Ladataan...

Eräänä kauniina päivänä blogiini oli jätetty HAASTE. Ensireaktio oli luonnollisesti "herreguud, näinkö vähän aikaa kesti ennenkuin minut jo haastetaan oikeuteen kelvottomasta lapsen- ja kodinhoidosta (todisteet blogissa)?!?". Tarkemmin asiaa tutkittuani kävi ilmi, että haasteita oli itse asiassa kolme. Mutta mikä helpotus: yksikään ei ollut haastemieheltä eivätkä minua odottaneetkaan raastuvan kovat penkit, vaan sen sijaan olin saanut tunnustuksen hyvästä blogista ja kaupanpäälle ilmaista mainosta blogistikollegojen palstoilla. WAU! Mikä egobuusti. Kiitos siis Amma Why you little!, Ella F. Siperian Ella ja Iida Emilia Eräs äiti.

Sitten se haastava osio.

1. Linkitä vuorostasi viisi hyvää blogia. Aika vaikeaa, koska kaikessa itsekeskeisyydess... siis kiireessäni en lue aktiivisesti muiden blogeja. Mutta nepotismin nimissä minun on tietysti suositeltava palstaa Vau mikä vauva, koska kirjoittaja on sukulaiseni. Ja se raukka ei ollut vielä saanut yhtään haastetta (hoitaa siis lapsia paljon paremmin kuin minä).

2. Vastaa alla oleviin kyssäreihin. Huh huh!! Mikä lista. Mutta onneksi vastauksiani ei varmasti jaksa lukea kukaan, joten ei paineita.

Viisi asiaa, jotka tuovat hyvää mieltä:

  1. Aamukahvi (kun saa huijattua lapsen hetkeksi omiin leikkeihinsä)
  2. Päiväkahvit (kun saa narutettua lapsen päiväunille). Parhaassa tapauksessa miehen kanssa. (ps. siis oman miehen! Hän tekee joskus iltavuoroa. Hyi teitä.)
  3. Iltakahvi (kun lapsi on nukahtanut kuin enkeli)
  4. Öö... mitäs niitä muita kivoja asioita oli - ai niin, alkoholi tietysti.
  5. Ette varmaan halua kuulla tämän enempää.

Viisi asiaa, joita tarvitset päivittäin:

  1. Aurinkoa (joskin tässä Pohjois-Euroopan takakolkan kryptassa a.k.a. koto-Suomi tämä tarpeeni jää valitettavan usein täyttämättä)
  2. Toisen ihmisen kosketusta, henkinen kontaktikin käy (vaikka mies joskus unohtaisikin, niin lapset ovat onneksi luonnostaan hyviä lääppimään!)
  3. Lämpöä ja turvaa (asumme siis luojan kiitos talossa, emme maakuopassa)
  4. Kauneutta ympärilleni (onneksi meillä on monia peilejä, HEHE)
  5. Kahvia, jos joku ei vielä tajunnut. Ai niin ja ruokaa ja vettä. Näillä pärjää!

Viisi kirjainta, joita suosittelet muille:

(Muokkasin tätä kysymystä hieman, koska jos alkaisin suositella viime aikoina lukemiani sarjakuv... siis kirjoja niin läpipaistava intellektuelliuteni saisi kaikki vain kateellisiksi.)

  1. "O" tietysti. Se on niin ihanan pyöreä, ja lapsi on söpö kun se sano "oooo!". Vähän kuin japanilaiset ihaillessaan nähtävyyksiä.
  2. "S" koska siinäkin on muotoja (kuten toivoisin itsessänikin olevan). Jos laittaa kaksi ässää päällekkäin eri päin, siitä tulee kasi. Eli onnenluku.
  3. "P" on aika kiva. Siinä on jotain sellaista mukavan poksahtavaa.
  4. "A" on aika ennalta-arvattava valinta, mutta a on aina a. Siinä on tilaa.
  5. "L" on laulun kirjain, lallallallallaaa... hyvän mielen lempeä kirjain.

Sana-arvoitus: jos noihin kirjaimiin lisää päätteen -nen, saa tulokseksi syyn, miksi en enää ehdi lukea kirjoja.

Viisi kaikkien aikojen suosikkilaulajaa/-yhtyettä:

Mielestäni on epäreilua, että tässä ei hyväksytä säveltäjiä ja soolomuusikoita, joka rajaa ulos kaikki suosikkini Piazzollasta Debussyyn. Mutta näillä mennään. Painotus kotimaassa.

  1. John Lennon - ei se musa niin, mutta tyyppihän oli melkein kuin jeesus, paitsi että sai armollisemman kuoleman.
  2. Manu Chao - loistogroove ja aina hyvä mieli! Plus tiedostustakin mukana.
  3. Pulp - ainoat poppilevyt joka ovat ikinä tehneet meikäläiseen todellisen vaikutuksen.
  4. Ultra Bra - eihän sitä enää jaksa kuunnella, mutta olihan se mieletöntä musaa, sanoitusta  ja upeaa sovitusta. sama koskee Värttinää.
  5. Ville Leinonen häpeämättömän romantiikan ja taiteellisuuden ansiosta.

Niin ja kaikki hyvät fado- ja flamencolaulajat ja muutkin lattarinaissolistit.

Viisi lempiruokaasi:

  1. Kaikki mitä en ole tehnyt itse
  2. Kaikki mitä syön hyvässä seurassa viinin kera (vaikka olisinkin tehnyt sen itse)
  3. Nepalilaiset ruuat
  4. Italialaiset ruuat
  5. Kaikki muukin kasvispöperöt ja herkut (taidan vaan tykätä syömisestä).

Viisi paikkaa, joissa haluaisit käydä:

  1. Hieronnassa
  2. Porekylvyssä
  3. Kahdestaan miehen kanssa kävelyllä
  4. Niissä Etelä-Amerikan maissa, joissa en ole vielä käynyt
  5. Seyschelleillä.

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua:

  1. Laiska
  2. Mukavuudenhaluinen
  3. Nautiskeluun taipuvainen
  4. Hetkeen heittäytyvä
  5. Syyllistyvä (mutta ehkä on syytäkin).

Viisi asiaa, joista unelmoit:

  1. Että oppisin kodin hengettäreksi
  2. Että oppisin johdonmukaiseksi kasvattajaksi
  3. Että lapsi kasvaisi isoksi ja muuttaisi omilleen ja kutsuisi minut kahville
  4. Että olisin energisempi
  5. Että kaikki maailman ihmiset oppisivat arvostamaan toisiaan.

Viisi elämänohjetta, jotka haluat jakaa kaikkien kanssa:

  1. Be the change you want to see in the world (Hm. Ilmeisesti minä siis haluan koko maailman muuttuvan pikku hiljaa autuaan lötkön veteläksi.)
  2. Let it be.
  3. Lopeta se netin tuijotus! NYT!

No et kuitenkaan lopettanut. Joten voin kertoa, että kaksi muuta ohjetta ovat ne tosi hyvät, kaiken kattavat lainaukset joita en ikinä muista.

_________________________________________________

Siis nää jatkuu vielä!!! Nyt pikana, koska odoteltuaan kärsivällisesti tunnin että saisin haasteen täytettyä, puoliso päästi suustaan kommentin: "mun mielestä toi ei oo kovin läsnäolevaa perhe-elämää." Häh? Siis tämän perheen puolestahan minä täällä pohdin elämää suurempia kysymyksiä! Puoliso ei jotenkin tajua, että tämä koituu vielä hänenkin hyväkseen, sitten kun blogini saavuttaa megasuosion ja julkaistaan kirjana kahdeksassatoista maassa ja myydään Akateemisen alennusmyynnissä heti siinä Sauli Niinistön muistelmien vieressä.

1. Mikä on suurin unelmasi?

Että blogini saavuttaa megasuosion ja julkaistaan kirjana kahdeksassatoista maassa ja myydään Akateemisen alennusmyynnissä heti siinä Sauli Niinistön muistelmien vieressä.

2. Mikä on paras vinkkisi kauniiseen kotiin?

Piilota sotkut. Hm, ehkä kirjoitan tästä vielä kokonaisen vinkkijutun blogiini...

3. Mikä on ollut elämäsi tähänastisista paras päivä?

Vaellus Iguazun putouksille miehen kanssa. (Ai niin, tähän piti vastata että lapsen syntymä! Ups! No, sori vaan mutta ne tuskat kyllä tipauttivat sitä siinä parhaiden päivien top-listalla sellaiset kymmeen sijaa.)

4. Miksi pidät blogia?

Jotta kaikki muut saisivat tuntea itsensä minuun verrattuna hyviksi äideiksi.

5. Miten pidät huolta itsestäsi?

Harrastamalla seksiä.

6. Mistä pidät itsessäsi eniten?

Herkkyydestä

7. Entä vähiten?

Herkkyydestä

8. Mitkä ovat kolme tärkeintä asiaa elämässäsi?

Taide, rakkaus ja luonto (mut noihan on oikeastaan sama asia)

9. Mitä pelkäät?

Tyhmiä ja agressiivisia miehiä

10. Mikä on nopein reseptisi, kun lapsilla on nälkä?

Ei mulla muita ookaan kun nopeita. Molemmin puolin paistettu luomumuna on ehkä bravuuri.

11. Mikä on paras lastenkasvatusvinkkisi?

Öö.. no, kannattaa varmaan antaa ruokaa joka päivä.

HUH HUH! KIITOS!

Ladataan...

Hyvät uutiset: lapsemme on erittäin luova, periksiantamaton ja ongelmanratkaisukykyinen.

Huonot uutiset: Lapsi käyttää kaikkia näitä taitojaan ratkaistakseen ongelman, joka hänen mielestään kuuluu "en saa valvoa tarpeeksi yöllä". Meidän mielestämme taas ongelma kuuluu "emme saa nukkua tarpeeksi yöllä". Molemmat osapuolet ovat nyt kaksi vuotta käyttäneet kaikki keinonsa ratkaistakseen oman ongelmansa. Tuloksena on asemasotavaiheeseen juuttunut yöllinen nukkumiskulttuuri ja kaksi erittäin väsynyttä vanhempaa. Väsyneempi on tietysti se, joka ei käy töissä ja on näin ollen pääesiintyjänä lapsen ohjaamassa yöllisessä showssa.

Vauvavuonna kaikki meni öisin vielä hyvin. Tai siis päin h*lvettiä, mutta siinä vaiheessa kahden tunnin välein heräilyn ajateltiin vielä olevan normaalia. Kun lapsi täytti vuoden, pidimme toisen ja "viimeisen" unikoulun - nukahtaminen itse omaan sänkyyn, ei maitoa, ei viereen, vain muutama yö hysteerisen huutamisen kuuntelua ja kärsivällistä silitystä. SE TOIMI! Kahden kuukauden ajan lapsi nukkui kokonaisia öitä, eli mekin saimme kuorsata onnellisina jopa 7 tuntia putkeen. Sitten aamuvirkku lapsemme kehittyi älyllisesti seuraavaan vaiheeseen ja keksi ovelan hivutustaktiikkasuunnitelman.

Lapsi ymmärsi, että taikasana on "aamu". Aamulla saa aamumaitoa ja pääsee äidin viereen. Aamu oli aluksi aikaisintaan kello seitsemältä. Sitten huuto alkoi jo 6:50, ja ajattelin että ei jaksa kuunnella, ei se niin minuutin tarkkaa ole. Sitten huuto kuuluikin jo klo 6:40, ja sama aamutokkurainen törttöily toistui. Ja kuinka ollakaan, muutaman viikon kuluttua huomasimme raahautuvamme unenpöpperössä keittiöön kello neljä hakemaan maitopulloa ja nukuttavamme lasta viereen. Ja sitten se olikin jo back to square one.

Sen jälkeen olemme kokeilleet kaikkea. Unikoulu ei enää toimi, koska lapsi on kehittänyt uusia tehokkaita keinoja päästä pois pinnasängystä ja piristyä entisestään, parhaana taktiikkana mainittakoon housuun kakkaaminen. Hän on myös ottanut tavakseen herätä kello yksi ja haluta meidän sänkyymme, johon yleensä nukahtaakin nopeasti - harmi vain että sitten hän viettää loppuyön potkimalla meitä naamaan.

Tämän kaiken vielä ehkä juuri ja juuri kestäisi, samoin kuin aamuyön heräilyt joista selvitään yleensä nopeimmin vesipullolla. Mutta nyt parivuotiaana kukkujallamme on jo uusia ideoita. Se, että herättää meidät mahdollisimman usein ei enää riitä. Se on ihan tylsää ja so last season. Nyt muodikasta on valvoa mahdollisimman pitkiä aikoja, keksiä jännittävää tekemistä ja muutenkin pitää yöllä mahdollisimman HAUSKAA! (Täytyy myöntää, että tässä hän on ehkä tullut äitiinsä.) Vanhemmille vain on melko absurdi kokemus herätä kello 3:50 siihen, että lapsi laulaa vieressä täyttä kurkkua. Kaikkien hänen tuntemiensa lastenlaulujen läpiloilotus kestää n. kello viiteen asti. Toki väliin mahtuu myös "nyt nukutaan" ja "pää tyynyyn" -kehotuksia vastaan pullikoimista, pyjaman ja vaipan riisumista ("menee suikkuun!"), unenepöpperöisiltä vanhemmilta keittiöön karkaamista ja lopuksi joko hysteeristä tappelua kun lasta koettaa pitää väkivalloin sängyssä - tai sitten useampi pullollinen maidon lipitystä ja tuttien kanssa pelaamista. Toisin sanoen back to square one, jälleen kerran.

Jotenkin sitä vauvavuonna osasi vielä olla looginen ja kylmän viileä kuin saksalainen koirankouluttaja, mutta nyt ei enää jaksa tehdä muuta kuin selviytyä vain juuri käsillä olevasta yöstä mahdollisimman vähin vaurioin. Niin, ja olemme tosiaan kokeilleet nukkumaanmenoa vasta kymmeneltä, nukkumaan menoa jo puoli kahdeksalta, päiväunilla ja ilman (toisinaan pirtsakka lapsemme ei halua myöskään nukkua päivällä, mutta säästetään ne tarinat toiseen kertaan). Päivisin olemme testanneet niin ulkoiluväsytystä ja virikkeitä kuin rutiininomaista rauhallista oleskeluakin. Että varsinaisia vinkkejä tässä ei olla kalastelemassa. Lähinnä toivon että joku saa tästä tarinasta jotain vahingoniloista huvitusta, niin olisi meidänkin yöelämällämme jokin tarkoitus.

Ladataan...

Vuodenvaihteen oksennustautien ja flunssien riehuessa valtoimenaan perheen aikuisväestön keskuudessa saatoin jälleen ilokseni todeta, että lapsemme porskutti läpi kulkutautikauden terveenä kuin pikku kilipukki. Koska olen totaalisen terveen lapsen onnellinen äiti (kahden elinvuoden aikana yhden päivän vauvarokko ja pari lähes huomaamatonta nuhaa), katson tietysti asiakseni jakaa terveystietoani ja viisauttani teille kaikille. Saattaahan nimittäin olla, että lapseni terveyden syy ei olekaan silkka onni, geenit tai se, että hän ei hengaile jengeissä päiväkotien pihoilla vaan kärsii yksinäisestä lapsuudestaan äiti ainoana seuranaan. Syy lapsemme tanakkaan punaposkisuuteen ja rautaiseen terveydentilaan voi nimittäin löytyä (paitsi aiemmin kuvatusta monipuolisesti ja pieteetillä suunnitellusta ruokavaliostamme) myös siitä, että olemme huomaamattamme treenanneet lapsen vastustuskykyä vauvasta asti. TADAAA! Jotain olemme ehkä tehneet  (vahingossa) oikein! Ohessa viisaat vinkkini siltä varalta, että tekin haluatte varmistaa lapsillenne mahdollisimman terveen tulevaisuuden.

Rautaiseen immuniteettiin tarvitaan vain muutama perusasia. Suosikaa näitä:

1. Eläimet. Jos teillä ei ole lemmikkejä, kutsukaa niitä kylään. Antakaa niiden nuolla vauvanne naamaa ja tuoda tassuissaan sisään kuraa, jonka vauvanne voi syödä.

2. Luonto. Kun lapsenne ulkosalla ollessaan laittaa jotain suuhunsa, tarkistakaa kaksi asiaa: 1. Onko se myrkyllinen? 2. voiko siihen todennäköisesti tukehtua? Jos vastaus molempiin kysymyksiin on ei, antakaa mennä vaan. Koskee niin kasvinlehtiä kuin kuolleita kärpäsiä ja säästää teidät niiden suusta ronkkimisen vaivalta.

3. Rento asenne siivoamiseen. Jos ulos luontoon raahautuminen tuntuu liian vaivalloiselta, kotonakin saa luotua otollisisa mikrobiologisia ympäristöjä esim. pöydän ympäristöön varisseista kuivuneista ruoantähteistä, jotka päivien kuluessa sekoittuvat nurkkien pölypalloihin. Niitä sopii sitten pienokaisen natustella nälkäänsä.

Ja lopuksi bonuksena kaikkien vinkkien kuningas, oikea vastustuskykypommi:

4. Jos hammasharja putoaa vessanpönttöön, harjaa sillä lapsesi hampaat. (Ei suositella alueilla, joilla on tavattu kolibakteeria.)

Hyvää lopputalvea ja pysykäähän terveinä!

Minä jään tänne koputtelemaan puuta.

Pages