sormet multaan

Pakko myöntää, nyt v ä s y t t ä ä.

Viime viikko oli aikamoinen, kun saman viikon sisällä

  1. mies sairasti useamman päivän kestäneen korkean kuumeen
  2. aloitin uudessa työpaikassa ja teinkin yllättäen siellä pari vuoroa
  3. lapsi jatkoi kulmahammasprojektiaan, eikä sen takia halunnut mennä nukkumaan, eikä nukahtamisen jälkeen oikein halunnut nukkuakaan
  4. revittiin pihasta noin 80  kuollutta tuijaa pois ja istutettiin vielä enemmän uusia kasveja tilalle (ja tietenkin eri kuoppiin, koska vanhat oli istutettu osittain tontin ulkopuolelle..)
  5. pidettiin grillikauden avajaiset ystäväpariskunnan kanssa

Huh, olipa urakkaa, vaikka kivojakin juttuja oli! Omaa aikaa ei ole ollut oikeastaan juuri lainkaan ja siksi täälläkin on ollut niin hiljaista, koska aikaa kirjoittamiselle ei yksinkertaisesti ole ollut. 

Onneksi aurinko on paistanut ja lämpö hellinyt, joten ulkopuuhia on ollut kiva tehdä. Meillä oli myös ihan huippu talkooporukka mukana pihapuuhissa ja taas jälleen kerran sai olla iloinen sekä kiitollinen siitä millaisia ihmisiä meillä on ympärillä. Lisäksi on totta kai aivan mahtavaa, kun pihalla on oikeasti jotain elävää! Meiltä löytyy nyt norjanangervoa, heisiangervoa, loistojasmiketta, pari kuusta ja totta kai – ne syreenit!

Sekä ensimmäiset kesäkukka-istutukseni.

Pihatyöt ovat myös olleet hyvää vastapainoa työpäiville, kun pään on voinut tyhjentää kädet multaan työntäessä. Uusi työpaikka on aina vähän jännittävä, uusiin työkavereihin tutustuminen hauskaa, mutta myös raskasta (olemattomalla nimimuistilla ainakin) ja toisen paikan toimintatavoista kiinni saaminen voi olla vähän välillä kuoppaista. Lastensuojelussa uuteen paikkaan sisältyy vielä uudet lapset ja nuoret, joiden historiaan perehtyessä joutuu käymään läpi monenlaisia tunteita ja ajatuksia. Ja lapset ja nuoret reagoivat uuteen työntekijään myös hyvin vaihtelevasti – lastensuojelussa työntekijöiden tiheä vaihtuminen tuntuu olevan valitettavan yleistä ja tämä tietenkin pitkäaikaissijoitetuilla ei ainakaan lisää mielenkiintoa tutustua taas johonkin uuteen sijaiseen.

Kaiken tämän hässäkän keskellä meillä on mennyt jotenkin ihan ohi se, että tällä viikolla – tai siis jestas, huomenna – on vappuaatto, joten suunnitelmat ovat vähän vaiheessa. Itseasiassa emme edes tiedä onko miehellä huomenna töitä vai ei. No, uskon silti, että tästä tulee oikein hyvä vappu. Tai ainakaan allekirjoittanutta ei haittaa, vaikka ei tehtäisi yhtään mitään huomenna! Kutkuttava ajatus.

Paitsi, että näitä parsapiiloja (ks. liemessä-blogi) voisi syödä uudestaankin.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *