Luonnostaan makee

Kirjoitin teille viime viikolla hieman karkkiaddiktion selättämisestä ja siitä, mitä kikkoja voi käyttää sokerihimon iskiessä. Ajattelin nyt samaan vanaveteen postata pienen esittelyn sokerin korvaajista, eli niistä luonnollisista makeuttajista, joita kotikokkailija voi käyttää ruuissaan ja leipomuksissaan. Kyseessä on lähinnä pieni esittely omista suosikeistani, ei kattava selonteko kaikista luonnollisista makeuttajista, joita löytyy isompi liuta. Nämä ovat kuitenkin tuotteita, joita itse pidän parhaimpina ja terveellisimpinä makeuttajina.

hunaja-hunaja.jpg

Oman huushollini kaapeista ei ole tosiaan enää aikoihin löytynyt sokeria, eikä sitä ole kyllä tullut edes ikävä. Ruuan kaivatessa makeuttajaa löytyy aina jokin luonnollinen ja parempi vaihtoehto. Yleensä se on hunaja, toisinaan stevia, joskus taas kuivatut hedelmät. Luonnollisena ja tervellisenä markkinoitua agave-siirappia käytän äärimmäisen harvoin, ja se meneekin itsellä melkein samaan kategoriaan perussokerin kanssa, vaikka onkin hieman parempi vaihtoehto. Samaan kastiin menevät muun muassa raakaruokosokeri, intiaanisokeri ja kookossokeri, jotka ovat toki vähemmän terveydelle haitallisia kuin prosessoitu sokeri, mutta eivät terveysruokaa. (lue lisää aiheesta jutun lopussa olevasta linkistä)

dry-apricots.jpg

Mukavat makeuttajat:

Hunaja – Kuumentamaton luomulaatuinen hunaja sisältää probiootteja, entsyymejä ja ravintoaineita. Hunajalla on todettu olevan runsaasti terveysvaikutuksia, etenkin Manuka-hunajalla, joka on myös antibakteerista. Hunaja sisältää kuitenkin runsaasti fruktoosia, joten runsas käyttö ei ole hyväksi, etenkään jos kropassa on liikaa hiivaa. Alle ruokalusikallinen hunajaa päivässä on hyvä annostus. Käytä vain kuumentamatonta, raakaa luomuhunjaa ja suosi kotimaista. 

Stevia – Stevia-kasvista saatava makeutusaine, jota myydään jauheena ja nestemäisessä muodossa. Stevia on ehkä turvallisin makeuttaja mitä löytyy, sillä se ei heiluttele verensokereita ja sopii ihmisille, jotka kärsivät elimistön liiasta hiivasta. Omia steviasuosikkejani ovat Sweet Dropsin steviauutteet, etenkin English Toffee ja Vanilla, joita tilaan iHerbistä. (Pieni mainos tähän väliin: Kiitos hyvää -koodilla PIM161 ensitilaaja saa 10 dollarin alennuksen iHerb-tilauksestaan.) Erilaisia steviatuotteita saa jo myös melko laajasti myös meidän luontaistuotekaupoista. Muista kuitenkin, että mikäli sinulla on ongelmia insuliiniaineenvaihdunnan kanssa, sinulla on korkea verenpaine, korkea kolesteroli tai diabetes kannattaa pitää suosiolla kaikki makeuttajat minimissä, tai välttää niitä kokonaan. 

hunaja-kotimainen-luomu.jpg

Ksylitoli – Sokerialkoholi, jota saadaan mm. koivusta. Ksylitoli-jauhe on terveellinen makeuttaja. Ksylitolin on todettu mm. parantavan hampaiden terveyttä, eikä se nosta verensokeria juurikaan. Haittapuolena ksylitolissa on se, että se voi aiheuttaa turvotusta.

Kuivatut hedelmät – Kohtuudella käytettynä hyvä vaihtoehto makeutukseen, esimerkiksi soseutettuna ruuanlaitossa. Kokeile esimerkiksi kuivattuja rikittömiä aprikooseja (ruskeita), jotka sisältävät rautaa, kuivattuja viikunoita, jotka sisältävät kaliumia, kalsiumia, magnesiumia ja rautaa tai kuivattuja tai tuoreita taateleita. Kuivatut hedelmät sisältävät kuitenkin huimasti fruktoosia, eivätkä ole isoina määrinä nautittuna hyväksi terveydelle.

raw-honey-melt.jpg

Vaikka jaan täällä blogissani runsaasti terveysherkkureseptejä, jotka ovat ehdottomasti monella tapaa peruskakkuja ja -karkkeja parempia vaihtoehtoja, niin en kuitenkaan suosittelisi kenellekään ihan jokapäiväisiä ilakointeja kyseisten makeisten kanssa. Sokeripitoisia ruokia, olivatpa ne sitten kuinka luonnollista alkuperää tahansa tulee käyttää maltillisesti.

Tartu toki mieluummin pussillisen taateleita kuin irtokarkkisäkkiin ja leipase ihmeessä kakkuhimoon raakakakku entä vehnäkermatorttu, mutta ollessasi tekemisissä makeiden kanssa pyri pitämään mielessä yksi suurin hyve kaikista, eli kultainen kohtuus. Saattaa olla vaikeaa, tiedetään, mutta kyseessä on kuitenkin lopulta vain tottumiskysymys. Ja kannattaa muistaa, että aidoimmillaan ja parhaimmillaan nautinto on juuri silloin, kun sitä koetaan kohtuudella.

♥ Virpi

pst, mikäli etsit kattavampaa selontekoa sokereiden vaikutuksista terveyteemme, niin lukasepa tämä mielenkiintoinen artikkeli Dr Mercolalta.

hyvinvointi hyva-olo

Parempi mahla myöhään kuin ei milloinkaan

Hoksasin juuri, että hertsileijaa, nythän mennään jo pitkälle toukokuuta, enkä ole maininnut tälle vuodelle vielä sanallakaan eräästä iki-ihanasta eliksiiristä, josta olen yleensä muistutellut joka kevät. Kyseessä on koivunmahla, jota ehtii vielä juuri ja juuri tankkaamaan tuolta metsistämme.

Yleensä mahlan keruuaika kestää noin huhtikuun puolivälistä toukokuun alkuun, riippuen hieman leveysasteista. Tämä kevät on kuitenkin ollut sen verran kalvakka, että mahlaa varmaan ehtii vielä loristella monesta paikkaa. Mahla valuu nimittäin siihen asti, kunnes koivun silmut alkavat puhkeamaan. Varjoisilta paikoilta mahlaa voi kerätä pisimpään.

koivunmahla-1.jpg

Mahla on monipuolinen terveysjuoma, joka mm. puhdistaa elimistöä ja piristää väsynyttä. Maultaan se on raikasta, kuin hieman makeahkoa vettä, ja parasta juoma on mahdollisimman kylmänä nautittuna.

Eli mikäli kotipihastasi löytyy koivu, niin eikun pora käteen ja valutushommiin. Jos omia koivuja ei löydy, mutta naapurin puut houkuttavat, niin muista että tarvitset mahlanvaluttamiseen aina maanomistajan luvan. Ja mikäli koivuja ei näy mailla eikä halmeilla, voit ostaa koivunmahlaa myös valmiiksi pullotettuna, jolloin tosin maksat mahlasta lähes saman verran kuin suhteellisen hyvästä viinistä. Mutta laadun hinta on laadun hinta. Itse testasin saamaani, tuolla alapuolen kuvassa näkyvää pullotettua mahlaa, ja maku oli lähes yhtä freesi kuin omien metsien koivuista ammennettu, tosin ei isäni keräämän tuoreen mahlan veroinen. Tietenkään.

koivunmahla-keruu.jpgnordic-koivu.jpg

Olen jakanut joskus aiemminkin isältäni saamani mahlanvalutusohjeen täällä blogissa, mutta heitetänpä se vielä uudestaan eetteriin muistin virkistykseksi.

Koivuniemen herran kevätjuoma eli mahlankeruuohjeet:

Hommaa noin 10 ml poranterä ja pora, pala letkua (halkaisijaltaan 10 ml), vähintään litranen lasipullo ja teippiä. Putsaa välineet huolellisesti. Poraa koivun runkoon noin 3-4 cm syvä reikä puun varjoisalle puolelle lievästi yläviistoon. Työnnä reikään valutusletku. Vie letkun toinen pää pulloon. Vahvista kiinnitys tarvittaessa teippaamalla letku pullonsuuhun ja toinen pää puun ympärille. Tyhjennä pullo pari kertaa päivässä. Kun lopetat valuttamisen, voit työntää reikään puutapin, jonka voit poistaa seuraavalla valutuskerralla. Kiikuta mahlaa sisältävä pullo mahdollisimman pian jääkaappiin tai pakasta mahla heti valuttamisen jälkeen. Mahla säilyy jääkaapissa vain reilun vuorokauden.

koivunmahla-2.jpg

Ja jos pökäset koivupöpelikköön hieman liian myöhään ja huomaat koivunsilmut puissa, niin älä masennu. Silmutkin ovat todella lämpimästi suositeltavia nautintoaineita, etenkin varhain keväällä, jolloin maku on hennon vihreä ja raikas ja C-vitamiinimäärät ovat huipussaan. Silmuja ja nuoria koivunlehtiä voi napsia oksista suoraan suuhun tai kerätä vaikka salaatin sekaan. Ja jos silmuja ei vielä näy, niin oman silmuplantaasin saa keräämällä koivunoksia kotiin vesimaljakkoon, jolloin silmut putkahtavat pian lämmön vaikutuksesta esiin.

Kas näin. Koivunmakuisia kevätpäiviä!

♥ Virpi

hyvinvointi hyva-olo