Paluu terapiaan…

Hei!

Syvimmät pahoittelut tauosta. Nyt oon ollut aika syvissä vesissä ja haluankin olla asiasta rehellinen…

Kuten moni tietääkin, lopetin mielialalääkitykset toukokuun alussa (2022) ja nyt olin elänyt lääkkeetöntä elämää 4kk. Nyt kuitenkin tämän kuun alussa aloitettiin amfetamiinijohdannainen lääke, Concerta. Diagnoosina ADD (tarkkaavuushäiriö). 

Alkukesä meni todella hyvin (ehkä vähän liiankin hyvin, kun näin jälkeenpäin miettii), mutta sitten tuli se kuuluisa alamäki, sitä mentiinkin sitten ja lujaa. Paras ystäväni sai masennus diagnoosin ja voitte vain arvata miten käy, kun itse yrittää pysytellä pinnalla samalla, kun toinen vetää mukanaan pohjaan…

!!TRIGGER WARNING!!

Seuraava teksti käsittelee omia ajatuksia masennukseen, aggressioon ja syömishäiriöön liittyen.

Itsetuhoiset ajatukset ja kuolemantoiveet ovat läsnä lähes päivittäin. Omat voimavarat ovat aivan lopussa, kun olen itse se joka kuuntelee muiden huolia ja murheita. En edes muista, milloin multa on kysytty kuulumisia. En kyllä oletakaan, että ketään edes kiinnostaisi.

Uutena tutkittavana tämän ADD hässäkän jälkeen olisi aggressio. Sisälläni on niin paljon patoutunutta vihaa. Vihaa kaikkea ja kaikkia kohtaan. Ei ainoastaan itseäni, vaan jopa läheisiäni. Jokapäiväinen raivoaminen, räjähtely. Ihme että kumppani jaksaa seurata tätä sirkusta.

Bulimiaoireilu on tehnyt paluun. Kesä meni hyvin ja sain syötyä vapaammin. Oma kehonkuva oli myös parempi, mutta tässä sitä taas ollaan. Ylimääräinen rasva vatsassa ja reisissä pilaa kaiken. Oma keho ällöttää ja hävettää. En ansaitse syödä ja mun pitäisi vaan laihduttaa. Kompensoimista on ollut enemmän ja vähemmän, riippuen ihan omasta voinnista. Sitä on ollut kotona, ystävien luona, töissä… Ei sitä pakoon pääse.

Positiivisia asioita:

(Aion jatkossa kirjoittaa jokaisen postauksen loppuun 3 asiaa mitkä ovat hyvin tällä hetkellä/ylipäätään elämässäni)

  1. Työt. Töissä menee todella hyvin ja Kohde-esimiehen kehut parantaa todella paljon itsetuntoa. Työ on yksi niistä syistä, miksi olen edelleen maanpäällä.
  2. Avun hakeminen. Olen tosiaan palannut hoidon piiriin ja käyn säännöllisen epäsäännöllisesti terapiassa (epäsäännöllisyys johtuu työvuoroista). En ainakaan toistaiseksi aio vaihtaa blogin nimeä, sillä tavoite olisi kuitenkin terapiavapaa elämä.
  3. Autoasiat. Tosiaan ostin viimeviikolla uuden-vanhan auton, 2006 vuoden Skoda Oktavian. Auto tietysti ostettu käytettynä, ei sitä vartijan palkalla hirveen uusia autoja ostella… Mutta tästä ostoksesta oon erittäin ylpee! Ja niin noloa kuin se onkin, nyt vasta mulla on auto mikä on oikeasti mun. Auto on mun nimissä, maksan verot ja vakuutukset itse (aikaisemman taloudellisen tilanteen takia, mulla ei oo ollut varaa pitää omaa autoa, vaan käytössä on ollut iskän auto).

Tässä taitaa olla tältä erää kaikki mitä olin suunnitellut kertoa.

Ihanaa syksyn alkua kaikille! <3 Ja kiitos kun jaksoit lukea!

puheenaiheet mieli oma-elama syvallista
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *