10 satunnaista treenifaktaa minusta

Hilla haastoi minut tällä viikolla Instagramissa kertomaan itsestäni kymmenen randomia treenifaktaa. Innostuin tästä niin paljon, että päätin pitkästä aikaa kirjoitella tänne blogiin. Treenaamisesta on aina kiva kirjoittaa ja varsinkin nyt kun treenimotivaatio on kovassa nousussa viime viikon juoksuleirin jälkeen. Treenimotivaatiota on nostanut huomasti myös se, että kolaroitu jalka on ollut jo kevään aikana jopa muutaman viikon kokonaan oireeton!

Eli tässä:

1. Treenitaustani

Treenihistoriani on pitkä – olen liikkunut paljon aivan lapsesta saakka. Olen aina ollut ladattuna täyteen energiaa (touhottamista) ja luulen, että olen lapsena harrastanut paljon liikuntaa jo aivan vanhempieni järjen säilyttämiseksi. Energia on ollut purettava johonkin, joten se on purettu juoksemalla, voimistelemalla tai tekemällä omaksi iloksi kärrynpyöriä takapihalla. Olen harrastanut lapsena yleisurheilua ja pesäpalloa sekä taekwondoa. Olen noin 13-vuotiaani aloittanut ohjaamaan erilaisia liikuntaryhmiä ja jumppia olen ohjannut hyvin aktiivisesti teini-ikäisestä aina melkein kolmenkymppiin asti. Välillä edelleen haaveilen näiden tuntien ohjaamisesta ja säännöllisesti vielä pyydetäänkin aina ohjaamaan, mutta aika ei juoksutreenien ja työn oheen ainakaan tällä hetkellä riitä näihin ohjauksiin.

Reilu kymmenen vuotta sitten olen alkanut ohjaamaan juoksua Vauhtisammakolla. Samalla ohjaan Vauhtisammakolla erilaisia liikunnan pienryhmiä, kuten kahvakuulatunteja ja toiminnallista harjoittelua. Omat treenini ovat siis koostuneet jo teini-iästä asti toisille ohjatuista treeneistä ja omia treenejä on tullut tehtyä niiden lisäksi pääasiassa meidän ulkomaanreissuilla sekä viikonloppuisin. Tällöinkin yleensä etsimme juoksukoulun treeneille ja juoksuleireille uusia kohteita.

2. Treeni-inhokkini

Aivan ehdottomasti uinti. Jostain syystä olen lapsesta asti inhonnut uimista ja olen siinä todella huono. Haluaisin tulevaisuudessa päästä tästä inhosta ohi eli pitänee jossain vaiheessa vain pulahtaa altaaseen ja ottaa tekniikkaopetusta.

Saattaa olla, että olemme vaikka parikin viikkoa juoksemassa lämmössä, mutta en koko reissulla käy uimassa altaassa taikka meressä. Allaskokemukseni liittyvät lähinnä puhallettavalla yksisarvisrenkaalla kellumiseen 🙂

3. Ennätykseni

Jos lapsuuden ennätyksiä ei huomioida, on oma ennätykseni 2015 Ultrajuoksun MM-kisoissa Torinossa juoksemani 24h ennätykseni 202,444 km. Koen enemmän olevani muiden liikuttaja kuin yksilöurheilija ja minulle toisille vedetyt hyvät treenit ovat jollakin tavalla myös ennätyksiä ja saan niistä jopa enemmän kuin yksilösaavutuksista.

4. Motivaatio just nyt

Tänä keväänä treenimotivaatio on ollut taas huipussaan ja tuntuu nousevan koko ajan. Yli kolme vuotta sitten kolarissa vaurioitunut nilkka/jalkaterä on kevään aikana ollut jopa muutaman viikon aina kerrallaan oireeton ja treenejä on päässyt tekemään kevyesti. Viime viikolla olimme Juoksuleirillä Kroatian Pulassa ja siellä tehdyt treenit todella nostivat kuntoa ja vain lisäsivät motivaatiota. Kesä on mahtavaa treeniaikaa ja tiedän jo nyt, että tulen nauttimaan treeneistä täysillä – kunhan vaan maltan jalan kanssa edelleen himmailla ja antaa sen tottua hiljalleen nouseviin treenimääriin. Johonkin kisaankin ilmoittautuminen alkaa jälleen kiinnostelemaan, nyt jos jalka antaisi siihen periksi 🙂

Onneksi kesäloma alkaa heinäkuun puolessa välissä ja lähdemme jälleen etsimään uusia treenikohteita maailmalta!

5. Tavoitteeni

Tavoitteeni on olla maltillinen (ei ole helppoa!) ja nostaa treenikilsoja ja tehoja rauhassa, jotta jalka ei ota takapakkia.

Ja mitä enemmän ikää ropahtelee mittariin, sitä enemmän tavoitteeni on huoltaa kehoa ja koittaa saada sitä pois toimistotuolimoodista ja paremmin käyttöön juoksussa.Kroppa on niin jumissa kevään työrupeamien jälkeen, että heinäkuussa, kun juoksukoulu on tauolla aion panostaa kehonhuoltoon entistä paremmin. Ja tosiaan – johonkin kisaan ilmoittautuminenkin on alkanut kiinnostaa.

6. Suhtautumiseni harjoitteluun

Nyt kun oma treenaaminen ja treenien vetäminen on ollut jalan vuoksi katkonaisempaa muutaman vuoden, on suhtautuminen harjoitteluun ollut aiempaa rennompaa. Jokainen treeni on myös ollut vähän pelonsekainen, koska koskaan ei ole tiennyt kantaako jalka maaliin asti vai ei. Pelko on ollut sinällään turhaa, koska aina olen jollakin tavalla raahautunut perille. Kun harjoittelu koostuu lähinnä muiden liikuttamisesta, ajattelen treeniä niin, että asiakkaat saavat sellaisen treenin kuin on tarkoitus ja joka sopii viikko-ohjelmaan. Samalla tunnelman pitää olla kohdallaan ja rankankin harjoittelun pitäisi jossain kohtaa olla hauskaa.

Juoksussa elämyksellisyys tuntuu edelleen olevan yhtenä isona trendinä ja se näkyy myös omassa harjoittelussa. On ihanan rennon letkeää etsiä uusia treenipaikkoja ja nauttia luonnossa olemisesta.

Treenillä haluan myös pitää itseni mahdollisimman hyvinvoivana sekä monipuolisessa kunnossa. Enää ulkonäköseikoilla ei ole niin suurta merkitystä kuin joskus ehkä on ollut ja hyvä fiilis sekä toimiva keho ovat tärkeintä.

7. Inspiroidun

Olen todella huono liikkumaan yksin ja inspiroidun muiden ihmisten kanssa treenaamisesta. Porukassa treenaamisesta saan inspiraatiota sekä siihen treeniin jota juuri teen, että seuraaviin treeneihin. Jos joskus on vaikea lähteä liikkumaan, on some helppo lyödä auki ja aika nopeasti siellä olevista ihanista ja mahtavaa treniifiilistä sekä hyvintointia säteilevistä ihmisistä saa inspiraatiota ja pääsee itsekin liikkeelle. Some on niin helppo tapa inspiroitua ja saada ladattua itsensä täyteen treenilatinkiin.

Nyt kun kesä on alkanut ja melkein joka viikonloppu on jokin isompi juoksutapahtuma, tuntuu Instagramin kautta siltä, että koko maailma on siellä kisassa. Vähän tuntuu kuin olisi itsekin mukana kisatunnelmassa ja juoksussa. Mitali- ja maaliintulokuvien ryöppy Instagramissa voimaannuttaa itseäkin. Ja joka kisasta ajattelen – tuolla minäkin tulen maaliin ensi vuonna 🙂

Inspiroidun kuitenkin ehkä eniten siitä, kun joku asiakkaamme saavuttaa jonkin treeniunelmansa. Se on mahtavaa!

8. Identiteettini

Kuten jo aiemmin kirjoittelinkin, oma identiteettini on muiden liikuttaja. Kerään ja tehtailen muille kilometrejä.

9. Some

Somesta haen juuri inspiraatiota, kuten kohtaan 7. kirjoittelinkin. Itselle some on myös tapa jakaa pieniä otteita omasta treenistä sekä välittää treeni-iloa muille. Oma someni onkin keskittynyt melkein täysin juoksuun, vaikka liikun kyllä muutenkin ja moni ei varmasti edes someni perusteella tiedä, että en vain juokse vaan teen myös ihan normaalin työviikon juristina.

10. Haaveeni

Haaveeni on saada jalka taas sellaiseen kuntoon, että ei tarvise joka kerta treeniin lähtiessä sitä miettiä, sekä kunto tasolle jolla se oli ennen kolaria. Kunnon nostaminen on täysin mahdollista ja treenaaminen on kivaa, joten aion nauttia siitä matkasta täysillä.

Hyvinvoiva keho, joka on vahva ja kestävä on ehdootomasti haaveeni myös tulevina vuosina. Haluan treenillä lisää jaksamista arkeen. Tämä edellyttää omalla kohdallani kehonhuollon entistä aktiivisempaa kuulumista jokapäiväiseen treeniin ja arkeen.

Lisäksi haaveilen tietysti siitä, että joku inspiroitusi valmennuksestani taikka somestani ja alkaisi juoksemaan taikka aloittaisi ihan minkä vaan harrastuksen. Mahtavinta olisi saada joku inspiroitumaan liikkumisesta ja pääsemään kovaan kuntoon.

Ihanaa kesää – nautitaan siitä hiki virraten!

Instagramissa: @anniliukka

Kiitos Hilla haasteesta!

Kolmas kuva: Tuomas Murtomaa

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *