Tunnelukot

padlock-76866_960_720.jpg

Tänään on hyvä päivä taas kirjoitella kuulumisia ja muita mielessä pyöriviä asioita, kun sain viime yönä nukuttua melkein 12 tunnin yöunet. Nukkumiset on olleet vähässä ja olo todella ailahteleva. Välillä olo tuntuu suht normaalilta ja tulee sellainen olo, että luovutinko liian helposti ja hain saikkua, hetken päästä taas olo on ihan kamala ja tuntuu, että menetän loputkin järjen hiveneni. Se olo on pelottava ja todella ahdistava. Suurin toiveeni tällä hetkellä terveydenhuollon suhteen on se, että pääsisin minua aiemmin hoitaneelle psykiatrille, jonka kanssa keskustelu varmasti avaisi silmiäni oman tilanteeni ja vointini suhteen. En nimittäin tiedä itse, miten tästä sairaslomatilanteesta selvitään ja tiedän, että työpaikalla minua kaivattaisiin töihin jo kahden viikon kuluttua, mutta en näe sitä realistisena laisinkaan.

 Alkuviikko on mennyt työterveyshoitajilla ravatessa ja ensi viikolla taas sama pyöritys jatkuu.  Tiedän, että kaikki käynnit on tietysti minua itseäni varten, mutta silti on uuvuttavaa käsitellä koko ajan tätä meneillään olevaa tilannetta. Tuntuu kuin olisin nurkkaan ahdistettu eläin, joka yrittää epätoivoisesti päästä luikahtamaan jostain raosta karkuun. Jos olisin rikas miljonääri, irtisanoisin itseni välittömästi ja häviäisin kuin pieru Saharaan. Pitää huomenna lotota, jotta voin sitten ensi viikolla tämän toiveen toteuttaa. Toki sekin on totta, että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää, joten ei auta vastuun pakoilu, jos haluan joskus työelämässä vielä selvitä.

Asiasta toiseen eli tämän postauksen pääaiheeseen. Selailin tänään sosiaalista mediaa ja eteeni tuli juttu tunnelukoista ja etenkin niihin liittyvästä testistä. Aloitin kuuntelemaan Kimmo Takasen Tunne lukkosi – vapaudu tunteiden vallasta teosta äänikirjana viime keväänä, mutta jostain syystä en päässyt siinä kovinkaan pitkälle. En tiedä miksi, mutta kuuntelen mieluummin sellaisia äänikirjoja, joissa on naislukija, joten se voi olla yksi syy sille, miksi teos jäi kesken. Muistan kuitenkin äänikirjaa kuunnellessani kiinnittäneeni huomiota siihen, että monet tunnelukot kuulostivat siltä, että ne voisivat hyvinkin liittyä minuun. Tein äsken ajatuksen kanssa netistä löytyvän testin tunnelukoista (https://www.tunnelukkosi.fi/testi.php) ja vastauksien perusteella voin todeta, että eivät testin tulokset täysin tuulesta temmattuja ole. Kukin tunnelukko voi olla voimakkuudeltaan joko erittäin vahva, keskivahva, vahva tai heikko tai  tunnelukkoa ei ole laisinkaan. Minulla erittäin vahvoja tunnelukkoja olivat suojattomuus, alistuminen ja epäonnistuminen, jotka tunnen ja tiedän ehdottomasti vahvistuneen ahdistuneisuuden ja alakuloisuuden ollessa vahvasti läsnä nykyisessä elämäntilanteessani.

SUOJATTOMUUS

Olet kova huolehtimaan ja usein peloissasi – koet olosi turvattomaksi. Murehdit kohtuuttomasti terveyttäsi, vaaroja tai onnettomuuteen joutumista, taloudenhoitoa tai kontrollin menettämistä. Saatat valita kumppanin joka auttaa ja suojelee sinua tai odotat että kumppanisi on peloton ja vahva – kyvykäs suojelemaan sinua vaaroilta. Pelkosi saattavat aiheuttaa sinulle ahdistus- tai paniikkikohtauksia – tai sitten olet jatkuvasti enemmän tai vähemmän ahdistunut etkä voi nauttia arjesta. Saatat turvautua riippuvuuksiin ahdistuksen helpottamiseksi. Pyrit varmistumaan että olet turvassa. Siksi olet oppinut välttelemään riskejä: hissejä, autoilua, kaupungilla liikkumista, matkustamista, investointeja tai uramahdollisuuksia – pitäydyt mieluummin vanhassa tutussa ja turvallisessa. Pelot rajoittavat elämääsi ja läheisiäsi joiden täytyy sopeutua pelkoihisi. Jatkuva murehtiminen ja vaarojen välttely tyypillisesti lisää entisestään välttelykäyttäytymistä ja voimistaa pelkoja ja suojattomuuden tunnelukkoa.”

Huolehtiminen ja murehdinta kuuluu oleellisesti paniikki- ja ahdistuneisuushäiriötä sairastavan elämään ja tämä on totisesti tullut todistettua tänä syksynä. En niinkään murehdi vaaroja ja onnettomuuksia, mutta omaa terveyttäni ja taloudellista selviämistäni kyllä senkin edestä. Tiedän, että murehtiminen ei auta asiaa yhtään ja se useimmin vielä pahentaa asiaa. Asia on helppo todeta, mutta hankalampi toteuttaa. Olen ollut huolissani jaksamisestani ja selviämisestäni työpaikalla jo pidemmän aikaa ja se aiheutti minulle lopulta niin paljon ahdisusta ja paniikkia, että arjesta tuli yhtä surua ja itkua, jonka takia jouduin jäämään sairaslomalle. Huomaan vältteleväni etenkin investointeihin ja uraan liittyviä asioita, sillä en tiedä, kuinka selviän taloudellisesti, jos työkyvyttömyyteni jatkuu useita vuosia tai jopa vuosikymmeniä. En pysty myöskään hakemaan sellaisia töitä, jotka ovat vastuullisia ja haastavia, sillä en usko pärjääväni niissä. Nykyinen tilanteeni työn kanssa ei takuulla ainakaan helpota tätä tunnelukkoa. Tunnelukko näkyy työssä myös siten, että sairaslomalle ahdistuksen takia joutuessani alan karttamaan heti ajatusta töihin paluusta ja paikka, jossa olen epäonnistunut, tuntuu mahdottomalta kohdata. Kirjoittaessani huomaan jo miettiväni asioita, joilla tunnelukkoa voisin lähteä purkamaan, mutta en kirjoita niistä tänään. Ehkä ensi kesänä tai syksynä olisi hyvä istua alas ja miettiä, missä tunnelukkojen kanssa silloin mennään.

EPÄONNISTUMINEN

”Uskot olevasi tuomittu epäonnistumaan, ikään kuin sinulta puuttuisi jotain olennaisia taitoja tai kykyjä. Olet saattanut oppia välttelemään haasteita tai vaikeita tehtäviä epäonnistumisen pelossa. Saatat uskoa että et osaa tai et kykene tekemään jotain, ja siksi viivyttelet etkä ole halukas yrittämään tosissasi. Saatat verrata itseäsi muihin ja pitää itseäsi epäonnistuneena, huonompana tai lahjattomampana kuin toiset. Ajattelet että toiset ovat menestyneet paremmin, etkä anna arvoa omille saavutuksillesi – aina löytyy joku joka on menestynyt tai pärjännyt paremmin. Epäonnistumien tunnelukko näyttäytyy varsinkin työelämässä. Saatat vältellä uralla etenemistä, haasteiden ottamista, ylennyksiä, työhön sitoutumista tai aloitteellisuutta. Saatat yrittää kompensoida epäonnistumisen tunnetta vaatimalla itseltäsi hyviä suorituksia ja virheettömyyttä. Ajan myötä usko omaan itseen heikkenee ja epäonnistumisen tunnelukko voimistuu jokaisen epäonnistumiseksi koetun tilanteen myötä.”

Epäonnistumisen tunnelukko liittyy vahvasti suojattomuuden tunnelukkoon ja näissä molemmissa mielestäni työ korostuu huomattavasti. En voi sanoa, että kokisin olevani tuomittu epäonnistumaan tai etten osaisi tai kykenisi tekemään jotain asiaa, mutta  välttelen kylläkin tietoisesti suuria haasteita ja vaikeita tehtäviä. En ole varma, miksi näin teen, sillä ei epäonnistuminen olisi mitenkään maata kaatavaa ja olenhan epäonnistunut monta kertaa elämäni aikana. En pitänyt aiemmin itseäni epäonnistuneena tai huonompana kuin muut, mutta viimeisten vuosien aikana, kun olen yrittänyt oppia hyväksymään paniikki- ja ahdistuneisuushäiriöni ja sen vaikutuksia elämääni, koen ajoittain olevani epäonnistunut ja huonompi kuin ystäväpiirini. Haluaisin kovasti käydä töissä, nauttia työstäni ja suhtautua luottavaisin mielin tulevaan, mutta se ei ole aina helppoa ja mahdollista. Jos kymmenen vuoden päästä olen onnistunut saamaan oman asunnon, säilyttämään parisuhteeni, käymään edes osa-aikaisesti töissä ja kasvattamaan tasapainoisen lapsen suht tasapainoisena vanhempana olen shampanjapullon ja fanfaarit ansainnut.

ALISTUMINEN

”Sinusta tuntuu että sinun pitää olla mieliksi läheisillesi, ystävillesi, työkavereillesi, jopa ventovieraille. Et halua olla hankala vaan kiltti ja mukava, niinpä myönnyt helposti asioihin jotka eivät tunnu sinusta erityisen tärkeiltä. Sinun voi olla vaikea pitää puoliasi niin pienissä kuin isoissa asioissa. Antaudut enemmän tai vähemmän toisten kontrolloitavaksi, koska haluat välttää ikävän seuraamuksen. Et ilmaise avoimesti tarpeitasi, koska et pidä niitä tärkeinä. Piilotat tunteitasi, varsinkin vihan tunnetta, mikä saa sinut välttelemään konflikteja. Vihan tukahduttaminen johtaa sen patoutumiseen, joka yleensä purkautuu joko passiivisena vihan ilmaisuna kuten pienimuotoisena kostamisena, juoruamisena, viivästelynä, kiukutteluna tai yllättävinä agressiivisina kiukunpurkauksina. Viha voi synnyttää myös halua kapinoida ja uhmata tahoja, jotka koet auktoriteetiksi (esim. esimiehet, viranomaiset, puoliso). Ihmissuhteissasi toiset ovat yleensä niskan päällä. Sinua saattavat kiehtoa ihmiset, jotka ovat hallitsevia ja määräileviä, jotka sanovat miten sinun kuuluu toimia, käyttäytyä tai tuntea.”

Tämä tunnelukko on selvästi minulle vieraampi, enkä tunnista itseäni juurikaan yllä olevasta kuvauksesta. Olen kyllä useasti mieliksi perheenjäsenilleni sekä työkavereilleni, mutta osaan kyllä pitää puoleni ja sanoa, jos joku ei tunnu minusta hyvältä tai oikealta. Kerron tunteistani avoimesti, mutta vihaa tuntiessani saatan toki joskus purra huultani ja yrittää vain unohtaa koko asian. En kosta, ole aggressiivinen tai uhmaa auktoriteetteja.

Testin mukaan vahvoja tunnelukkoja minulla olivat uhrautuminen, vaativuus ja pessimistisyys, joista vaativuuden tunnistan ainakin omaksi tunnelukokseni.

VAATIVUUS

”Olet vaativa itseäsi kohtaan, vaikka luultavasti itse pidät vaativuuttasi ihan kohtuullisena. Sinusta tuntuu, että koko ajan on tehtävä jotain, saatava aikaan tai pidettävä asiat ja tavarat järjestyksessä. Et voi olla tyytyväinen itseesi jos et täytä vaatimuksiasi – siksi tuntuu ettei mikään koskaan riitä, aina on jotain tavoittelemisen arvoista. Riittämättömyyden, epäonnistumisen, huonommuuden ja häpeän tunteet vaanivat ja iskevät ellet yllä koviin vaatimuksiisi. Ponnistelet välttääksesi näitä ikäviä tunteita ja se aiheuttaa sinulle ahdistusta ja stressiä. Stressi saattaa ilmetä erilaisina fyysisinä oireina – unettomuutena, väsymyksenä, korkeana verenpaineena, vatsahaavana tai paniikkikohtauksina. Sinun on vaikea rentoutua ja vain nauttia elämästä. Saatat olla enimmäkseen turhautunut ja ärtynyt itseesi ja toisiin. Elämä on suorittamista, ja uskot että se joskus tuo sinulle palkinnon – vapauden tai täydellisyyden. Loppujen lopuksi saavutukset kuitenkin tuntuvat tyhjiltä ja hamuat seuraavia tehtäviä ja haasteita. Jos päätät menestyä jossain, luultavasti menestyt siinä – osaamatta kuitenkaan pysähtyä nauttimaan menestyksestä. Ehkä lyöt laimin ystäviäsi tai läheisiäsi – koska et ehdi rentoutua ja antaa toisille aikaasi.”

Vaativuuden tunnelukossa allekirjoitan ainakin sen, että koen todellakin usein, että minun on tehtävä koko ajan jotain tai saatava jotain aikaan, jotta voin olla tyytyväinen itseeni. Jos en yllä vaatimuksiini, kuten töissä käymiseen, koen epäonnistumista, huonommuutta ja häpeää, kuten kuvauksessakin sanotaan. Ehkä myös ajattelen alitajunnassani, että tarpeeksi ponnisteltuani ja suoritettuani olen onnellinen ja vapaa, mutta todellisuudessa tiedän, että se ei ole tieni onneen.

Mietin tällä viikolla tätä syksyä ja aikaa ennen sitä, ja huomasin muuttuneeni taas sellaiseen suuntaan, joka ei ole sitä, mitä haluan olla. Kirjoitan tästä joku päivä, sillä tuntuu, että nyt on hyvä hetki miettiä sitä, mitä minun onnellinen elämäni pitää sisällään ja mitä ei.

Ihanaa viikonloppua teille! Muistakaa olla armollisia itsellenne ja rakastakaa itseänne just sellaisina kuin ootte!

Kuva Kaz / Pixabay

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *