Midsummer Greetings From Finland

Kaunis utopia?

Kaikenlaista sitä voi näköjään tapahtua ihan kotona nukkuessakin.

Tähän juhannuksen alle ilmaantui juuri sopivasti yksi ylimääräinen - ja erittäin tervetullut - vapaapäivä. Ajattelin viettää sen möllöttämällä ja nukkumalla mahdollisimman pitkään, eli toisin sanoen lepäämällä.

Muuten hyvä, mutta heräsin ennen aamuseitsemää viiltävään kipuun. Kissat vetivät aamurallia mun naaman yli ja joku niistä jäi kivasti sutimaan mun naaman päälle. Minä olin hautautuneena peiton alle, joten kissat eivät ilmeisesti rymytessään huomanneet mua. Tajusin ensin että sattuu ja kun pitelin kasvojani, niin kämmenet täyttyivät verestä.

Koko totuus selvisi kuitenkin vasta peiliin katsomalla. Vaikka sattui ihan vietävästi, niin en olisi uskonut että näin pahasti kävi. Silmäluomen iho lähestulkoon kokonaan irti ja lisäksi verinaarmuja pitkin kasvoja. Tk-päivystyksestä mut passitettiin sairaalan kirurgiseen päivystykseen ja siellä tuo sitten operoitiin. Nyt oon sitten viikon ajan tikit naamassa ja silmä mustana, tai oikeastaan vuorotellen jokaisessa sateenkaaren värissä hehkuen. Tällä hetkellä päivän väri on punainen, huomenna kenties violetti.

Kaikki kissani ovat oikeasti tosi kilttejä ja helppoja käsitellä, eivätkä raavi eikä pure vaikka solmuun vääntäisi. Ja sitten kävi näin. :( Jouduin tk:ssakin selittämään "koiraihmis"-lekurille, että tähän ei liittynyt mitään aggressiota kissojen osalta, vaan kyseessä on ihan silkka vahinko. Potilastietoihin kun kirjoitettiin vamman syyksi pelkkä "kissa raapaisi", joka antaa mielestäni tilanteesta väärän kuvan. Olen muutenkin paasannut sydämeni pohjasta kissoihin liittyviä harhakäsityksiä vastaan, joista yksi tyypillisimmistä ja vahvimmin ihmisten mielissä istuvista on, että kissat olisivat lajina jotenkin arvaamattomia ja aggressiivisia. Nyt harmittaa sitten, että olen ollut itse tahattomasti ruokkimassa tätä käsitystä, vaikka kyllä kerroinkin minua hoitaneille hoitajille ja lääkäreille, että kyseessä ei ollut mikään aggressioon liittyvä hyökkäys.

Itse toimenpiteestä taas jäi tosi hyvä mieli. Kun olin ensin hyvän tovin tuijotellut kattoon terveyskeskuksessa ja kuunnellut kun työhönsä leipiintynyt hoitaja tiuskii harjottelijalle, niin tuo sairaalan kirurgisen päivystyksen kirurgin ja hoitajan huomaan pääsy oli kuin pumpuliin olisi laskeutunut. He olivat todella ihania, huomioivia ja lämpimiä ja koen tulleeni kohdelluksi ja hoidetuksi hyvin. He pitivät hysteerisen piikkikammoisesta potilaasta hyvää huolta.

Lisäksi sain kesän ekan ja ehkä myös ainoan elämysrannekkeen, nimittäin sairaala-sellaisen. :D Hintaakin sillä tulee varmaan olemaan jotakuinkin saman verran kuin Lintsin vastaavalla. :P

Pahoittelen siis blogihiljaisuutta, joka tämän insidentin myötä venynee aiottua pidemmäksi. Palaan jälleen asiaan, kunhan tästä ensin saan silmäni takaisin pelikuntoon. Olo on kuin jyrän alle jääneellä ja tunnin turpaan ottaneella.

Hyvää juhannusta nyt kuitenkin, olkoot se mukava, turvallinen ja aurinkoinen! :)

Kommentit

Hanna Satakieli

Voi raasua - kävipä kurjasti :( 
Mulla on kanssa pari kissaa ja aina välillä saa olla kyllä puolustamassa niiden toimintaa, siis lähinnä sitä että niillä on kynnet ja ne saattaa läppästä jos niitä ärsytetään. Kilttejä ovat nämäkin, vanhempikin nykyään - ennen saattoi olla muita paitsi mua kohtaan hieman arvaamaton. Pahimmat raapasut mulle on tullut joskus toista kuljetuskopasta pois päästäessä kun huoneeseen stormas koira ihan yllättäen. Pikkupaniikki :D

kaunisutopia
Kaunis utopia?

Meillä kissoilla on todella suuri kynnys raapimiseen ja puremiseen. Kaikki toimenpiteet madotuksesta pesemiseen sujuu rauhallisesti. Elmo saattaa joskus huomauttaa läpsyllä, mutta tekee senkin todella hellävaraisesti. Mitään aggressiivisia tai arvaamattomia suurhyökkäyksiä mun ei todellakaan tarvii pelätä. Siks mua harmittaakin, että jouduin nyt erilseen selittelemään, että kyseessä ei ollut hyökkäys. Mutta rapatessa roiskuu ja eläinten kanssa sattuu ja tapahtuu. Milloin pudotaan hevosen selästä ja milloin taas kompuroidaan lenkillä koiran talutushihnaan. :D Kissoillamme tulee edelleenkin olemaan pääsy makuuhuoneeseen, eikä mulle jäänyt tästä mitään traumoja. :)

Toimitus
Toimitus

Ai hitto, voi vain kuvitella, miten kipeää teki. Kissat - ihania ja vaarallisia. Pikaista paranemista!

kaunisutopia
Kaunis utopia?

Kiitos tsempeistä, piristävät mieltä. :) Oli kieltämättä aika muikea tunne herätä tuohon kipuun, kun hetki kesti tajuta, mikä iski. :D

Iksu
Tassuja ja töppösiä

Voi kauhistus! Todella ikävää juttu, ja itsekin juuri kissojen kanssa nukkumisesta kirjoittaneena tuollainen kyllä hirvittää. Mutta vahinkoja sattuu, kaikenlaisissa tilanteissa. Olen tavannut tytön jolta murtui sieni kun koiranpentu nykäisi hihnaa! Toivottavasti paranet pian, ja onneksi tilanteesta selvittiin tikeillä ja paikkaamisella eikä käynyt vielä pahempaa! Joo, kyllä sillä on ihan selkeät perusteet miksi kissojen kynsiä kannattaa leikata...:D

kaunisutopia
Kaunis utopia?

Kyllä, tikeillä ja (mustalla) huumorilla selviää. :D

Kuten taisinkin jo todeta, niin rapatessa roiskuu. Kissat ovat olleet koko illan oikeita kainaloisia ja vuorotellen käyneet hoivaamassa mammaa. Jos ne jotain ottaakin, niin kyllä ne siihen nähden monin verroin antaa. Kun on kissaihminen henkeen ja vereen, niin pieni verenvuodatus ei sitä seikkaa saa muuttumaan.

Mä tein tästä omasta tapaturmastani myös sen takia julkisen, että haluan kaikkien kavereiden, tuttujen ja työkavereiden tietävän, että minä en ole kokenut perheväkivaltaa juhannuksena, vaan silmäni on musta ihan vaan onnettoman tapaturman vuoksi.

Voin kuvitella, että juuri tämänkaltainen vamma on sellainen, joka yhdistetään melko automaattisesti perheväkivaltaan, eikä mitään "selityksiä" meinata uskoa. Haluan samalla myös korostaa sitä, että omat kissani eivät todellakaan ole väkivaltaista sorttia nekään, vaan kyse on nimenomaan tapaturmasta.

 

Kommentoi