Ladataan...

Jos mies ei soita, hänellä on varmasti akku loppu. Tai äiti joutunut sairaalaan. Tai hänellä on migreeni, jonka vuoksi hän ei pysty valitsemaan numeroasi. Kun hän sitten sunnuntaiaamuna kello 05 parin promillen humalassa soittaa, tunnet olevasi rakastettu prinsessa.

Luin Lena Anderssonin kirjan Vailla henkilökohtaista vastuuta (Siltala 2015). Kirja on itsenäinen jatko-osa Omavaltaista menettelyä -romaanille. Kirjoissa Ester-niminen keskushamo rakastuu palavasti mahdottomiin miehiin. Ykkösosaa en ole lukenut, ja ehkä hyvä niin, sillä eräänkin arvostelun mukaan kakkososassa Ester ei ole niin ärsyttävä. Ei niin ripustautuva. Hohhoijaa, nainen oli tavattoman ärsyttävä tässä kakkosessa, joten onneksi en tavannut häntä ykköstarinassa. (Ehkä sekin tosin on pakko lukea, kirja nimittäin oli hyvä.)

Olen jo palauttanut teoksen, joten en voi nyt siteerara sen seksikohtauksia. Ne olivat kuitenkin laimeita. Henkilöt vain menivät vuoteeseen.

Sen sijaan ärsyttävää ja kuohuttavaa tarinassa oli sen tunnistettavuus. En ole aivan yhtä sinnikkäästi koskaan roikkununut kenessäkään (Ester tekee sitä useita vuosia). Mutta tiettyjä yhtäläisyyksiä omaankin käytökseeni huomaan. Ja kukapa ei! Vai etkö sinäkin, rakas lukija, ole joskus hiljaa mielessäsi tajunnut, että tuo mies/nainen ei minusta välitä, mutta yritänpä ohittaa tämän pienen seikan? Ja tulkitsenpa hänen nyökkäyksensä rakkaudentunnustukseksi, seksinhimonsa kaipaukseksi. Harjoittelenpa tässä soittoa odotellessa nimikirjoitusta hänen sukunimellään. Sanonpa Siwan kassalle, että ostan näitä salmiakkeja poikaystävälle. Kaavinpa iltamyöhällä nahistuneen katkarapusalaatin biojätteeseen, kun ei hän tullutkaan. Pidänpä kuitenkin puhelimen sängyn vieressä koko yön, jos hän soittaisikin.

Jälkikäteen sen kaiken tajuaa, ja tunnelma on jotain facepalmin (ja mykän jukkapalmun) tyyppistä, että no miten sitä saattoikaan olla niin urpo.

Erotiikkatuomio:  Ei ole eroottinen, mutta Esterin palavat tunteet Olofia kohtaan ovat kyllä varsin selkeät ja tunnistettavat. Kirjassa on kyllä seksiä, mutta siitä ei juuri kirjoiteta kuin kuivanlaisesti mainiten. Ester ja Olof olivat yhdessä vuoteessa.

Erotiikkapisteet: 2/10

Lopuksi vielä tärkeimpään: Olen ollut huono ihminen (I wish!) enkä ole antanut blogimaailmalle mitään pitkään aikaan. Siksipä onkin erityisen hämmentävää ja ihanaa, että olen saanut Liebster-haasteita sekä Cougarwomanilta että Oranssiselta. Vastaan pian. Kiitos ja muisk!
 

Ladataan...

Ladataan...

"Juuri noin! Aina ne huutaa justiin kun olen päässyt vauhtiin!"

Mitä opin eilen on: älä koskaan katso kiinnostavaa televisiosarjaa tai elokuvaa hölöttäjän kanssa. Opin myös, minkälaisten ongelmien kanssa lapsiperheiden vanhemmat kamppailevat joka päivä yö.

Katsoin mainion The Affair -sarjan ensimmäistä jaksoa ystäväni kanssa. Ennen ohjelman alkua hän valitti, ettei koskaan saa katsoa mitään kotonaan rauhassa. Lapset keskeyttävät ja mies pälättää. Kuvitelkaa tähän katseeni: se oli mallia aijaa ihanko totta. Kaverini keskeytti ja pälätti katsomisen koko ajan.

No. Sarja alkaa kohtauksella, jossa mies ja nainen rakastelevat ihanasti, kunnes lapsen huuto (Mommyyy!) keskeyttää puuhan. Sama toistuu myöhemmin uudelleen. Kiinnitin huomiota siihen, että lemmenleikkien harmillisesti keskeytyessä Maura Tierneyllä on aina paita päällä. Tietenkin. Sekä amerikkalainen lapsi että televisionkatsoja traumatisoituisi siihen paikkaan, jos näkisi paljaan rinnan. Vai oliko Maura valmistautunut keskeytykseen?

"Mullakin on aina paita! Sitten on vain helppo nopeasti vetää peitto päälle kun joku alkaa rämpyttää ovenkahvaa", kaverini sanoi. "Toi on niin tota!"

Kaverini tokaisi myös, että heillä on käytössään "ehkäisymenetelmänä keskeytetty yhdyntä, joka todellakin toimii, vaikka muuta väittävät". Pariskunta ei ole saanut toivomaansa kolmatta lasta. (Tosin miksi edes toivovat, kun nykyistenkin kanssa sekä seksi että televisionkatselu on tehty mahdottomiksi ajanviettotavoiksi.)

Epäonnistuneen televisioillan jälkeen jäin miettimään, traumatisoituuko lapsi nähdessään vanhempiensa sekstaavan? Useimmat meistähän saavat oksennusrefleksin vielä aikuisenakin, jos kuvittelevat vanhempiensa olevan silleen ikinä. Miten sitten lapsena? Vauva.fi -lehden keskustelupalstalla tästä on varmasti keskusteltu useinkin ja sylki tietenkin roiskuen. Sinkkuelämää-sarjassa pinnasängyssä sittenkin hereillä ollut pikku-Brady saattoi saada trauman nähdessään Charlotten ratsastavan miehellään kohti onnen huippua.

Näin kerran dokumentin amerikkalaisperheestä, joka nukkui perhepedissä. Siis vielä, vaikka vanhin lapsista oli parikymppinen. Siellä he makasivat suurella patjalla sikin sokin. Lapsia tuli koko ajan lisää. Koko dokumentin ajan mietin vain, harjoittavatko perheen äiti ja isä sitä kauneinta asiaa parikymppisten poikiensa nähden? Vai uskottelevatko itselleen, että kyllä se Pekka nyt nukkuu, anna mennä vain? Ja Pekka puree rystystään ja miettii mistä saisi rahat vuokratakuuseen, jotta voisi muuttaa pois tästä helvetin esikartanosta. Vai oppivatko perheen lapset, että seksi puolisoiden välillä on luonnollinen ja ok juttu, jota voi kaikin mokomin harjoittaa perheen nähden?

Kun itse 7-vuotiaana heräsin kummallisiin ääniin ja läpsyttelin eteisen läpi äidin ja isin makuuhuoneeseen, reaktioni näkyyn oli yllättävä. Suutuin ja aloin karjua heille: lopettakaa! En kunnolla tainnut ymmärtää, mistä oli kysymys. Toisaalta taisinkin. Kokemukseni rakastelu"kohtauksista" olivat peräisin televisiosarja Dallasista. Siinä henkilöt sujahtivat silkkilakanoihin, mutta minkäänlaista liikettä eivät vartalot lakanain alla tehneet. Saksofoni soi. Voin kertoa, että 7-vuotiaana yllättäen näkemieni liikeratojen rujous oli kaukana Dallasin sulokkaista tuokioista. Sain trauman ja ryhdyin kirjastonhoitajaksi. Puistattaa vieläkin.

Kuva täältä: http://www.kidspot.co.nz/familyhealth/Healthy-Living-How-to-have-sex-with-kids-in-the-house+2618+164+article.htm
 

Ladataan...

Pages