ensimmäinen työviikonloppu vessasta alas

Täyden rehellisyyden nimissä, oloni on juuri nyt kovin ryytynyt.

Viikonloppu alkoi todella kivasti – mies tuli työmatkalta, ulkoiltiin koko perhe ja oltiin kaikki innoissamme siitä, että oltiin taas koossa.

Lauantaina onnistuin ninja-hiipimään kotoa lasta herättämättä (ja myöhemmin sain kuulla lapsen nukkuneen yli seitsemään, what!) ja lähdin töihin aamuvuoroon. Jännitti, mutta kivalla tavalla. Töissä oli todella rauhallinen lauantai ja oli kiva tavata uusia työntekijöitä ja nuoria. Tuntui myös jotenkin hassulta, että töissä oleminen tuntui jopa rennommalta kuin kotona oleminen. Vaikka työni on toki usein myös haastavaa, niin tällaisena raukeana lauantaina sain juoda aamukahvin rauhassa, käydä aikuisten kanssa keskusteluja ja syödä jonkun muun tekemää ruokaa. Lähdin iltapäivällä kotiin todella hyvillä fiiliksillä ja seuraavaa päivää jo odottaen.

Kotonakin oli miehellä ja tytöllä sujunut kaikki hyvin ja oli hauska nähdä, että pitkin iltaa huomiota kaivatessaan tyttäremme saattoi mennä ihan yhtälailla pyytämään isin syliin kuin äidinkin. Illalla katsottiin miehen kanssa vielä kahdestaan elokuvaa ja illalla menin kovin tyytyväisenä nukkumaan.

Sunnuntai aamulla heräsin jotenkin tahmeaan oloon ja pian ramppasinkin vessassa. Ensin ajattelin, että josko vain vatsa jotenkin reagoi töihin menoon ja siihen liittyneeseen jännitykseen, mutta kun pariin tuntiin en ollut päässyt vessasta kuin parin metrin päähän, jouduin super nolona soittamaan töihin, että en pääse tulemaan. Harmittaa, ärsyttää ja hävettää, että tämä ensimmäinen työviikonloppu menikin nyt näin! Onneksi sentään työpaikka on tuttu, joten siellä tiedetään, että tällainen ei kuulu tapoihini..

Makasin päivän (vessasta päästyäni) vierashuoneen sängyssä kamalan päänsäryn kera. Mies lähti lapsen kanssa menoilleen ja tajusin olevani ensimmäistä kertaa yksin kotona ties kuinka pitkään aikaan – olisipa sekin kokemus tullut jostain muusta syystä! No, onneksi sain sentään levätä rauhassa ja teki myös miehelle selvästi hyvää viettää työmatkojen välissä näin paljon aikaa lapsen kanssa – sekä saada itsevarmuutta lapsen kanssa kahdestaan kyläilyyn.

Tänäänkin on vielä todella ohut olo ja vatsakin tuntuu melko erikoiselta. Olen syönyt todella vähän lauantain jälkeen ja eipä oikeastaan vieläkään tee mieli syödä. En tiedä onko pahempi vaihtoehto se, että kyseessä olisi joku vatsapöpö (joka pahimmillaan kiertää taas koko perheen) vai se, että ärtyneen suoliston oireyhtymäni alkaa nostaa taas päätään..

Oli mikä oli, toivon sen menevän nopeasti ohi. Tämä lapsen kanssa kahdestaan oleminen (luojalle kiitos päiväunista!) puolikuntoisena, ei tosiaan ole mitään herkkua.

Pahoittelut nyt tästä synkistely-ryöpytyksestä, teki itselle ihan hyvää päästä vähän purkamaan tätä harmitusta. Toivottavasti siellä on pääsiäisviikko alkanut paremmissa merkeissä!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *