Ladataan...
Kaunis utopia?

Yle uutisoi, että Ruokakeskon lihapyöryköinä markkinoimat einespyörykät sisältävät 0 % lihaa ja 52 % sian ja kanan luista mekaanisesti irroitettuja ruhon jämäpaloja, joita ei saa kutsua lihaksi. Hieman väsyneessä mielentilassa ja eilinen markkinoinninluento vielä tuoreena mielessä aloin huvittuneena miettiä, miten näiden einespullien valmistajat ja valmistuttajat aikovat ratkaista tuotteensa nimeämiseen liittyvän ongelman? Uskon tämän kysymyksen nimittäin koskevan Ruokakeskon lisäksi muitakin vastaavanlaisten tuotteiden valmistajia ja valmistuttajia, joiden markkinointiosastoilla onkin nyt sitten tiukka paikka keksiä tuotteelle uusi, totuudenmukainen ja silti kuluttajaa houkutteleva nimi.

Minulla taitaa olla tämän markkinoinnin saralla vielä kosolti opittavaa, sillä en omassa pikku päässäni saa tässä tapauksessa totuudenmukaisuutta ja hokuttelevuutta puristettua millään yhteen...

Vai miltä kuulostavat esimerkiksi

Jämäpalapyörykät

Einespallerot

Lihapyörykänkaltainen valmiste

"Lihapyörykät"

Nyt sitten jäämmekin mielenkiinnolla odottamaan, millaiseen lopputulokseen lihatalojen markkinointiosastolla tullaan uuden nimityksen keksimisen suhteen. Tai sitten kuluttajat ehtivät ensin ja alkavat kutsua pyöryköitä nimellä, joka jää elämään valmistajan lanseeraamasta uudesta nimityksestä huolimatta ja riippumatta. Aika näyttää miten tässä käy, jäämme seuraamaan tilannetta.

Sillävälin kun annamme lihataloille mahdollisuuden keksiä tuotteilleen uuden huippunimen, toivon teiltä rakkaat kanssaihmiset kommenttiboksiin näkemyksiä siitä, miten tämä tuote tulisi teidän mielestänne nimetä uudelleen?

Ladataan...
Kaunis utopia?

Joku ehkä vielä muistaa, kun pohdin täällä kissanruokinnan eettisyyttä. Muutoksena tuohon kirjoitukseen olen sittemmin joutunut ulottamaan saman pohdinnan koskemaan myös koiran ruokintaa.

Lähtökohta on edelleen siis se, että lemmikkieläimeni ovat lihansyöjiä ja sellaisina tulevat pysymään. Kasvisruokavaliota en siis ole edes harkinnut, sillä koen että sillä ei voi huolehtia niiden riittävän monipuolisesta ja tasapainoisesta ravinnonsaannista.

Koiran kanssa olen päättänyt jatkaa barffilinjalla ja samalla olen lisännyt raa'an ruuan määrää kissojenkin ruokavaliossa tuntuvasti. Ensimmäisenä prioriteettina pyrin pitämään sen, että ruoka olisi mahdollisimman suurilta osin kotimaista. Toisaalta, koiran ollessa taannoin kuukauden lohi-bataatti-dieetillä, oli kotimaisuusasteesta huolehtiminen melko haastavaa, eli toisinsanoen mahdotonta. 

Kaupasta saatava lohi kun on pääosin pyydetty muualta kuin Suomen vesistöistä ja bataatti... ei ainakaan Suomesta. Suurin omantunnon pistos koski kuitenkin sitä, että koiran makupaloiksi (ei pelkkää hemmottelua, vaan myös koulutusta varten) sopi tuossa kohtaa ainoastaan kuivattu tonnikala. Kalalaji jota ei todellakaan löydy WWF:n vihreältä listalta.

Nyt kun koira voi syödä lohen ja bataatin lisäksi vähän muutakin, on asiaan helpompi taas kiinnittää huomiota. Se lohi ja bataatti lienee hyvä kuitenkin pitää osana koiran ruokavaliota jatkossakin, että se pysyy tarpeeksi monipuolisena. Lyhyesti sanottuna kyseessä kun on koira joka ei voi syödä aivan mitä tahansa, niin kaikki ruoka-aineet joita se vaan pystyy syömään, pidetään ilolla osana sen ruokavaliota.

Risuparralla ruoka mielessä (koira on juuri pesty ja hieman ylipitkässä karvassa kuvanottohetkellä, siitä johtuu tuo alkoholisoituneen Ewokin habitus).

Kissat syövät samoja lihoja kuin koirakin. Broilerinsiipiä, broileria, kalkkunaa sekä kalaa silloin tällöin. Lisäksi ne saavat aijoittain myös nautaa ja todella harvinaisena herkkuna sikaa. Näiden ohella ne syövät myös teollisia märkäruokia. Kuivanappulaa ne taas saavat hyvin vähän ylipäätään. Tiedän, kalskahtaa kaikkea muuta kuin eettiseltä, mutta raakojen lihojen kotimaisuusasteen pyrin kissojenkin kohdalla pitämään mahdollisimman korkealla. Jos ei muuta, niin ainakin haluan uskotella itselleni että kotimaisen lihan kohdalla tuotantoeläinten oloihin on mahdollista vaikuttaa pidemmällä tähtäimellä, ulkomaisten tuotantoeläinten elinolojen ollessa täysin minun oman vaikutusvaltani ulkopuolella. Mahdollisuuksien mukaan haluaisin kokeilla kissoille muitakin lihoja esim. kotimaista hevosta, joka on mielestäni lihoista eettisintä, kotimaista riistaa ja lammasta. Näiden saatavuus vaan on nautaa, sikaa ja broileria hankalampaa, joten niiden hankkiminen kissojen lautaselle vaatii tutkimista ja kartoitusta.

Koiran ruokavalio vaatii tässä kohtaa sumplimista ihan terveydellisistä syistä ja se laitetaankin sen takia ensin kuntoon. Kunhan koiran osalta asia on hallinnassa, niin pyrin siirtymään kissojenkin osalta yhä enenevimmissä määrin barffipainotteiseen ruokavalioon. En vaan halua tehdä mitään hätiköiden, vaan kerätä ajan kanssa tietoa ja saada jokaiselle vastuullani olevalle eläinlajille sellainen ruokavalio joka ylläpitää ja edistää niiden hyvinvointia.

Näissä asioissa pyrin pitämään mielessä sen, että eläimet jotka loppupeleissä ovat ensisijaisesti minun vastuullani ovat omat lemmikkieläimeni. Eli ensisijaisesti on minun vastuullani taata niille oikea, sopiva ja tasapainoinen ruokavalio. Sen jälkeen voin alkaa miettiä lemmikkieni lautasille päätyvän ruuan alkuperää ja niiden ruuan sisältämien eläinten oloja. En halua lähtökohtaisesti eriarvoistaa eläimiä niiden edustaman lajin tai "statuksen" perusteella, mutta tässä kohtaa se valinta on tehtävä ja laitettava omien lemmikkieläinten hyvinvointi ykkössijalle. Koska olen ne tietoisesti ja konkreettisesti vastuulleni ottanut,  minun tulee - ja haluan - tehdä niin.

Tulipas tässä nyt aika paljon vanhan toistoa. Nämä asiat vaan pyörivät edelleen mun mielessäni ja yritän löytää niihin sellaista ratkaisua, että kaikilla omien vaikutusmahdollisuuksieni piirissä olevilla elollisilla olisi mahdollisimman hyvä olla. Kattaen omat lemmikkieläimeni ja tuotantoeläimet joiden lihaa ne syövät.

Se varsinainen asia miksi tätä postausta lähdin kirjoittamaan, tulee tässä:

Allekirjoittanut kun tuolla samaisessa kissan ruokinnan eettisyyttä pohtivassa kirjoituksessaan peräänkuulutti kotimaisia kuivattuja lemmikkieläinten lihaherkkuja, joita ei ollut löytänyt kuin satunnaisten eläinkauppojen irtomyynnistä. Noh, nytpä löytyikin sitten ihan ehta valmispussi 100% kotimaista kissanherkkua, nimittäin:

100% suomalainen herkkupala kissalle! Tämä nimenomainen pussi on sikaa, mutta elättelen toiveita että näitä löytyisi muissakin mauissa. :) Löytyi Hong Kong -tavaratalon hyllystä... hinnasta ei hajuakaan koska oli pakko ottaa ostoskoriin, maksoi mitä maksoi. :D

Asiantunteva kohderyhmäläinen suorittamassa hajutestiä Hubertin 100% suomalaiselle kissan herkkupalalle.

Yksi askel eteenpäin siis otettu. Pieni askel ihmis- ja eläinkunnalle, mutta suuri minulle. Askel kohti eettisempää ruokavaliota myös lemmikkieläinteni suhteen!

KUVAT: Ari K. ja allekirjoittanut

Ladataan...
Kaunis utopia?

Kun ihminen tarvitsee rentoutusta, hän käy hieronnassa ja vähän shoppailemassa. Kokkailee, töllöttää televisiosta aivotonta hömppää tai urheilee. Jokaisella ihmisellä on omat rentouttavat rituaalinsa, mutta entäs kissat? Kissathan tunnetaan yleisesti rentoutumisen mestareina. Mikäli kissalla on käynyt hyvä tuuri ja se on saanut rentoutumisen mahdollistavan kodin ja elinympäristön, osaa kissa oma-aloitteisesti ja takuuvarmasti ottaa siitä ilon irti.

Nykyään ongelmana suomalaisen perus sisäkotikissan elämässä tuntuukin olevan liika luppoaika ja liian vähäisten aktiviteettien määrä. Kissojen aktivoinnista ajattelin kirjoitella ihan oman postauksensa lähitulevaisuudessa. Tässä kirjoituksessa keskitynkin pohtimaan sitä, miten voimme tarjota kissalle arjen luksusta jota se taatusti arvostaa.

Jokainen meistä kissaihmisistä taatusti haluaa hemmtoella viiksekästä silmäteräänsä. Itse ainakin meinaan paapoa omani lähestulkoon pilalle. Ei, en puhu tässä nyt kissojen pukemisesta ihmisen mielestä mitä ihanimpiin röyhelöihin, lastenkutsujen tai kissanristiäisten viettämisestä, kissojen välisistä hääjuhlista nyt puhumattakaan. En puhu tässä myöskään siitä, että kissan pitäisi saada makoilla parasta laatua olevalla samettityynyllä, kukkaparfyymiltä tuoksuen. Nämä ovat sellaisia asioita joita ihmiset pitävät luksuksena, eivät kissat. Manikyyrit, pedikyyrit ja turkin ajoittainen puunaaminen taas kuuluvat kissojen perushuoltoon. Niitä en siis osaa - ja tuskin osaavat kissatkaan - pitää luksuksena. :D

Lähdetään siis siitä että kissa on kissa, ei pieni ihminen. Asiat joista se nauttii ovat kissamaisia ja liittyvät niiden lajityypilliseen käyttäytymiseen. 

Meidän kissamme joutuvat samettityynyn sijaan tyytymään pellavaiseen

Hieronta rentouttaa mielen ja jumiutuneet lihakset

Noh, yksi asia meitä ihmisiä ja kissoja kyllä yhdistää. Rakastamme kosketusta ja pidämme sen rentouttavista vaikutuksista. Silittämisen ja rapsuttelun ohella omaa kissaansa voikin hemmotella kunnon niskahieronnalla. Keskustelin asiasta erään koulutetun eläinhierojan kanssa ja hän kertoi että kun hieroo varovaisesti ja tarkkailee kissan eleitä, ei maallikkokaan voi hieromalla saada vahinkoa aikaiseksi.

Lapsuudenkotini nyt jo edesmennyt Valtsu-kissa (kuvassa) nautti vanhoilla päivillään kun sen lapoja hieroi avonaisilla kämmenillä, pyörittävin liikkein. Kitkan muodostama lämpö lienee tehnyt hyvää vanhuksen jäykille lihaksille. Kissan niskaa voi myös hieroa ottamalla esimerkiksi kissan niskan tukevasti sormien väliin ja painelemalla hellästi. Sitä voi hieroa myös molemmin käsin, painelemalla niskalihaksia molemmilta puolilta. Tärkeintä hieronnassa on edetä kissan ehdoilla ja lopettaa heti jos kissa osoittaa tilanteen olevan sille epämieluisa. Parhaimmillaan hieronta on kissan mielestä ehdoton kehräämisen aihe, joka avaa myös mahdolliset niskajumit. Ihminen kun ei ole ainoa eläin joka jumittuneista niskoista voi kärsiä. 

Itse olen tässä kissahieronnassa vielä aloittelijan tasolla, joten mitään tämän tarkempia hierontavinkkejä en osaa antaa. Kokemuksen kautta oppii omalle kissalleen sopivimmat otteet ja erottamaan kovan ja jumissa olevan lihaksen rennosta. Mikäli kissa on selkeästi kipeä jostakin, on eläinlääkäri oikea osoite. Itse ei siis kannata kipeää kissaa ruveta terveeksi hieromaan, ellei ole aivan varma siitä mitä tekee. Tämä maallikkohieronta on siis nimenomaan kissan hemmottelua, ei terveydenhuoltoa varten.

Herkkupalaksi hiiri tai kaksi

Tässä kuvassa Hiskin kynsissä oleva hiiri ei ole aito :D

 

Hiiret ja muut pienjyrsijät ovat kissan luontaisinta ravintoa, mutta ihmisen kanssa eläessään sen on usein tyydyttävä muihin vaihtoehtoihin. Yksi vaihtoehto hemmotella kissaa silloin tällöin, on hankkia sille lemmikkimatelijoille tarkoitettuja pakastettuja jyrsijöitä. Kaikki hyvään palveluun tottuneet hienohelmat eivät kyllä tästä ihmisen ajattelevaisuudesta perusta, ne vain nyrpistävät nenäänsä. Toisissa kissoissa se taas herättää ikiaikaisen villipedon vaiston, eikä karvaakaan jää jäljelle kun kissa "saalistamisensa" jälkeen lipoo tyytyväisenä huuliaan. 

Monissa eläinkaupoissa myytävien lintu- ja jyrsijäpakasteiden alkuperään suhtaudun ainakin itse pienoisella varauksella. Usein matelijoiden ruokaeläimet kun tulevat niihin keskieurooppalaisista tukuista, joissa eläimillä on hyvin kyseenalaiset oltavat. Paras vaihtoehto siis lieneekin kartoittaa lähialueella asuvat matelijoiden ruokaeläinkasvattajat ja kysellä heidän halukkuuttaan myydä yksittäisiä pakastettuja eläimiä. Kotimaiset ruokaeläinkasvattajat kasvattavat jyrsijöitä pienimuotoisesti ja harrastuspohjalta, niiden hyvinvointia ajatellen ja siihen panostaen. Kotimaisilta kasvattajilta tulevat ruokaeläimet on taatusti myös lopetettu kipua ja kärsimystä tuottamatta.

Ajatus jyrsijöiden syöttämisestä kissoille saattaa tuntua pahalta, mutta niin kauan kuin 

 
a) syötän niille teollista kissanruokaa ja esim. tehotuotettua broileria
b) ruokaeläimet on kasvatettu asianmukaisesti ja asianmukaisissa oloissa

 

en näe siinä minkäänlaista eettistä ongelmaa, päinvastoin. Hiiriä en ole vielä kokeillut meidän kissoillemme antaa. Päätellen siitä kuinka nopeasti pihallamme luonnollisen kuoleman kokenut viherpeippo katosi parempiin suihin, tulee nekin mitä todennäköisimmin olemaan kissojemme keskuudessa suurta herkkua.

Ihmisen huomio tekee kissan tyytyväiseksi

Vaikka kissat eivät suoranaisesti nautikaan samoista asioista kuin ihminen, voimme silti pohtia myös itsemme kautta, mistä kissammekin saattaisi pitää. Me katsomme televisiota, joten kissalle voi töihin lähtiessään jättää ikkunaverhot rakoselleen. Tästä luonnon laajakuvatelevisiosta riittää "tosi-teeveetä" katsottavaksi pidemmäksikin aikaa. Rakastamme hyvää ja ravitsevaa ruokaa sekä liikuntaa. Niitä rakastaa kissakin, sopivassa suhteessa tietenkin. Kun riennämme tapaamaan omia ystäviämme, kannattaa kissat kuitenkin jättää kotiin. Ne ovat reviiritietoisina ja paikkasidonnaisina eläiminä hyvin stressiherkkiä ympäristön vaihdoksille ja vieraiden kissojen läsnäololle. 

Kissat nauttivat myös tekemisestä yhdessä ihmisen kanssa. Pyhittämällä jokaiseen päivään pienen yhteisen hetken kissansa kanssa ei pelkästään saa kissaansa kehräämään entistä kovempaa, vaan myös vahvistaa omistajan ja kissan välistä suhdetta.

Suuressa maailmassa lemmikkieläinten niinkutsuttuun hemmotteluun upotetaan sievoisia summia rahaa. Ostetaan timanteilla päällystettyjä kaulapantoja ja kannetaan sitä omaa pikku kullannuppua design-kassissa pitkin kaupungin katuja. Meidän vähemmän varakkaiden lemmikinomistajien iloksi täytyykin todeta, että jutut joista eläin itse nauttii eniten, ovat yleensä niitä ilmaisia tai kustannuksiltaan pienimmästä päästä.

Kuinka moni on tuonut ostamansa kalliin ja hienon lelun kissalleen polleana ja varmana siitä, että se tulee olemaan kissan uusi all time favourite? Kuinka moni on todennut kissansa leikkivän sillä ehkä korkeintaan kaksi kertaa ennen sen fossiloitumista sohvan tai hyllyn taakse? Kuinka monen kissan mielestä ei ole paperitollon voittanutta? Niinpä. Kissan mielestä luksusta onkin yleensä kaikki se, mitä me ihmiset pidämme yhdentekevänä.

Miten teillä hemmotellaan kissoja? Mikä on sinun kissallesi parasta luksusta? :)

KUVAT: ARI K.
Ps. Olen lähdössä huomenna viikonlopuksi reissuun. Yritän ennen lähtöä ehtiä kirjoittaa postauksen kissojen aktivoinnista ja ajastaa sen viikonlopulle. :)