Voisko to do-lista olla mieluummin maybe some day?

Mä en tykkää to do-listoista. Ne saa mut ahdistumaan. Ne ahdistaa mua yleensä siksi, että mä kerään niihin liikaa asioita. Viime aikoina on tullut sellanen olo, että ehkei se to do lista ole ongelma, vaan oma ajankäyttöni. Oma arkeni ja sen sujuvuus. Olen lomani aikana kyseenalaistanut aivan kaiken. Ja tiedättekö mitä? Se tekee ihan helkkarin hyvää. Mä koen, että olen perusonnellinen, mutta mua häiritsee ihan suunnattomasti mun tapani sysätä mun omat kiinnostuksenkohteet ja unelmat vähän väliä syrjään. Ja sitten mä täytän mun elämäni to do-listoilla, jotka ei edes ole periaatteessa mulle suunnattuja.

 

 

Mitä mä tällä tarkoitan? No puhtaasti sitä, että jos jokin asia ei heti multa luonnistu, niin mä en viitti tuhlata siihen liikaa aikaa, vaikka se olisi mun suurin unelma. Ihan vaan siksi, koska pelkään olevani liian itsekäs. Ja nykyään huomaan, että se ajattelutapa syö lopulta mut sisältä. Ja musta tulee lopulta vain tyhjä ihminen. Otan ne ”helpot haaveet”, jotka ei vaadi aikaa enkä lopulta edes tiedä onko ne mun haaveita, vaan keksinkö ne vaan paikkaamaan sitä mistä oikeasti haaveilen.

 

JOTEN en enää kirjoita to do-juttuja. En enää aloita mitään, jos en ole tarpeeksi rohkea viemään sitä loppuun. Tämä blogi on hyvä esimerkki unelmasta, joka oli liian iso pala. Kyllä mä varmaan olisin halunnut tästä isomman jutun kuin kuvittelin, mutta en ollut tarpeeksi valmis uhraamaan tälle aikaa. En ollut varma lukeeko tätä ketään. En ollut varma mitä muut ajattelee. Vaikka helkkari mä rakastan kirjoittaa. Olen aina rakastanut. En ollut varma menetänkö jotain, jos käytän tähän aikaa. Nyt nousee vaan kysymys mieleen, että mitä sitten? Ainut mikä tässä maailmassa on tärkeintä on omat perhesuhteet, ihmiset, jotka tukee ja välittää susta, ei mikään muu. Välillä voi epäonnistua ja välillä voi jättää to do-listan tekemättä. Kukaan ei kuitenkaan arvota sua sen perusteella, ei ainakaan pitäisi. Vai mitä?

 

 

<3: Kattu

Kommentit (7)
  1. vilhelmiina
    18.6.2019, 22:12

    Fiilistelen sua tällä kirjoituksella! Kun samoja fiiliksiä mullakin aika ajoin, mut enää en jaksa välittää liikoja jos ne to do -listan jutut eivät toteudukaan. En jaksa ottaa elämää tai itseäni niin vakavasti, moittia itseä piloille menneistä suunnitelmista yms. Kiinnostuksen kohteet vaihtuvat, koska elämäkin on vaihtuvaa ja ailahtelevaa. Easy as that. Ja mä ainakin luen sun kirjoituksiasi – kiitos niistä! <3 Ja mieluumminhan ajatukset ylös kirjoittaa, kun se inpis iskee ja on oikeasti aihetta, sitä fiilistä. Tai no multa ei vaan luonnistu ne ”kävin tänään ostamassa uuden mekon ja illalla teen smoothien mansikoista” -tyyliset kuulumiset 😀 Oot ihana! Huippua keskikesää sulle!! 🙂

    1. Ei hitsit tulin hyvälle mielelle tästä <3 voi että, hymyilen varmaan nukkuessakin ensi yön 🙂 Ja kiitos tsemppaavasta asenteesta, oot täysin oikeassa ettei elämä ole niin vakavaa tai ei siitä ainakaan tarvitse väkisin sellaista tehdä 😉 Olet myös ihana ja oikein ihanaa kesää sinne myös!! <3<3

  2. Moi Kattu, ihana blogi sulla. <3

    Haha, mulla on vähän sama noiden to do- listojen kanssa, ja jotenkin tosi tuttu tunne mitä sanot ekoissa lauseissa ulkoapäin tulevien odotusten täyttämisestä (eiks toi vähän oo sama asia vai tarkoititko jotain muuta?) Mulla vain to do- listojen kanssa iskee joskus se järjetön rimakauhu. Kun tai jos lopulta uskallankin lähteä jotain tavoittelemaan, niin seuraavaksi seison onnistuneena mitali/opiskelupaikka/uuden työpaikan avaimet kädessä ja mietin että mitähän nyt mahtoi tapahtua, koska oon niin järki seis sen pelon takia. Melko usein toisaalta käy niin, että tulen rankatuksi pois alkumetreiltä, joten vähän kuin olisin tottunut epäonnistumaan. En toisaalta tiedä mitä iloa on tehdä mitään, jos siinä ei pysty olemaan tunteella mukana. Sen takia en liiemmin panostele ihan joka asiaan, vaan jos jotain teen, niin mun pitää täysin olla varma siitä.

    Muuten oon oppinut tekemään listat siten, etten kirjoita niihin mitään tarkkoja määreitä tai päivämääriä, koska suunnitelmat muuttuvat aina. Olen meinaan ihminen, joka vahvasta työmoraalista ja tahdosta huolimatta ei saa joitain juttuja onnistumaan, joten turha sitä on listoilla itseään piinata. Esim. salitreenit. Jos menen listaamaan, että nyt on kuusi viikkoa sellaista meininkiä sellaisilla toistoilla (jotka on vähääkään realismin rajoissa mutta aina itkettää kun kotiin pääsee) niin jo seuraavana päivänä joko se sali syttyy tuleen tai iskee piinaavan pitkä flunssakausi. Viimeisin viritelmä oli baletti, niin mulla kuoli polvi. Tän takia mun listat on sellaisia ympäripyöreitä ”Olisi kivaa jos..”
    Muuten fiilistelen täysillä noita sun punnailuja aiheen tiimoilta, koska mustakin tuntuu että elän vähän sivussa tai puoliteholla omassa elämässäni. Sen takia perustin bloginkin, koska ajattelin että tällä tavalla voi hiukan yrittää miettiä näitä omia kuvioitaan tarkemmin.

    Kivaa lomaa <3

    xoxo

    Henriikka Ylänne (muistat mut varmaan paremmin nimellä Soila?)

    1. Heippa Soila! <3 Muistan hyvinkin! Ja vitsit oot kyllä tajunnu ton mun pointin hyvin tosta tekstistä. Ja mikä mahtava idea toi ”olisi kivaa jos” rupean ehdottomasti käyttämään sitä! Kiitos vinkistä. Mä olen kyllä hyvä aloittamaan kaikkea, mutta tuntuu kanssa haastavalta viedä asiat loppuun ja jos ne vien mietin juuri välillä, että no mikäs se pointti oli 🙂 Tosi samoja fiilikisiä siis. Mun täytyy kattoa sun blogi kanssa, en tienny että sulla on 🙂 Samoilla fiiliksillä aloitettu aikanaan blogi, jäsentämään omaa elämää ja ajatuksia! Kivaa kesää sinnekin <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *