K-kokonaisuuteni: kotona kirja kädessä kissat kainalossa.

Tätä kirjoitusta olen jännittänyt, surrut ja odottanut monenlaisin sekavin tuntein. Tämä on viimeinen blogikirjoitukseni Lilyn nimikkokirjabloggarina. Blogi jää kyllä olemaan Lilyyn ja vastailen kommentteihin, mutta en enää päivitä blogiani säännöllisesti täällä tämän päivän jälkeen. Olisin vihjannut asiasta aiemmin, mutten tiennyt, miten sen kertoisin, niin vitkuttelin viimeiseen hetkeen.

Vaikka naputtelen tätä jo hieman etukäteisikävää tuntien, olen myös iloinen ja kiitollinen. Ja kuten kiitospuheisiin kuuluu, nyt on pienen historiakatsauksen aika.

Kaksi vuotta sitten syksyllä olin juuri jäänyt puoleksi vuodeksi vuorotteluvapaalle. Tarkoituksenani oli opetella maalamaan ja valokuvaamaan, suorittaa luovan kirjoittamisen arvosana, lukea ja kirjoittaa, tehdä vaikka mitä, mutta ei ainakaan blogata koko ajan.

Sitten sain sähköpostiviestin, jossa tiedusteltiin, kiinnostaisiko minua siirtyä vanhan blogini puolelta Lilyyn bloggaamaan ja alkaa peräti Lilyn vakiokirjabloggariksi. Olin juuri tullut hikilenkin jälkeen suihkusta, kun luin tuon viestin. Olin välittömästi taas hikinen – ja varma, että kiinnostaisi. Niin sitten sapattivapaani sai uuden käänteen, kun äkkiä minun olikin pakko blogata koko ajan.

Se oli ihanaa, hauskaa, antoisaa, opettavaista ja mielenkiintoista. Se oli sitä vielä silloinkin, kun palasin takaisin töihin ja se on ollut sitä koko ajan. Lilyssä on hyvä yhteishenki, paljon laadukkaita ja kiinnostavia blogeja ja ilokseni myös aidosti kirjoista ja lukemisesta kiinnostuneita ihmisiä. Olen usein tuntenut olevani aivan etuoikeutettu, kun on paikka, johon purkaa omia kirjallisia kokemuksiaan ja ajatuksiaan ja jossa joku vielä innostuu keskustelemaan niistä. Blogikommentit ilahduttavat toki aina, mutta joskus ne ihan liikuttavatkin. Kiitos kaikista kommenteista, joita on uskomatonta kyllä kertynyt yhteensä tuhansia! Ja Lilyn toimitus on ollut aina ihanan ystävällinen ja avulias – kiitos etenkin Kati ja Jenni.

Miksi sitten lopetan kirjabloggaamisen Lilyssä? Perustelen perinteisesti: it’s not you, it’s me. Tulevan syksyn myötä työkuvioni muuttuvat niin paljon, etten voisi jatkossa keskittyä kunnolla bloggaamiseen. Minua on jo nyt ajoittain harmittanut, etten ehdi huomioida blogia niin paljon kuin tahtoisin. Nyt aikaa tulee olemaan vielä vähemmän, joten koen, että näin on oikein blogia ja etenkin sen lukijoita kohtaan.

Paitsi etten aio kadota kokonaan kirjablogimaailmasta. Minut löytää jatkossa uusvanhasta kirjablogistani Bloggerin puolelta, täältä (blogiin voi kommentoida myös anonyymina eli esim. Google-tunnuksia ei tarvita). Jatkan siis vanhan kirjablogini puolella bloggailua ainakin toistaiseksi, joskin nyt aion hengähtää hetken ja olla bloggailematta jonkin aikaa, jatkossakin kirjoittelen varmasti aiempaa harvemmin.

Ja aion näkyä vielä Lilyssäkin! Täällä on monta suosikkiblogiani ja ystäviltä tuntuvia bloggaajia, joten kirjaudun Lilyyn päivittäin myös tulevaisuudessa. Tunnustan, että paha tapani on vain klikata tykkäämissydäntä hyvän bloggauksen kohdalla, mutta yritän jatkossa kommentoidakin entistä enemmän.

Niin että vaikka fiilikseni ovat yllättävänkin dramaattiset, en suostu sanomaan hyvästi.

Sanon: kiitos kaikille ja kaikesta – ja näkemiin.

Terveisin

Jenni
kokolaillakirjallisesti.blogspot.fi