Maatiaiskissan pennuttaminen ei ole leikin asia!

Kaunis utopia?

Karjalainen uutisoi, että maatiaiskissapentuja syntyy aivan liian vähän niiden kysyntään nähden. Kirjoituksessa valitetaan siitä, kuinka yleistynyt maatiaiskollien varhainen kastrointi tarkoittaa sitä, ettei pentujakaan ole enää tarjolla entiseen malliin. Itse käsitin kirjoituksen ydinviestin niin, että siinä oltiin tyytymättömiä siihen, ettei maatiaiskissan pentua saakaan enää hankittua tuosta noin vain.

Valvomatta ja kontrolloimatta lisääntyvät, villiintyneet maatiaiskissayhdyskunnat ovat meidän maassamme kuitenkin todellinen ja jatkuva ongelma, jota kirjoituksessa ei otettu lainkaan huomioon. Tämä edelleen olemassaoleva kissanpidon kulttuuri on seurausta siitä, että kissoja (niin naaraita kuin kollejakin) on jätetty leikkaamatta ja päästetty ne ulkoilemaan - ja lisääntymään - täysin holtittomasti. Tämän johdosta muodostuu villiintyneitä maatiaiskissapopulaatioita, joita kukaan ei tunnusta omakseen. Eläinsuojeluyhdistykset ovat vuosikausia kampanjoineet maatiaiskissojen kastroinnin ja steriloinnin puolesta, jotta ihmiset ymmärtäisivät kissan leikkauttamisen olevan monessa tapauksessa kaikkien osapuolten kannalta paras ratkaisu. Nyt yhdellä ylimalkaisella ja pintapuolisella kirjoituksella pyritään vesittämään kaikki tämä maatiaiskissan aseman ja hyvinvoinnin parantamisen eteen tehty pitkäjänteinen työ. 

Monet tuntuvat olevan sitä mieltä, että maatiaiskissan pitäisi saada lisääntyä ilman ihmisen vaikutusta. Tätä perustellaan luonnonvalinnalla ja sillä, että maatiaisrodun elinvoimaisuus ja monimuotoisuus perustuu siihen, ettei ihmisellä ole osuutta asiaan. Mielestäni tämä argumentti ontuu, sillä on muitakin maatiaislajeja, joiden lisääntymistä ihminen valvoo. Tällaisia ovat esimerkiksi maatiaiskanarodut. Lisääntymisen valvominen ja kontrollointi ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita jalostusta, eikä sen maatiaiskissan kohdalla tulisi sellaista ollakaan. Maatiaiskissan ei mielestäni tulisi menettää esimerkiksi ulkonäöllistä monimuotoisuuttaan, vaikka sen lisääntymistä pitäisikin eläinsuojelullisista syistä ohjailla nykyistä enemmän.

Käytännössä tämä ohjailu tarkoittaa
  • Terveen ja mahdollisimman erisukuisen kumppanin valitsemista kissalle
  • Astutuksen ja tiineysajan valvomista ja hoitoa (esim. ruokinta)
  • Synnytyksen valvomista ja tarpeen vaatiessa siinä avustamista
  • Emon ja pentueen hoitoa (rokotukset, madotukset yms.) ja ruokintaa niiden hyvinvointia ja pentujen kehitystä tukevalla tavalla
  • Hyvien kotien etsimistä aikaisintaan 12 viikon iässä luovutettaville pennuille.
  • Lisäksi pentujen ja emon tulee saada elää hyvissä olosuhteissa niin, että niiden vointia voidaan seurata ja että ne tottuvat käsittelyyn ja ihmisen läsnäoloon.

Tämän lisäksi olisi mielestäni toivottavaa, että lisääntyvät kissat tutkittaisiin ennen astutusta ainakin FIV:n, FELv:n ja ihosienen osalta.

Siinä olen kirjoituksen kanssa samoilla linjoilla, että sekarotuisten kissapentueiden lisääntynyt teetättäminen on huolestuttavaa ja uhkaa hyvinhoidettujen maatiaispentujen jo valmiiksi heikkoa asemaa. Olen kirjoitellut aiheesta aikaisemmin oman postauksensa, joten en käsittele sitä tässä nyt tämän enempää.

Mielestäni maatiaisten lisääntymisestä voi ja tuleekin puhua, olenhan itsekin kirjoittanut aiheesta tänne blogiin. Karjalaisessa julkaistu kirjoitus ei kuitenkaan palvele kissan hyvinvointiin tähtäävää tarkoitusta, sillä se antaa sellaisen kuvan, että kissojen pennuttaminen on lasten leikkiä. Sitä se ei mahdolliset synnytyskomplikaatiot ja tiineen emon sekä pikkupentujen erikoistarpeet huomioiden kuitenkaan ole, joten siihen ei myöskään tulisi ryhtyä ellei ole aivan varma siitä mitä on tekemässä.

Koska vallitseva käsitys maatiaiskissan pennuttamisesta tuntuu edelleen olevan se, että holtittomasti sikiävien kissojen pentuja voidaan hakea navetan perältä tuosta noin vain, tulisi Karjalaisen kirjoituksen kaltaisten taustoittamattomien kirjoitusten julkaisemista välttää. Sillä sen sijaan että ne saisivat ihmiset ajattelemaan maatiaiskissan asiallista pennuttamista, ne ruokkivat vastuuntunnottomien "pennuttajien" touhuja, ja antavat oikeutuksen heidän toiminnalleen. Lisäksi ne kannustavat ihmisiä pennuttamaan maatiaisiaan hetken mielijohteesta, ilman tarvittavaa tietoa ja taitoa. Siksi tuollaisilla kirjoituksilla mennäänkin ojasta allikkoon, kun ilmeisen hyvä tarkoitus kääntyy kirjoituksen tyylin takia itseään vastaan.

Kaipaisinkin asiasta hieman perusteellisempaa julkista keskustelua, jossa pelkkien pintaraapaisujen sijaan pureuduttaisiin kunnolla siihen, MITEN kissojen asiallinen pennutus tapahtuu. Valvomattomasti ja valvotusti lisääntyvien kissojen välille tulisi myös tehdä selkeä ero, maatiaiskissoilla kun ei ole olemassa etujärjestöä, joka säätelisi sen lisääntymistä. Tällöin kaikki kysenalaiseen toimintaan kannustavat ja kissan hyvinvoinnista piittaamattomat julkiset lausunnot saattavatkin heijastua suoraan ihmisten tapaan kohdella kissojaan. Siksi meillä maatiaiskissojen ystävillä onkin entistä suurempi vastuu siitä, ettei tähän maahan syntyisi yhtään ylimääräistä, ei-toivottua ja huonosti hoidettua kissapentuetta.

Karjalaisen kirjoitus viestii sanomaa, jonka mukaan maatiaiskissapentujen tuottaminen mihin tahansa olosuhteisiin on hyväksyttävää sillä verukkeella, että "kun mä haluuuuuun!" Ihmisen haluamisen ei kuitenkaan koskaan tulisi mennä eläimen hyvinvoinnin edelle.

Minua ei haittaisi tippaakaan, vaikka maatiaiskissankin kohdalla joutuisi hieman jonottamaan sitä omaa pentuaan, eikä sitä saisikaan mukaansa heti kun keksii sellaista alkaa haluamaan. Maatiaiskissojen pitoa on pitkään vaivannut ikävä kertakäyttökulttuurin ilmapiiri ja osittain siitä johtuva arvostuksen puute. Kun kissoja saa hakea ilmaiseksi sen minkä kerkiää, voidaan aina hankkia uusi sen "kadonneen" tilalle. Tällöin ei välttämättä jakseta panostaa kissan hyvinvointiin ja turvallisuuteen, sillä "ainahan niitä saa uusia". Se, että sitä omaa pentua joutuisikin odottamaan ja näkemään vaivaa sen hankinnan eteen, voisikin saada ihmiset harkitsemaan kissan hankintaa nykyistä paremmin ja lisätä omistajan mielenkiintoa kissansa hyvinvointia kohtaan.

 

KUVA: ARI K.

Kommentit

Mirka Maaria
Oisko tulta?

Hyvä kirjoitus. Oletko miettinyt vastineen lähettämistä Karjalaiseen? 

kaunisutopia
Kaunis utopia?

 

Kiitos. :) On mukava huomata, että nämä asiat koskettavat ihmisiä. Kissojen kohteluun ja pitoon vaikuttaa niin monet vanhentuneet ja väärät asenteet, mielikuvat ja käsitykset.

Näitä ovat esimerkiksi:

"Leikattu kissa ei ole yhtä hyvä hiirikissa kuin leikkaamaton" ja "Tyttökissan pitää saada vähintään yhdet pennut ennen kuin sen voi leikata".

Tämä aiheuttaa sitten ei-toivottujen pentujen syntymistä ja kun niistä halutaan päästä mahdollisimman pian ja vähällä vaivalla eroon, niin niitä annetaan aivan liian nuorina kaikille, jotka vaan suostuvat ottamaan. Tämä taas aiheuttaa osaltaan maatiaiskissojen vähäisen arvostuksen, mikä heijastuu niiden kohteluun.

Nyt olisikin jo korkea aika saada kissanpitokulttuurikin päivitettyä 2010-luvulle! 

///

Olen miettinyt vastineen lähettämistä Karjalaiseen, mutta se vaatisi todella nopeaa reagointia ja tekstin hiomista ja editoimista, joten täytyy katsoa onko mulla mahdollisuutta (eli toisinsanoen aikaa) tehdä sitä sillä aikataululla, mitä vastineen lähettäminen vaatisi.

empuska

Pakollinen "Voi ei, miten muhkea kissa, minun aivoni sulaa sokeriksi kun se vilkkuu tuossa etusivulla koko ajan"-kommentti.

Nimim. "Jollakin tosi pahoja vieroitusoireita, ettei kissaa tällä hetkellä elämässä"

kaunisutopia
Kaunis utopia?

Muhkea Hiski-kissa kiittää saamastaan kohteliaisuudesta, mutta toivoo kuitenkin, ettei aivosi sula ihan kokonaan. :D Hiski on meidän perusmaatiainen, jonka kuvia on hyvä käyttää kuvituksena kaikissa maatiaisiin liittyvissä asiayhteyksissä. :D

///

Tässä sinulle vielä resepti kroonisen kissakuumeen parantamiseen:
 

Diagnoosi: Krooninen kissakuume

Lääke: vähintään yksi, mielellään kaksi kissaa kerrallaan. Ei ole väliä onko kissa pentu vai aikuinen. Nautitaan sopivina kerta-annoksina sohvalla sylissä pitäen.

Coffee to go

Erittäin hyvä kirjoitus. Itse toimin paikallisessa eläinsuojeluyhdistyksessä ja revin hiuksia päästäni tämänhetken populaatiotilanteen vuoksi. Ja meitä on tässä lähistöllä kuitenkin kolme isoa yhdistystä, jotka tätä asiaa hoitaa - mikä tilanne on pienemmillä paikkakunnilla, jossa on enemmän maatiloja ja vähemmän vapaaehtoisia?

Karjalaisen lehtijutulle myös itse naamapalmuilin. Ei taas ehkä toimittajalla kellot soineet tarpeeksi.

Nimim. pentueen ja tiineen emon sijaiskotina tällä hetkellä toimiva...

kaunisutopia
Kaunis utopia?

Juuri tämä on se ongelman ydin, johon pitäisi saada muutos. Kiitos sinulle, kun teet arvokasta eläinsuojelutyötä. :)

Toimistosta (Ei varmistettu)

Kirjoituksesi on asiaa, mutta kuitenkin aiheen vierestä, mitä tulee tähän Karjalaisen artikkeliin. Mielestäni artikkelin pointti oli vaan sanoa, että JOS maatiaiskissoja nyt vaikka joku haluaisi kasvattaa, ei kollipentuja ole enää saatavilla (esimerkiksi tähän kasvatustoimintaan). Niin sanoi myös haastateltu maatiaiskissojen kasvattaja.

Kirjoitat "vallitseva käsitys maatiaiskissan pennuttamisesta tuntuu edelleen olevan se, että holtittomasti sikiävien kissojen pentuja voidaan hakea navetan perältä tuosta noin vain". Sitä käsitystä ei kuitenkaan voida muuttaa, ellei maatiaiskissoja ole saatavilla oikeilta kasvattajilta.

Kastrointi/sterilointi ei ole pahasta ja sille on paikkansa, mutta täydellinen mustavalkoinen ajatuksineen ei pidä tässäkään asiassa olla.

kaunisutopia
Kaunis utopia?

Minähän kannustan kirjoituksessani nimenomaan maatiaisen harkittuun pennuttamiseen, eli maatiaiskissakantamme ylläpitoon, jollaista harrastetaan jo muidenkin maatiaislajiemme kohdalla. :)

Hyvinhoidettuja kollipentuja on tälläkin hetkellä saatavilla, jos sellaisen hankinnan eteen on valmis tekemään muutakin, kuin selailemaan Keltaista Pörssiä. :)

Ongelma tuntuikin kirjoituksen perusteella olevan lähinnä se, ettei maatiaispentuja voikaan enää valkkailla katalogista kuin vaatteita postimyyntikuvastosta tai karkkia karkkikaupasta. Ihmiset ovat näemmä niin tottuneita siihen, että joka niemi ja notkelma pursuaa ei-toivottuja maatiaispentuja joiden joukosta voi vain valita mieleisensä, etteivät he ole valmiita näkemään samanlaista vaivaa maatiaispennun, kuin rotukissan hankkimiseksi. Tämä on se kohta, jossa maatiaispennun hankintaan liittyvät asenteet nyrjähtävät väärille urille.

Rotukissojen kohdalla nimittäin on täysin itsestäänselvää, että aloite sopivan kissakasvattajan ja -yksilön etsimiseen ja löytämiseen tulee pennun hankkijalta. Pennun hankkija on siis se, joka etsii ja tutkii sopivia kasvattajia, sopivia pentuja ja parhaita väyliä yhteydenpitoon kasvattajien kanssa. En siis ymmrrä, miksi maatiaiskissan pentuja pitäisi olla yhtään sen helpommin saatavilla kuin rotukissojenkaan?

Minä en ole ainoa, joka tästä Karjalaisen kirjoituksesta on närkästynyt ja käsittänyt sen  tällä tavalla. Jos me "mielensäpahoittajat" sitten olemmekin käsittäneet kirjoituksen ydinsanoman väärin, niin eikö sekin jo kerro omaa tarinaansa?

kaunisutopia
Kaunis utopia?

Niin, ja lisään vielä tuohon äskeiseen, että en myöskään tunnu olevan ainoa, joka on käsittänyt Karjalaisessa olleen kirjoituksen suorana kehotuksena olla leikkauttamatta maatiaisiaan.

Holtittomasti ja täysin rajoitteetta lisääntyvien kissojen synnyttämät villiintyneet ja täysin vaille huolenpitoa ja ihmiskontaktia jäävät kissapopulaatiot ovat meidän maamme kulkukissaongelma. Meidän kulkukissamme vaan on helppo sulkea pois silmistä ja pois mielestä, koska ne eivät monista muista Euroopan maista poiketen kulje isojen kaupunkien keskustoissa turistien nähtävillä. Maaseudulla villiintyneet kesykissapopulaatiot kuitenkin on todellinen ongelma, eikä vähiten kissojen itsensä kannalta ajateltuna.

Tilanteen kieltäminen tai vähättely ei poista näiden villiintyneiden kissapopulaatioiden olemassaoloa, eikä ratkaise itse ongelmaa. Vanhat ja väärät uskomukset siitä, mitä kissan sterilointi esimerkiksi tekee kissan hiirestystaidoille, elävät edelleen tiukassa. Niinpä lehteen painettu kehotus olla leikkauttamatta kissaansa on bensaa suoraan villiintyneisiin kesykissalaumoihin liittyvän ongelman liekkeihin. Tilanne on jo räjähtänyt käsiin, eikä lisätuhoja tulisi todellakaan aiheuttaa, julkaisemalla sisällöltään ja tyyliltään ajattelemattomia kirjoituksia aiheesta.

Olen edelleen sitä mieltä, että maatiaisten lisääntymisasioista ja valvotusta lisääntymisestä tulee ehdottomasti käydä julkista keskustelua. En vaan ole sitä mieltä, että Karjalaisessa julkaistun jutun kaltaiset pintapuoliset ja taustoittamattomat kirjoitukset on oikea tapa käydä sitä.

 

Naksu (Ei varmistettu)

Hmm.. Hieno kirjoitus. Sinällään.

Mietin vain, että mennäänkö tässä taas siihen, että vain ja ainoastaan "rotukissat" ovat parempia kuin muut ja se taas puolestaan johtaa siihen, että yhdestä pennusta pyydetään tuhansia euroja. Ja se summa puolestaan perustellaan sillä, että siihen pennuttamiseen on mennyt niin paljon rahaa. Jos ajattelee, että se kissan- tai koiranpentu ei loppujen lopuksi paljoa syö tai juo, sirutus muun eläinlääkärikäynnin yhteydessä maksaa huomattavasti vähemmän kuin muuten, pentujen emo on kuitenkin yleensä oma, ja vaatii joka tapauksessa eläinlääkärikäyntejä tarpeen vaatiessa, uroksen kuljetus tapahtuu yleensä sen toimesta joka haluaa niitä pentuja teettää, rokotus ja madotus pennuille ei ole kallista, koska sitä ei oikeasti kulu niin paljoa pentuun ja emo hoitaa pääsääntöisesti ruokinnan alkupuolella elämää... Niin mistä hemmetistä se tuhansien eurojen hinta koostuu muusta kuin rahanhimosta?

Ja nyt, jos joku rotukasvataja vetää herneen nenäänsä tästä, se vain tarkoittaa että osuin arkaan paikkaan. Miettikääpä niitä todellisia kustannuksia. Miettikääpä sitä, että minkä vuoksi niitä pentuja teetetään? Pienimuotoista kasvatusta harrastava henkilö ei oikeasti voi vaikuttaa rodun parantamiseen maailmanlaajuisesti vaikka kuinka sellaisesta puhutaan. Ja valitettavasti kaikki ne jalostukset ovat vain huonontaneet rotujen tilannetta. Rotukissat ja -koirat ovat sairaampia. Ja vielä, tämä rotukissan ja/tai -koiran palvonta johtaa yleensä siihen, että pitää laukata osa elämästä näyttelyissä. Eessun taassun, lauma ihmisiä, matkustusta jne. Sitten siellä tönöttää joku itseriittoinen ja omahyväinen tuomari jostain Belgiasta tai Kanadasta jonka mielestä "Turkki ei ole HÄNESTÄ hyvä." tai "Tässä hännässä on liikaa karvaa." tai "Viikset ovat millin liian pitkät." tai "korvien muoto ei ole oikein hyvä." ja sitten taas joku tuomari Norjasta ja Ranskasta sanoo täysin päinvastaista. Tuomareiden mielipide vaihtuu samaa tahtia kuin minä vaihdan sukkia ja sitten lähdetään taas tekemään siihen ja tähän ja tuohon suuntaan jalostusta.

Eikö ne lihamarkkinat jotka missikisoinakin tunnetaan ole riittävät? Kas kun eivät näyttelyissä vaadi bikinikierrosta eläimille...

En sano, että sterilointi on väärin, mutta en myöskään suostu allekirjoittamaan täysin sitä, että kaikki kissat pitäisi automaattisesti steriloida. Lisäksi, on törkeää kaikenmaailman olevinaan "eläinihmisiltä" väittää, että jos et ole maksanut siitä maatiaiskissastasi vähintään 100 euroa, ja hakenut sitä Hesyltä, olet julma, kamala ja hirviömäinen omistaja. Ensinnäkin, aika monessa näiden eläinsuojeluyhdistysten luovutusilmoituksissa rajataan se että kissa tai koira ei saa lähteä 100 kilometriä kauemmas Helsingistä. Mistä se eläin tietää onko se viety 100 kilometrin päähän ai 103 kilometrin päähän? Miten se vaikuttaa jos vie eläimen Inariin eikä jättäydy Kehä III:n sisäpuolelle? Ja jos minä sen eläimen adoptoin, eläinsuojeluyhdistyksellä ei ole mitään virkaa enää koko asiaan. Eli, eläin tulee minun kotiin ja minun hoitoon, eikä eläinsuojeluyhdistys ole oikeutettu määrittelemään asunko Helsingin perssilmässä vai Kuopion keskustassa. Eläinsuojeluyhdistykseltä saadusta pennusta/aikuisesta voi kyllä maksaa sen mitä pyydeään koska se on oikein, mutta jos olen saanut omat kissani ilmaiseksi maatilalta, niin se ei tee minusta huonoa omistajaa. Sanoipa kuka mitä tahansa.

kaunisutopia
Kaunis utopia?

Kiitos kommentistasi. :) Hienoa, että saadaan keskustelua aikaan.

Minun mielestäni maatiaisen arvostus ja kohtelu pitäisi ehdottomasti nostaa rotukissojen tasolle ja se ei onnistu niin kauan, kun maatiaiskissojen annetaan lisääntyä kontrolloimattomasti. Maatiaiskissan tulisi siis nauttia nykyistä parempaa arvostusta ihan omana itsenään, eli meidän arvokkaana alkuperäisrotunamme.

Minun mielestäni kun on huolestuttavaa, että kissojen kohdalla ylipäätään on asenteellinen kahtiajako rotu- ja maatiaiskissoihin. Sen kissan rodun tai roduttomuuden tai kissan ostohinnan kun EI missään nimessä pitäisi määritellä kissan eettistä ja moraalista arvoa, vaan jokainen kissa ansaitsee yhtäläisen arvostuksen ja hyvän kohtelun, rotuun tai roduttomuuteen katsomatta.

En ymmärrä miten maatiaiskissojen lisääntymisen kontrolloinnin ja valvonnan lisääminen kasvattaisi rotu- ja maatiaiskissojen välistä kuilua, kun omasta mielestäni se lähinnä kaventaisi sitä. En edelleenkään halua, että maatiaiskissoja aletaan ulkomuotojalostaa, enkä todellakaan halua niille nykyistä tiukempaa ulkomuotostandardia ohjaamaan maatiaiskasvatusta.

Sen sijaan haluan, että sen lisääntymistä valvottaisiin nykyistä paremmin, ihan jo eläinsuojelullisistakin syistä. Haluan ihmisten arvostavan maatiaiskissaa lajinsa paikallisena alkuperäisrotuna, enkä näe että se on mahdollista nykyisessä - lähinnä kissavihaa lietsovassa - maatiaiskissan pitoon liittyvässä kulttuurissa.

Se, millä hinnalla pentuja myydään on sivuseikka. Ilmaiseksi ei mielestäni mitään eläintä tulisi antaa, sillä se saattaa niin ylläpitää maatiaiskissoja vaivaavaa kertakäyttömentaliteettia kuin eläimen hankkimista hetken mielijohteestakin. Niin ikävää kuin se onkin, niin monessa tapauksessa kissan arvo omistajansa silmissä tuntuu olevan suoraan kytköksissä sen rahalliseen arvoon. Jos kissasta ei ole maksettu senttiäkään, ei sen hoitoonkaan tarvitse rahaa kuluttaa.

Jos ei ole valmis maksamaan pientäkään summaa eläimen hankintahintana, kannattaa miettiä lemmikin hankintaa uudemman kerran. Vaikka kissanpentu maksaisi 1000 euroa, on summa vain murto-osa siitä, mitä sen laadukkaan elämän ylläpitoon tulee sen mahdollisesti 20 vuotta kestävän elämän aikana kulumaan. 

Minä en myöskään ole väittänyt, että kissa pitäisi hankkia HESY:ltä, tai mistään muustakaan tietystä paikasta. Väitän kylläkin, että pieni vaivannäkö pennun hankkimiseksi on kyllä aivan paikallaan, onhan kissan hankkija aikeissa sitoutua vuosikausiksi huolehtimaan pitkäikäisestä eläimestä. Mielestäni kissaa hankittaessa, oli se sitten rotukissa tai maatiainen, tulisi myös olla valmis matkustamaan hieman naapuria pidemmälle kissoja katsomaan. Jos syyksi purnata kissanpentujen huonosta saatavuudesta riittää se, ettei niitä löydy juuri omasta pitäjästä, niin se on sitten oma valinta, eikä liity kissanpentujen saatavuuteen tuon taivaallista.

On ihan okei jättää potentiaalinen maatiaiskolli kastroimatta, mutta ei ole okei päästää sitä valvomatta kylille toteuttamaan "kollin tehtävää". Jos leikkaamattomalle maatiaiskollille halutaan naisseuraa, se etsitään ihmisen toimesta, eikä anneta sen käydä naisissa omin päin. Fakta kun on, että valvomatta ja rajoittamatta lisääntyvä kolli voi siittää ihan järjettömän määrän naaraita ja tuottaa tähän maailmaan järjettömän määrän pentuja.

Jos ihminen ei valvo kollinsa touhuja, ei hän millään voi tietää, kuinka monta pentuetta se tähän maailmaan tuottaa. Ne kollin "paksuksi pamauttamat" naaraat ja syntyvät pennut kun jäävät naaraiden omistajien kontolle, eivätkä koskaan välttämättä tule kollinomistajan tietoisuuteen. Ja juuri näin syntyy niitä villiintyviä, sisäsiittoisia ja heitteillä olevia kesykissapopulaatitoita ja niistä seuraavia ongelmia, joita vapaaehtoisvoimin ja resurssiensa äärirajoilla puurtavat eläinsuojeluyhdistykset sitten yrittävät hiki hatussa ratkoa. 

Pelkkä leikkaamattomuus ja siihen kannustaminen ei siis todellakaan ratkaise yhtään mitään, vaan sen lisäksi koko maatiaiskissan pitoon liittyvän vallitsevan kulttuurin pitäisi muuttua, jotta saisimme maatiaiskissamme arvostuksen nousemaan sille tasolle, mihihn se kuuluu! Karjalaisessa julkaistussa kirjoituksessa ei sanottu tästä halaistua sanaa, vaan kollikissojen kastrointi/kastroimattomuus oli irroitettu täysin irralliseksi aiheeksi laajemmasta kontekstistaan, mikä sai aikaan kirjoituksen kyseenalaisen sävyn. Tämä on siis sen kirjoituksen suurin ongelma, johon halusin omalla kirjoituksellani ottaa kantaa.

 

Iksu
Tassuja ja töppösiä

Niin samaa mieltä taas kaikesta! :)

Iksu
Tassuja ja töppösiä

Rotukissakasvattajana on pakko vähän oikaista tätä... En vedä herneitä nenään, mutta haluan kertoa että olen pyytänyt kissanpennuista 600e/pentu, enkä siltikään ole kokonaiskustannuksissa jäänyt plussan puolelle. Tästä listastasi puuttui esim. kollin astutuspalkkiot (koska kuka hullu pitää leikkaamatonta kollia kotonaan täysin ilmaiseksi), emon terveystestit sekä rekisteröintimaksu (joista rekisteröintimaksu vain pari kymppiä, mutta kuitenkin). Ja rokotukset tehosteineen maksaa n.50-150e/pentu, riippuen asuinpaikkakunnasta ja eläinlääkäristä ja sirutus siihen päälle n.50e/pentu. Yksikin odottamaton eläinlääkärikäynti raskauden, synnytyksen tai pentujen kanssa on melkein aina sen parisataa. Paljon se antaa, mutta paljon se myös ihan oikeasti ottaa. Useita tonneja per pentu ne kulut kuitenkaan harvoin on, eli joidenkin rotujen kohdalla hinnassa on myös ilmaa, sitä en voi kieltää. Useimmiten kuitenkaan ei. ne, jotka vetävät eniten välistä, ovat he jotka pyytävät rekisteröimättömistä "rotukissoista" useita satasia. He ovat pentutehtailijoita, eivät rekisteröidyt kasvattajat. (tämä on ihan oman postauksensa aihe, joten yritän lopettaa tähän. :D)

Mutta siis, edelleenkään minun tai varmastikaan tämän postauksen kirjoittajan pointti ei ole kissan hinta, eikä se tekeekö hintalappu eläimestä enemmän tai vähemmän arvokkaamman. Vaan se, että eläimen hoitoon tulisi panostaa jo sen elämän ensimetreistä lähtien, ja lemmikkiään kuuluisi arvostaa. Kannatan edes jollain lailla järkeistettyä kissojen pennuttamista, vaikkei sen maatiaispuolella tarvitsisi niin suunnitelmallista ollakaan.

Ja lisään vielä, että olen niiiin monista asioista täysin samaa mieltä kaunisutopian kanssa, vaikka hänen sydäntä lähellään on maatiaiskissat ja mulla on kotonani tällä hetkellä rotukissoja. Ei niiden todellakaan tarvitse sulkea toisiaan pois. <3

kaunisutopia
Kaunis utopia?

Jep. Kuten taisinkin jo jossain aiemmassa kommentissani todeta, niin se kissan myyntihinnan suuruus on tässä asiayhteydessä täysin sivuseikka. :)

Pääasia, ettei ilmaiseksi yhtäkään eläintä eteenpäin anna. Ja ei, ei siksi, että se pennun myyjä pääsisi lyömään rahoiksi elävien eläinlasten kustannuksella, vaan siksi, että se nimellinenkin myyntisumma karsinee pahimmat hetken mielijohteesta toimivat pois ottajien joukosta. Lisäksi se nimellinenkin myyntisumma kertoo jotain siitä, että tätä kissaa arvostetaan yksilönä ja lajinsa edustajana rotuun tai roduttomuuteen katsomatta. Rehellisyyden nimissä en myöskään nää mitään väärää siinä, että kasvattaja saa pentujen myynnillä omansa takaisin. Maatiaisten kohdalla se, että hyvinhoidetuista pennuista ollaan valmiita maksamaan, kannustaa myös näitä asiallisia kasvattajia hoitamaan pentunsa hyvin sen sijaan, että he tinkisivät kissanpentujensa hoidosta jatkossa, jotta voivat antaa ne ilmaiseksi eteenpäin.

Jos ei ole valmis maksamaan eläimestä asianmukaista hankintahintaa, kannattaa jättää eläin hankkimatta kokonaan. Kyse kun kuitenkin on elävästä ja tuntevasta olennosta, jonka hoitoon sen mahdollisesti 20-vuoden eliniän aikana tulee kulumaan moninkertainen summa siihen pelkkään hankintahintaan nähden.

Kiitos Iksu todella paljon kommentistasi! Ihanaa lukea, että on muitakin joille kissa on kissa rotuun tai roduttomuuteen katsomatta! Pidetään me kissaihmiset lippu korkealla ja vedetään yhtä köyttä. <3 :)

sininen_kissa (Ei varmistettu)

Pakko kysyä, miten pennutuksen kulut muuttuvat kun kissat ovat rekisteröimättömiä/sekarotuisia?
Kerroit itse että 600€ hinnalla katat pennutuksen kulut suunnilleen, mutta "ne, jotka vetävät eniten välistä, ovat he jotka pyytävät rekisteröimättömistä "rotukissoista" useita satasia. He ovat pentutehtailijoita, eivät rekisteröidyt kasvattajat. "
Pentutehtailijan tekee siis pelkkä kissojen rekisteröimättömyys? Rahaahan tuossa liikkuu saman verran sitten kuin omassa toiminnassasi, jota pidät hyväksyttävänä eikä rahastuksena.(?) Minusta oleellista ei ole kissan rodullisuus/roduttomuus vaan se, onko tarkoitus tehdä rahaa kissojen kustannuksella vai hoidetaanko ne asiallisesti. Kissa on kissa, pennut pitäisi hoitaa hyvin ja pyytää niistä kulujen verran korvausta, rodusta riippumatta. Uskon että tämä nostaisi kissojen arvostusta.

Iksu
Tassuja ja töppösiä

Hyviä tarkennuksia! :) Siis näillä pentutehtailijoilla viittaan juuri sellaisiin pentuihin, joita ei ole useinkaan rokotettu saati sirutettu, eikä vanhemmille ole tehty jalostustestejä. Astutuspalkkioitakaan tuskin kovasti maksellaan silloin, kun toinen vanhemmista ei ole puhdasrotuinen. Tällaiset "kasvattajat" myös harvoin miettivät emon ja isän mahdollisia sukulaisuussuhteita (mikä ei ole ongelma jos eivät ole samaa rotua) tai tuovat kalliilla uusia kissoja ulkomailta parantaakseen geenipoolia. Rotukissoja ei voi pennuttaa yhtä kertaa enempää käymättä kissanäyttelyissä, mikä tuo omia kulujaan kasvattamiseen. Kissaliiton alainen kasvattaja ei myöskään voi rekisteröidä pentuja liian tiheään, mikä suojelee emokissan terveyttä ja jaksamista. 

Osa rotukissan kasvattamisen kuluista on "turhia", esim. näyttelyissä käynnit, mutta toisaalta hyvin oleellisia järjestäytyneen kasvatustoiminnan kannalta. Rotukissoilla on oma paikkansa lemmikkimaailmassa, mutta se ei tarkoita että ne olisivat lemmikkinä tärkeämpiä tai vähemmän tärkeitä kuin maatiaiskissat. Minullakin on myös maatiaiskissa (joka asuu nykyisin käytännön syistä äitini luona), eikä se ole yhtään vähempiarvoinen kuin rotukissani.

Eli jos otetaan kuluiksi pelkästään rokotus, madotus ja ruoka+hiekkakulut, ei siitä tule niin montaa sataa. Ja kuten olen täällä blogissa aiemminkin sanonut, mielestäni myös maatiaiskissat pitäisi luovuttaa vähintään 12-viikkoisena, madotettuna, rokotettuna ja eläinlääkärin tarkastamana - ja niistä pitäisi pyytää hintaa se parisensataa. Eli samoilla linjoilla ollaan! :)

Iksu
Tassuja ja töppösiä

Lisään vielä, että joskushan voi käydä vahinkoja, esim. leikkaamaton siitoskissa karkaa ulos paksuin seurauksin. Sellaista vaan sattuu, vaikka kuinka yrittäisi olla huolellinen ja vastuullinen lemmikinomistaja. Kritisoinkin tässä niitä jotka tahallisesti ja tietoisesti teettävät sekarotuisia kissoja ja myyvät niitä lähes puhtaina rotukissoina. Joo, rakkaan lemmikin sellaisestakin pennusta varmasti saa, mutta minä kannattaisin kantamaan rahansa mieluummin valvotumpaan toimintaan. Ainakin oman rotuni kohdalla kasvatuksessa mennään terveys edellä.

kaunisutopia
Kaunis utopia?

Lisätään vielä selvennykseksi, että mä peräänkuulutan tässä nyt ensisijaisesti niiden vastuuta, joiden kissoille pentuja tavalla tai toisella syntyy. Eli sitä, että niille navettakissapentueille olisi tulevaisuudessa olemassa varteenotettava vaihtoehto, eli hyvinhoidetut ja suunnitelmalliset pentueet.

Toivonkin, että suunnitelmallisten pentueiden yleistyminen muokkaisi pidemmällä aikavälillä koko maatiaiskissan pitoon liittyvää kulttuuria ja asenneilmapiiriä niin, että siitä tulisi vallitseva olotila ja nämä "navettakissapentueet" ja niihin liittyvät eläinsuojelulliset, ympäristölliset ja sosiaaliset ongelmat jäisivät historiaan.

Tarkoituksenani ei siis ollut väittää kenenkään yksittäisen kissanomistajan tekemää valintaa huonoksi, vaan kyseenalaistaa vallitseva toimintatapa, jossa ensisijainen vastuu on sillä, jonka kissalle ne pennut syntyvät.

Vierailija (Ei varmistettu)

Itselläni on kolme rotukissaa. Enkä nyt väitä niiden olevan niitä ainoita oikeita kissoja. Itse vaan mieluummin ostan kissan luotettavalta rekisteröityneeltä kasvattajalta ja maksan kissasta sen tonnin. Tietäen että se on saanut alkunsa suunnitellusti. En hakisi kissaa navetasta edes ilmaiseksi. Ulkona liikkuvat maatiaiset kantavat jos jonkinmoista loista itsessään ja kissat ovat suurella todennäköisyydellä sisäsiittoisia. Maatiaisten kasvatus pitäisi minusta olla myös rekisteröityä puuhaa jotta kuka tahansa ei sitä voisi tehdä. Mutta kun kissoja pitäisi saada ilmaiseksi! Eikä se ole oikein. Maatiainen on kissa siinä kun rotukissatkin. Miksi sen pitää olla ilmainen tai parilla kympillä saatava. Kissoja, juuri maatiaisia on liika. Kaikki hörypäät saavat mistä vaan kissoja ja hoito on mitä on. Otetaan nyt kun se on suloinen pentu mutta ei jakseta nähdä vaivaa siitä että sillä olisi hyvä elämä. Päästetään ulos vapaasti ja vielä vaikka pentujakin annetaan tulla.

kaunisutopia
Kaunis utopia?

Kiitos kommentistasi. :)

Juuri näin. Mielestäni niin maatiaisten, kuin rotukissojenkin kohdalla tulisi olla aivan selviö että

a) Kissa syntyisi suunniteltuna ja toivottuna.
b) Kissa olisi peräisin hyvistä olosuhteista, jossa sen, sen sisarusten ja emon hyvinvoinnista pidetään kaikin puolin huolta. Tämä tarkoittaa siis asianmukaista ravintoa, oikeanlaisia elinolosuhteita, terveydentilan tarkkailua ja hoitoa tarvittaessa, pentujen sosiaalistamista sekä luovuttamista uusiin koteihin aikaisintaan 12-viikkoisina.

c) Mikäli emo ja pennut on hoidettu b-kohdassa määritellyllä tavalla, on niiden hoitoon mennyt sen verran rahaa, ettei niitä senkään puolesta tarvitse antaa ilmaiseksi uusiin koteihin. Suurin painoarvo kissan vaikka nimelliselläkin myyntihinnalla on kuitenkin periaatteellisella tasolla. Ilmaisia eläimiä kun on ns. helppo hankkia hetken mielijohteesta, täysin vääränlaisiin olosuhteisiin.

Koirien kohdalla tämä "maatiaiskantojen" ylläpito on pääosin ratkaistu tekemällä maatiaispohjaisista roduista virallisia rotuja, joiden rekisteröintiä ja kasvatustoimintaa ohjaa Suomen Kennelliitto. Tällaista toimintamallia en kuitenkaan maatiaiskissan kohdalla täysin kannata, sillä virallisen rodun statuksen myötä kehiin astuu auttamatta myös ulkonäköjalostus ja ns. rotutyypin yhdenmukaistaminen, mitä en maatiaiskissojen kohdalla toivo tapahtuvan.

Lisäksi kissojen kohdalla on jo olemassa eurooppalainen lyhytkarva -rotu, joka on kehitetty (pohjois)eurooppalaisen maatiaiskissan pohjalta. Maatiaiskissoilla on edelleen suuri rooli tämän rodun piirissä, sillä rotumääritelmän täyttäviä maatiaiskissoja voidaan hyväksyä rotuun niinkutsuttuina noviiseina. Eurooppalaisella lyhytkarvalla on kuitenkin myös tiukka rotumääritelmä, joka määrittelee sen tyypin tietynlaiseksi ja rajaa esim. joitain värejä kokonaan pois. Tällaista rotumääritelmää maatiainen ei mielestäni kaipaa, vaan maatiaiskissakasvatukseen käytettävien yksilöiden valinta tulisi tehdä muilla kriteereillä.

Yksi esimerkki koiramaailmasta kuitenkin löytyy, josta voisi ottaa mallia kissapuolellekin. Paimensukuinen lapinkoira on muusta suomenlapinkoira-rekisteristä erillinen ja Kennelliiton ulkopuolinen rekisteri, jota ylläpitää Paimensukuisen Lapinkoiran Seura ry. Paimensukuisten lapinkoirien jalostuksessa keskitytään terveyteen, luonteeseen sekä rodun alkuperäisten käyttöominaisuuksien säilyttämiseen. Itsenäisenä, mutta järjestäytyneenä toimijana Paimensukuisen Lapinkoiran Seura ry pystyy ylläpitämään rekisteriä koiristaan, jolloin rodun ylläpitoon ja yksilöiden lisääntymiseen liittyvät asiat ovat yhden "kattojärjestön" alla. Itsenäisenä, mutta järjestäytyneenä toimijana seura pystyy myös vaikuttamaan jäsentensä kasvatustoimintaan (ja sitä kautta kasvatustoimintaan käytettävien koirien käyttöön) niin, että kasvatus säilyy alkuperäisrodun ominaisuuksia sekä sen ulkonäön monimuotoisuutta kunnioittaen, eikä perinteisen kenneltoiminnan tapaan tiukkojen ulkonäkölähtöisten kriteerien täyttämiseen pyrkien.

Lähde: Paimensukuinen lapinkoira - suojelemisen arvoinen maatiaiskanta

Omaa kieltään maatiaiskissan arvostuksesta alkuperäisrotuna kun puhuu se, että esimerkiksi Maatiainen ry:n sivuilla olevasta suomalaisten maatiaislajien listalta löytyy kyllä paimensukuinen lapinkoira, mutta ei halaistua sanaa kotoisasta maatiaiskissastamme. Osasyynä tähän lienee se, ettei maatiaiskissa ole uhanalainen, eikä paikallinen maatiaiskissakantamme ole vaarassa kadota maailmankartalta kokonaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että maatiaiskissan asiat olisivat hyvin, päinvastoin! En tarkoita, että maatiaiskantaa pitäisi rajoittaa uhanalaisuuteen asti, mutta jonkinlaisia toimia tämä vallitseva tilanne kyllä kaipaa, jotta maatiaiskissan arvostus saadaan kohotettua sille tasolle, mihin se kuuluu.

Me Like (Ei varmistettu) http://justkittying-melike.blogspot.fi/

Erittäin hyvä kirjoitus tärkeästä aiheesta!

Kommentoi