Ladataan...
Kaunis utopia?

Jaahas. Eduskunnan lakivaliokunta on äänestänyt tasa-arvoista avioliittolakia vastaan. Valiokunnan puheenjohtajan Anne Holmlundin (kok) mukaan aloite on ristiriitainen ja puutteellinen. Hänen mukaansa siitä puuttuu muun muassa vaikuttavuusarvioinnit. Näiden "puutteiden" takia sitä ei valiokunnan äänestyksessä hyväksytty, vaan se hylättiin äänin 10-6. Äänestystulokseen lienee vaikuttanut myös se, että osa lakia puolustaneista edustajissa oli poissa, eikä osallistunut äänestykseen.

Sen lisäksi että tämä uutinen saa minut vahvasti epäilemään kansalaisten todellisia vaikutusmahdollisuuksia kansalaisaloitteen kautta, se saa minut myös ihmettelemään, mitä lakivaliokunta ylipäätään odottaa kansalaisten, eli maallikoiden laatimilta aloitteilta?

Kansalaisalotteiden alullepanijoiden harteille kasautuu kohtuuttomat paineet, jos/kun aloite ei ristiriitaisuuksien ja hylkäämisen pelossa voi olla kovin yksityiskohtainen, mutta samasta syystä ei liian suppea tai suurpiirteinenkään. Ihmisillä on näennäinen mahdollisuus ajaa tärkeäksi kokemiaan asioita, vaikka todellisuudessa kynnys aloitteen tekemiseen saattaa näiden kokemusten myötä nousta niin korkeaksi, ettei siihen välttämättä kovin moni enää tulevaisuudessa uskalla käytännön tasolla ryhtyä. Näennäisdemokratiaa pahimmillaan.

MTV:n uutisessa Holmlund kyllä toteaa, ettei kansalaisaloitten voi edellyttää sisältävän hallituksen esitysten kaltaisia vaikuttavuussarviointeja (No shit, Sherlock). Siitä huolimatta hän käyttää näiden vaikuttavuusarvioiden puuttumista esimerkkinä kansalaisaloitteen sisältämistä puutteista, joiden takia aloitetta ei hänen mielestään tulisi hyväksyä. Haiskahtaa ristiriidalta.

Mikäli kansalaisaloitteen pitää alun alkaenkin olla virheetön, täysin ammattimaisesti laadittu ja realistisesti toteutettavissa sellaisenaan, on sen tarkoituksenmukaisuus mielestäni todella kyseenalainen. Jos koko aloite voidaan heittää roskakoppaan yhdenkin maallikon tekemän epäloogisen ehdotuksen vuoksi, ei kansalaisaloitteesta käytännössä ole kovinkaan paljon hyötyä. Noihin epäloogisuuksiin keskityttäessä tartutaan lillukanvarsiin ja tallotaan unohduksiin se tärkein, eli itse asia. Eikö epäloogisuuksiakin sisältävä kansalaisaloite voisi mennä lakivaliokunnassa hyväksytysti läpi, jos siitä selkeästi osoitetaan epäloogisuudet ja tehdään vastaehdotus/esitys siitä, miltä osin aloite olisi realistisesti toteutettavissa? Ei voi olla yksin maallikkokansalaisen harteilla viilata kertalaakista "hallitustasoinen" lakialoite! Luuisi noihin hommiin olevan palkatut ammattilaisetkin olemassa, noin niin kuin "talon puolesta".

Ajatuksenahan kansalaisaloite on mitä mainioin, mutta ikävä kyllä sen perimmäinen tarkoitus ei tällä hetkellä toteudu. Vallitsevasta tilanteesta kun jää sellainen maku suuhun, että ihmisille on syötetty pitkä pätkä sitä kuuluisaa pajunköyttä. Heille annetaan näennäinen mahdollisuus vaikuttaa, mutta heidän toiveensa ja aloitteensa kaikuvat "päättäjäelimissä" kuuroille korville ja kokonaisia aloitteita voidaan hylätä milloin mihinkin syyhyn vedoten. Onneksi tämä lakivaliokunnan hylkäys ei sentään vielä ole lopullinen niitti tasa-arvoisen avioliittolain toteutumiselle, vaan eduskunta tekee asiasta varsinaisen päätöksen tulevana syksynä. Lakivaliokunta tulee kuitenkin tekemään eduskunnalle mietinnön, jossa se esittää tasa-arvoisen avioliittolakialoitteen hylkäämistä. Se kertoo omaa ikävää kieltään. Toivottavasti tämä paha kieli ei kuitenkaan vaikuta eduskunnan päätöksentekoon.

Ladataan...
Kaunis utopia?

Sosiaalinen media kiehuu ja suomalaisen politiikan vasemmisto kuohuu. Vasemmistoliiton puoluehallitus on eilen, 12.6.2013 ohjeistanut paikallisosastoaan erottamaan raisiolaisen kansanedustaja Jyrki Yrttiahon. Perusteluksi puoluehallitus on kertonut Yrttiahon menneen liian pitkälle osallistuessaan Suomen kommunistisen puolueen viimeviikonloppuna järjestettyyn puoluekokoukseen ja pitäessään siellä vasemmistoliittokriittisen puheenvuoron. Tämä on puoluehallituksen näkemyksen mukaan ollut puolueen vastaista toimintaa ja aiheellinen syy Yrttiahon erottamiseen.

Tapaus ei herätä minussa niinkään kysymyksiä Yrttiahon, kuin Vasemmistoliiton toiminnasta ja sen motiiveista. Pelkään nimittäin, että "vassareille" on tapahtumassa samoin kuin demareille aikoinaan. Hallituspuolueena toimimisesta tuntuu nimittäin tulleen Vasemmistoliiton ykkösprioriteetti, hinnalla millä hyvänsä. Tälläkertaa hinta tuntuu olevan itseään isompien hallituspuolueiden tyytyväisenä pitäminen ja sitä kautta oman paikan turvaaminen hallituksessa. 

Vasemmistoliitto näyttää uppoutuneen omaan harhaansa siitä, että ainoa todellinen politiikan vaikutusväylä olisi parlamenttipolitiikan keskiössä, eli hallituksessa toimiminen. Itse pidän tätä etenkin pienten puolueiden osalta harhana nimenomaan siksi, että hallituksessa terävimminkin yhteiskunnan epäkohdista räkyttävistä terriereistä kesytetään isompien valtapuolueiden toimesta heidän parin metrin nailonhihnansa päässä säyseästi tassua antavia puudeleita. Tämän takia on mielestäni huolestuttavaa että Vasemmistoliitto on niin sokaistunut vallan ja vaikutusvallan illuusiosta, että on mitä ilmeisimmin valmis hylkäämään kaikki vasemmistolaiset arvot ja periaatteensa kokoomusvetoisen hallituksen talutusnuorassa.

Vasemmistoliiton reagointitapa ja Yrttiahon potkut herättävät minussa huolta myös muista syistä. Mitä tapahtuu suomalaiselle vasemmistopolitiikan kentälle jatkossa? Jos positiivisesti ajatellaan, niin tässä olisi nyt paikka esimerkiksi SKP:lle tehdä itseään tykö suuremman yleisön tietoisuuteen. Pieni sisälläni asuva pessimisti kuitenkin huutaa, että tässä on uhkana myös vasemmistokentän täydellinen sirpaloituminen.

Tottakai toivon että tämä "Yrttigate" avaisi julkisen keskustelun vasemmistopolitiikan nykytilasta ja saisi siihen radikaalejakin muutoksia aikaan. Luotan myös ruohonjuuritason vasemmistopolitiikan tekijöihin ja tiedän että mikäli se heistä on kiinni, niin kaikki ovet ovat avoinna. Toivon, että Yrttigate ei aiheuttaisi vasemmistokentän toimijoiden täydellistä hajaantumista pieniin toisistaan erillisiin toimijoihin. Tiedän nimittäin pienemmän mittakaavan kokemuksesta että mitä enemmän toimijoita "saman katon alla" monien pienten ja hajanaisten instanssien sijaan, sitä suurempi vaikutusvalta ja joukkovoima.

Vasemmistoliitto saa minun puolestani jatkaa porskuttamistaan hallituksessa parhaaksi näkemällään tavalla. Toivon Paavo Arhinmäelle ja hänen johtamalleen puolueelle kaikkea hyvää. Toivon kuitenkin myös, että tämänhetkisessä kokoomusvetoisessa "sixpack-hallituksessa" altavastaajan asemassa luoviminen ei saa häntä puoluetovereineen unohtamaan juuriaan ja niitä arvoja joita punaisen lipun alla seilaavan Vasemmistoliiton soisi ajavan.