Ladataan...

Olen päästänyt tilanteen Kassaherra-ihastuksen suhteen etenemään liian pitkälle (hammasongelmasta huolimatta). Jokainen Alepa-käynti vaatii nykyään tarkkaa reittisuunnittelua bermudan kolmioksi muodostuneessa pullonpalautusautomaatti - maitohylly - kassat triangelissa, ilmeiden ja eleiden vaivihkaista harjoittelua vihanneshyllyn peilin edessä sekä tietenkin valppautta ja nopeaa reagointia. Jokainen kauppareissu pitää sisällään dramaattisia tilanteita, sydänpysähdyksiä sekä häpeän tunteita (viimeisiä etenkin silloin kun en ole meikannut, eli joka päivä). Tosin myös satunnaisia ilon tunteita silloin, kun onnistun sanomaan Kassaherralle lähietäisyydeltä moi, näen hänen siniset silmänsä ja haistan hänen partavetensä tuoksun (vai onko se sittenkin vain Alepan työvaatteisiin tarttunut banaanijauheliha-tuoksusekoitus? Ken tietää.)

Epätoivoisessa yrityksessäni piilotella pakkomielteistä flirtti-ihastustani olen kehitellyt erilaisia strategioita. Esim. jotta kukaan ei huomaisi, että suhtaudun Kassaherraan jotenkin erilailla kuin muihin työntekijöihin, aloin moikkailla kaikkia Alepan työntekijöitä hymyillen kuin hangon keksi. Aloin tehdä äkkinäisiä täyskäännöksiä ja hypähdyksiä ihan muuten vaan, myös silloin kun Kassaherraa ei ollut mailla halmeilla. Pöyhin tukkaani kassalla ja katson kassaneitiä syvälle silmiin hieman liian pitkään S-etukottia ojentaessani. Kaiken kaikkiaan olen hyvää vauhtia saamassa kylähullun maineen Alepan asiakas- ja henkilökunnan keskuudessa. 

Pahinta oli tänään, sillä mukana oli paitsi lapsi, myös mies. (O-ou, kuulen teidän henkäisevän.) Kassaherra tietysti tuntee meidät molemmat ja on luultavasti osannut yhdistää palikat mielessään, ottaen huomioon, että käymme molemmat vuorollaan kaupassa saman lapsen kanssa. (Huomaatte, että oletan itsestään selvästi, että Kassaherra viettää päivänsä asiakkaiden perhesuhteita analysoiden. Kukapa ei.)

Tilannehan on siis se, että aviomieheni tietää pakkomielteestäni. Kenellepä muullekaan olisin asiasta avautunut: olenhan kotirouva jolla ei ole muita aikuiskontakteja kuin joka päivä kello viisi ovesta astuva aviomies. ("Hi honey, how was your day?" "No, kävin tossa Alepassa ja... apuasielläonsiisniinmieletönkassaherramäenkestäsekysymultatänäänettälaitankopussiiinjamäolinihanettäiiiih...!!")

No niin, siinä sitä sitten oltiin. Koko perheidylli kaupassa suunnittelemassa päivän parsakaalipastaa, kun näyttämölle varoittamatta astuu kilpaileva uros. (Siis eikö sillä ole ikinä vapaapäiviä?? Vaikuttaa vahvasti siltä, että Kassaherra vaanii henkilökuntatiloissa yötä päivää ihan vain osuakseen reitilleni joka kerta kun tarvitsen litran maitoa.) Hyydyn täysin ja hautaan pääni mahdollisimman syvälle parsakaalivuoreen. Aviomies virnuilee vieressä ja moikkaa Kassaherraa kuten normaali ihminen.

Seuraava näytös: olemme edenneet säilykehyllylle. Kassaherra kävelee takaamme henkilökunnan tiloihin. Aviomieheni tyrkkää minua ja nyökkää merkitsevästi kulmiaan kohotellen Kassaherraan päin (siis kuka tässä on lapsellinen, kysyn vaan!). "Oliks se se?!" kysyn. "Tuijottiks se mun pyllyä??" suhisen toiveikkaasti ja melko kuuluvasti. Samassa mieheni tyrkkää minua, sillä Kassaherra ei mennytkään henkilökuntatiloihin, vaan ainoastaan hyllyn toiselle puolelle ja ilmaantuu nyt esiin. "Voi ei!" kiljahdan ja säntään hihitellen taloustarvikeosastolle aviomiehen vanavedessä. Kassaherra tarttuu puhelimeensa ja soittaa jonnekin, luultavasti ala-astetasolle jääneiden kolmekymppisten avohoito-osastolle imoittaakseen, että eräiltä on tainnut jäädä lääkkeet ottamatta.

Siis oikeasti. Kassaherra, jos luet tätä: olen pahoillani. Minun olisi varmaan jo aika mennä töihin.

Ladataan...

Jännitys tiivistyy: kumpi voittaa kamppailun parhaan laihdutusruoan tittelistä? Vastakkain ovat siis uskollinen ystävämme Dr. Ö (neljällä juustolla) ja salaatti. Tällä hetkellä tilanne on täpärästi Dr. Ö:n eduksi 1-0, mutta kiilaako salaatti lehdet rapisten pakastepizzan edelle loppusuoralla? Se selviää tässä jaksossa.

Empiirisen tutkimuksemme toinen tutkimuskysymys kuuluu:

2. Laihdutuksen toiseksi tärkein tavoite on näyttää paremmalta. Miten salaatti ja pizza selviytyvät tästä haasteesta?

Saadakseni selville, mitä "näyttää paremmalta" itse asiassa tarkoittaa, tein hieman tutkimusta R-kioskin lehtihyllyllä. Sillä jokainenhan tietää, että aikakauslehtien palstoilta löytyvät yhteiskuntamme kauneimmat ja ihanteellisimmin photoshopatut ihmiset. Aloitin lehtihyllyn tutkimuksen järjestelmällisesti ylimmästä rivistä.

Ensinäkemältä vaikutti siltä, että kauneusihanteista tärkeimmät ovat pitkät hiukset, suuret rinnat, alastomuus sekä poseeraus pyllistysasennossa. Mihinkään näistä ei ruokavaliolla ole kovin helppoa vaikuttaa, paitsi ehkä rintojen kokoon, mikäli on valmis hyväksymään sen, että muu kroppa suurenee samaa tahtia. Ruokavaliosuositus tuntui näissä lehdissä olevan enimmäkseen nestemäinen. Oudosti tuijottavan kassaneidin ilme kuitenkin vihjasi minulle, että näiden lehtien naiskuvan tavoittelu ei ehkä noin yleisesti ottaen ole rantakuntokauden ykkösprioriteetti. Niinpä siirryin mukavan värikkäistä miesten nimillä nimetyistä lehdistä seuraavaan riviin: naisten nimillä nimettyihin lehtiin. Niissä ihmisillä oli vaatteet päällä. Osassa kuvista oli jopa pelkästään vaatteita ilman koko ihmistä!

Lopulta tulin naistenlehtien perusteella  siihen tulokseen, että laihdutuksessa näyttää paremmalta = näyttää pienemmältä. Tärkeintä ovat vartalon mittasuhteet: esimerkiksi mitä suuremmalta pää näyttää vartaloon nähden, sitä parempi. Päätä ei valitettavasti voi ruokavaliolla juuri suurentaa, paitsi ehkä poskista (mutta tässä on sama ongelma kuin rintojen kohdalla - muu kroppa seuraa vääjäämättä perässä). Tietysti yksi keino on olla kaksivuotias: tyttäreni pää-vartalosuhde on toistaiseksi kadehdittavan trendikäs, harmi vain että se menee ennen aikuisikää pilalle. Hyvä kampaaja voi toki saada ihmeitä aikaan kunnon tupeerauksella, ja hetken jo suunnittelin siirtyväni Anita Hirvosmaiseen tukkalookiin, johon verrattuna vähän ronskimmallakin selluliittikerroksella varustettu vartalo näyttäisi suorastaan kukkakeppimäisen norjalta pajunvitsalta. Sitten kuitenkin muistin, että minulla on tärkeä tutkimus kesken.

Siispä takaisin kotiin ja keskelle salaatin ja pizzan kaksintaistelun tuoksintaa. Saadakseni selville, kumpi suurentaa vartaloani enemmän, tein tarkat tilavuusmittaukset niin salaattikulhollisesta kuin pizzastakin. Tulokset olivat seuraavat:

Dr Öetker neljänjuustonpizza: 25x25x0,9cm = 562,5 cm3

Kulhollinen salaattia 24x24x11cm =6336 cm3

Tiukka kamppailu, mutta sanoisin että tulokset ovat kiistattomat. Varmemmaksi vakuudeksi piirsin vielä seuraavan kaavion tutkimustuloksesta.

Siitä voi sitten jokainen ihan itse miettiä, että kumpi näyttää paremmalta uimapuvussa.

 

Ladataan...

Jaa jaa, se on sitten vuoden toisen laihdutuspostauksen aika. Ruokavaliota ja dieettivinkkejä onkin tässä blogissa käsitelty jo varsin kattavasti tuossa vuodenvaihteen aikaan. Nyt kesänkorvalla alkaa kuitenkin tunnetusti todellinen kollektiivinen ryhtiliike nimeltä "rantakuntoon". Tässä vaiheessa siteeraan pienenä vastalauseena erästä ystävääni, joka vastasi osuvasti kysymykseen "how to have a beach body?", että "1. have a body 2. go to the beach". Se on siinä. Tosin saattaa olla, että meillä toisilla voi olla hieman suurempi kiusaus pukeutua rannalle kokovartaloburkhaan tai vähintäänkin kunnon saronkikääryleeseen, kuin toisilla. Odotettavissa olevien kaikkien kahden hellepäivän takia minäkin päätin siis ottaa pienen tilannekatsauksen vartalooni, tuohon sielun temppeliin ja Dr Öetker -pizzojen avulla huolella rakennettuun taideteokseen.

Saatuani lapsen päiväunille vetäisin rohkeasti mekon päältäni ja asetuin peilin eteen. Jaahans, ei hassumpaa. Rinnoilla on vielä jonkin verran pidempi matka polviin kuin kaulaan... Epäsymmetrisesti muotoutuneet selluliittimuhkurat tuovat mielenkiintoa takasivuprofiiliin... Hypähdin, ja odotin sen jälkeen viitisen sekuntia hyytelömäisen tutinan pysähtymistä. Päätin, että se on mukavan naisellista. Pahempaakin on tässä takavuosina nähty.

Tilannekatsaukseen tyytyväisenä puin vaatteet takaisin päälleni. Rehellisyyden nimissä kuitenkin myönsin, että ehkä pieni petraus ruokavalioon ja liikuntatottumuksiin ei suoranaisesti tuhoaisi vartaloani. Kaivelin muistini sopukoista terveellisen ruokavalion perusteita, mutta jostain syystä aivoihini pongahti vain yksi, itsepintainen sana ylitse muiden: Dr Öetkerin neljänjuustonpizza.

Nythän on niin, että lahjomaton eettinen paatokseni, joka normaaliolosuhteissa vaatii minua välttelemään pitkälle prosessoituja eläinkunnan epäluomutuotteita ja lahjoittamaan loputkin ruokarahat Afrikan köyhille, luhistuu täysin pakastealtaan äärellä Dr Öetkerin neljänjuustonpizzan huhuillessa suloista kutsuaan. Itse asiassa mainittu eines muodostaa yhden perheemme ruokavalion kulmakivistä. Ja koska terveellinen ruokavalio on elämänikäinen prosessi, johon on jaksettava sitoutua pitkäksi aikaa, en lähtenyt suoralta kädeltä hylkäämään tätä peruselintarvikettamme. Sen sijaan päätin aloittaa dieettiprosessin huolellisella vertailevalla tutkimuksella otsikolla "Dr Öetker -pizza vs. salaatti".

Empiiristä tutkimustani varten tarvitsin tietenkin tutkimusaineistoa, joten lapsen herättyä päiväunilta lähdimme yhdessä Alepaan. Heti toisesta hyllyvälistä eteeni pongahti Kassaherra. Hyppäsin äkillisen mieskomeuden aiheuttamasta shokista puoli metriä ilmaan ja tein täyskäännöksen viereiseen hyllyväliin, missä tasaannutin hetken hengitystäni lukemalla makaronipaketin tuoteselostetta (kyllä, siinä tosiaan on vain kolme ainesosaa). Sitten vedin vatsan sisään ja siirryin keinuvin lantein pakastealtaalle, missä kahmin koriin neljänjuustonpizzan lisäksi myös pari muuta pizzavaihtoehtoa. Huomattuani, että perääni ei katsonutkaan Kassaherra vaan ainoastaan kuolaava papparainen juustopakettinsa kanssa, pullautin vatsan rennoksi. Sitten täytin koriin jäljelle jääneen tilan salaattiaineksilla (keksin helposti tomaatin, kurkun ja lehtisalaatin, mutta mitä niitä muita oli? Saamissani salaateissa on ollut vaikka mitä, mutta jotenkin en osannut yhdistää aineksia kaupan valikoimaan. Lopulta otin lisäksi paprikan.) Kassalla kasasin vihannesvuoren pizzalaatikoiden päälle ja leikin hetken tervehenkistä fitness-perheenäitiä.

Kotona aloitin vertailevan tutkimuksen ensimmäisen osion.

1. Laihdutuksen ensimmäinen tavoite on pudottaa painoa. Miten salaatti ja pizza selviytyvät tästä tehtävästä?

Selvittääkseni salaatin ja pizzan vaikutukset painoon päätin tietenkin punnita ne. Jokainenhan tietää, että säntillinen laihduttaja punnitsee ruokansa. Pieteetillä varustetusta keittiöstämme ei, yllätys yllätys, löytynyt ruokavaakaa, vaikka kuinka kaivelin aviomiehen exien ruoanlaittovälinejäämistöä (sisältää mm. veitsisarjan ja munaleikkurin, sanoisin että melko vihjailevaa kamaa). Ex-jäämistöstä löytyi kylläkin kaikenlaista muuta vempelettä, kuten valkosipulinpuristin - huh mitä laiskuriexiä! Etteivät valkosipulia jaksa itse leikata. Onneksi mieheni on sittemmin löytänyt vaimokseen tällaisen energiapakkauksen.

Ruokavaa'an puutteen vuoksi punnitsin normaalivaa'alla ensin itseni, sitten itseni salaattiainekset sylissä. Salaatin kokonaispainoksi tuli 500g. Jos siis söisin sen, painoni kohoaisi lyhyellä tähtäimellä 500g. Pidemmän tähtäimen vaikutukset ovat valitettavasti niin vaikeasti tutkittavissa, että ne poissuljetaan tästä tutkimuksesta. Seuraavaksi punnitsin itseni Dr Öetker -pizza sylissä. Tulos: 400g!

Laihdutusruokatutkimuksen ensimmäisestä vaiheesta pisteet siis Dr Öetker -pizzalle.

(Jatkuu ensi numerossa, mikäli tutkimusaineistoa on vielä jäljellä.)

Pages