someton äitienpäivä ja tavaraton lahja

Toukokuun puoliväliä lähestytään jo, ja kuten kaikki tietävät, äitienpäivää vietettiin eilen.

Itselleni äitienpäivä oli toinen äitinä, mikä tuntuu ihan hassulta. Nykyään olen ehkä tottunut ajatukseen, että olen äiti, vaikka se joka kerta hämmästyttääkin. Olen tottunut elämään niin, että lapsi ja hänen hyvinvointinsa on elämässäni prioriteetti numero yksi. Olen tottunut heräämään aamuisin aikaisin tuon pienen touhottajan kanssa, tottunut pieneen (tai vähän isompaan) sekaisuuteen kotona ja myös valitettavasti itsessäni (hutaisten nypityt kulmat, vanhat kynsilakat, tahmaiset tahrat vaatteissa, hiekkaa kengissä – mitä näitä nyt on). 

Tiedän olevani mielettömän etuoikeutettu saadessani joka aamu ja ilta rutistaa tuon pienen, upean tyypin syliini. Otan kiitollisena vastaan jokaisen kuolaisen pusun, pikku käden taputukset, ”äiTTi” -kiljaisut ja syliä kohti kurottelevat pienet kädet. Ja myös ne arjen ei niin hellyyttävät ja herttaiset hetket, koska ne ovat osa tätä ihmeellistä vanhemmuutta ja äitiyttä.

Vietimme äitienpäivää tämän oman pieneen perheen kesken. Tämä toukokuu on sellainen, että joka viikonloppu ollaan jompi kumpi miehen kanssa töissä, joten perheen yhteinen aika on ollut ja on jatkossakin todella kortilla – äitienpäiväksi haluttiin siis vetäytyä olemaan ihan keskenään.

Meidän keskeisen ajan rauhoittamiseksi päätin myös palauttaa takaisin ”someton sunnuntai” -homman. Napsautin puhelimesta wi-fin ja mobiilidatat kiinni lauantaina ja avasin ne uudestaan vasta nyt maanantaina. Katsoin puhelimeni ruutuaika-vahdista, että sunnuntain aikana puhelintani käytin 19 minuuttia, jotka sisälsivät useamman minuutin puhelut äidilleni ja mummilleni, sekä puhelimen kameran käyttöä lasta ja miestä kuvatessa. Teki kyllä taas hyvää. Oli myös ihana olla läsnä lapselle (ja miehelle) koko päivän ajan. Tästä taitaa tulla perinne!

Omaa äitiäni muistin tuon puhelun lisäksi jo ennen viikonloppua. Koska rahatilanteeni on vähän poikkeuksellinen kotihoidontuella elämisestä johtuen, aloin jo ennen äitienpäivää miettiä miten muistaisin äitiäni ilman, että talouteni menisi ihan sekaisin. Koska lahjan ei todellakaan tarvitse aina olla jotain tavaraa, tai taloudellisesti arvokasta, päädyin tänä vuonna tällaiseen ratkaisuun: kävin perjantaina vanhempieni ollessa töissä siivoamassa heidän parvekkeensa ja pihaa kesäkuntoon. Siskoni osallistui Saksasta käsin laittamalla rahaa kukkiin ja istutin ruukkuihin sekä vanhempieni etuovelle että parvekkeelle petunioita. Vanhempani tuntuivat olevan lahjasta molemmat oikein mielissään ja illalla meinasin itse alkaa tihrustaa itkua, kun perhechattiimme tuli vanhemmiltani kuvia, joissa he talvitakit päällä istuivat yhdessä parvekkeella iltaa viettämässä.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *