viimeisin viikko: mökkipääsiäinen ja kurkistus työelämään

Kirjoitin tätä meidän etuportailla, joilla toivottavasti joskus vielä on joka portaalla erilainen ruukku täynnä kukkia ja erilaisia kasveja. Aurinko paistaa vaaleansiniseltä taivaalta, läheiseltä urheilukentältä kuuluu lasten huutoja, linnut laulavat ja on taivaallisen lämmintä. Tässä tarkenee mainiosti toppi päällä ja varpaat paljaina. Lapsi nukkuu toisella terassilla varjossa.

Onneni olisi aikalailla täydellinen, jos mieheni ei olisi 40 asteen kuumessa sisällä. En tiedä mistä tämäkin pöpö meidän perheen nyt löysi, mutta eilen kun tulin töistä (!), nukkui mies hehkuvana sohvalla. Hän ei koko yhdessä olomme aikana ollut näin paljoa kipeänä kuin tässä alkuvuonna, hö!

Pääsiäisen ehdimme onneksi olla terveenä ja puuhata vaikka mitä.

Lähdimme jo torstaina mökille, aikamoisen pakkaus- ja autoon-sullomis -urakan jälkeen. Taapero seurana on melko rasittavaa pakata omat, lapsen ja miehen tavarat, sekä ruoat, joilla ruokkii seuraavana kolmena päivänä seitsemän ihmistä! No siitä selvittiin, ja mökille oli ihana mennä.

Varsinkin viime kesän jälkeen tuo miehen perheen mökki alkaa tuntua koko ajan enemmän myös omalta. Oma kädenjälkikin  näkyy siellä pikkuhiljaa, esimerkiksi viime vuonna kaivoin vanhat rottinki-kalusteet mökin kuistille ja edellistalvena vaihdoimme kälyni kanssa kaikki verhot ja koristetyynyt vaaleampiin ja raikkaampiin. Hassua miten niin pienilläkin asioilla on suuri merkitys kokonaisuuden kannalta.

Minua aina surettaa kovin pienen porukan käytössä oleva mökki. Paikassa olisi niin mielettömästi potentiaalia, mutta kun meitä siitä huolta pitäviä on vain pieni porukka, on monta asiaa vain odottamassa hoitajaansa. Lapsuudessani oman sukuni mökki oli aina täynnä ihmisiä (välillä liiaksikin), rantavedessä pulikoivia lapsia, kallioita täynnä vilttejä, isoja tiskivuoria, mutta myös monia tiskaajia. Siksi nykyään nautinkin niin paljon siitä, kun saamme mökille vieraita ja ihmisiä on enemmän  – jotenkin mökin kuuluu olla sellainen.

Pääsiäisen aikana intouduimme mieheni kanssa myös pihatöissä ja lopultakin saatiin esimerkiksi haravoitua viime syksyn lehdet ja revittyä rantaa valtaavaa kaislikkoa alas. Kaivoin myös vanhan, jo vähän sammaleeseen hautautuneen, kukkapenkin ympäriltä esille kivetykset, joiden olemassaolosta ei ollut ihmisillä edes tietoa. Kälyni kanssa suunnittelimme, jos kukkapenkkiin tekisi pölyttäjäpenkin mehiläisiä varten.

Mökillä seuranamme oli tosiaan perjantaina vanhempani sekä siskoni miehensä kanssa. Vanhempani lähtivät illalla vielä takaisin kaupunkiin, mutta saksan vahvistus jäi mökille. Grillattiin, käytiin soutamassa, käveltiin läheiselle tilalle hevosia ja lampaita ihmettelemään, syötiin ulkona, poltettiin pääsiäiskokko noitien karkoittamiseksi, saunottiin sekä kahviteltiin vähän joka välissä. Ihanaa yhdessä olemista ja tekemistä. En tiedä oliko lapseni vai siskoni enemmän innoissaan heidän jälleennäkemisestään, mutta nuo kaksi olivat kovin tiivis yksikkö koko pääsiäisen. Itse nautin siitä, että joku toinen intoa puhkuen kulki lapsen kanssa ympäriinsä, enkä kerrankin tuntenut sellaista ihme syyllisyyttä, että ”vaivaan” jotain lapsen hoidolla.

Sunnuntaina palasimme kaupunkiin ja kävimme pääsiäisaterialla vanhempieni luona sekä sunnuntaina että maanantaina. Maanantai aamupäivänä ehdin myös emännöidä yhdet babyshowerit, joissa tuleva äiti oli säteilevä ja onnellinen – mikäs sen parempaa.

Tämän kaiken keskellä en ollut ehtinyt edes pahemmin miettiä sitä, että tiistaina minulla oli ensimmäinen työvuoro (keikkahommia) uudessa paikassa. Jännitys iski oikeastaan päälle vasta tiistaina, mutta työvuoro meni mielestäni oikein kivasti. On aina mielenkiintoista nähdä erilaisia lastensuojelulaitoksia, koska toimintatapoja ja käytäntöjä on niin monenlaisia. Oli myös hauska huomata oma ammatillinen kasvu tässä vuosien aikana, omassa tekemisessä on selvästi erilaista varmuutta kuin nuorempana.

Ja toisaalta oli myös ihana käydä töissä tietäen, että seuraavana päivänä saan olla aamusta iltaan tuon meidän pikku tiiterön kanssa. Aion nauttia tästä loppu hoitovapaasta täysin rinnoin (hah, imetyksen jälkeen tuokin käsite on saanut ihan erilaisen merkityksen :’D).

Ihanaa, aurinkoista viikkoa!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *