja Ammun on myös tärkeä osa iltarutiinia.

Kun kaikki edellä mainitut toimenpiteet on suoritetu luetaan lyhyt iltasatu, yleensä Muumikirjaa, sillä jos yritämme vaihtelun vuoksi jotain muuta ei neiti suostu menemään nukkumaan ennenkuin pari sivua Muumeja on käyty läpi. Arvatkaa osaanko sen jo ulkoa? :D

Hieman kahdeksan jälkeen neiti sanoo bye bye ja jää sänkyynsä hieromaan silmiään. Ja nukahtaa. Lähes poikkeuksetta ilman tyynnyttelyjä ja maanittelua. Tässä asiassa olemme olleet todella onnekkaita!

Entäs sitten? No ne kaikki tekemättömät kotityöt tietysti. Mukaan luettuna seuraavan päivän ruoka ja pyykkishow.

Noin kello 21.30 teen hetkeksi tämän:

 

ennenkuin uni vie äidistäkin voiton.

 

Ja ympyrä sulkeutuu alkaakseen uudestaan.

 

 

Ladataan...
Kasvukäyrillä

"Tässä on työhuoneesi."

- Joo.

"Tässä on puhelin."

- Kiitos.

"Tästä tämä tietokone."

- Kiva, kiitos.

"Muistatko missä se työhuoneesi oli?"

- Hyvin epävarma ehkä.

 

Paljon kaunista hymyilyä, nyökkäilyä, lyhyitä hyväksyviä vastauksia, reippaita kädenpuristuksia, hermostuneita (huonoja) vitsejä ja armoton päänsärky, niistä oli tämän äidin ensimmäinen toimistopäivä tehty. Mut hei, silti se oli kivaa!

 

Kotiin palatessa en tiennyt enää maata enkä valuuttaa ja rehellisesti sanottuna jos en olisi hokenut omaa nimeäni päivän aikana lukemattomia kertoja, olisin varmasti unohtanut senkin.

 

NOTE TO SELF: varaa lähtöön noin kaksi tuntia aikaa, vähintään.

 

Kauniita unia! 

 

Ladataan...
Kasvukäyrillä

Vähän ehkä viitteitä sait jo tästä, mutta nyt se on virallista! Ensi maanantaista lähtien olen työssäkäyvä äiti! 

Kaikki tapahtui niin kamalan nopeasti, että itse olen vielä jonkinlaisessa shokkitilassa, mutta odotan oikeasti innolla (ja kauhulla) tätä uuttaa toisenlaista arkea! Miten tässä sitten kävikään näin?

Hain pitkään osa-aikaista työtä, jonka voimin jatkaa hoitovapaata ja kävinkin parissa haastattelussa. Arpa onni ei kuitenkaan suosinut, kunnes pari viikkoa sitten sain puhelun minulle sopivasta työstä, jossa oli vain yksi miinus; työ olisi päivätyö.

Pikainen lapsen hoitovaihtoehtojen selvittely, pari perhepalaveria ja löysin itseni haastattelusta. Viime torstaina sain puhelun, että halutessani työ olisi minun. Okei, tähän en ollut varautunut. Olin ajatellut, että tehtävään löytyisi varmasti joku minua kokeneempi ja pätevämpi, joten puhelu oli täysi yllätys.

Taas pari perhepalaveria ja plussien määrä puhui puolestaan; tänään olen laittanut nimeni paperiin, jonka yläreunassa komeilee "Työsopimus".

Ne plussat? Mitä ne oli?

Sijainti on loistava, työmatka korkeintaan 15 minuuttia autolla, bussillakin pääsee näppärästi. Työ on omaa alaani, taloushallintoa, ja askel eteenpäin uralla. Nämä on isot jutut, mutta ehdottomasti suurin tekijässä tässä sopimuksessa on se, että työ on osa-aikainen. Tai vielä parempaa: 80 prosenttisella työajalla. Palkka vastaa lähes kokoaikaista, mutta saan olla perjantait edelleen neiti S:n kanssa kotona! Voiko olla parempaa? Kotiäiti siis edelleen perjantaisin.

Entäs se lapsenhoito, kun äiti on töissä päivällä?

Loppuvuoden neiti S saa olla kotona! Äidin työpäivät jaetaan mummin ja isin kesken! Mummi hoitaa kaksi päivää ja isi kaksi, perjantai on minun. Saamme siis molemmat pehmeän laskun uuteen arkeen, minun ei tarvitse aloittaa heti hoitoonlähtöhärdelliä ja neiti saa kotona totutella siihen, että Äiti ei olekaan kotona joka päivä. Ihana Mummi ja ihana Isi! <3

Ensi vuoden alusta neiti aloittaa perhepäivähoitajalla, joka sekin näyttäisi järjestyvän hyvin!

Tiedättekö, tunnen itseni tällä hetkellä todella onnekkaaksi! Kaikki työhön lähtöönliittyvät haasteet, hoitojärjestelyistä ja työajoista lähtien näyttäisi järjestyvän kuin itsestään ja minulla on tunne, että voin hyvillä mielin aloittaa uutta vaihetta elämässäni.

Sanoinko jo, ihana Mummi ja ihana Isi? <3

 

 

Kaikki kuvat mitä aiheesta löysin, oli tätä luokkaa. Should I worry? 

(Kuva)

 

Entä blogi?

Kasvukäyrillä -blogi jatkaa elämäänsä, muuttaen varmaankin hieman muotoaan, luonnollisesti, kun ruudun takana ei enää istu kokoaikainen kotiäiti. Sen millaiseksi se muuttuu, vai muuttuuko, nähdään varmasti myös vasta uuden arjen vallattua kotimme! Toivottavasti pysytte seuraamassa jatkossakin! <3

 

Onko sinulla kokemusta aiheesta? Miten töihin lähtö vanhempainvapaiden jälkeen sujui?

 

Luulen, että tämä on oikeasti hyvä juttu, mutta vasta käytäntö taitaa kertoa totuuden? 

Wish me luck! :)