Ladataan...

Kiinnostuitko tai liikutuitko, kun näit videon pienistä norsuista? Videolla näkyvä vanhempi nainen on Daphne Sheldrick, kuuluisa Keniassa asuva luonnonsuojelija. Hänen kirjansa Rakkauteni Afrikka kiinnosti minua suuresti - ja pakahdutti tuon tuosta ilosta ja surusta. Voi luontoa ja voi orpoeläimiä. Voi niitä suurisydämisiä ihmisiä, jotka omistavat koko elämänsä villieläinten suojelulle!

Daphne Sheldrick on siis yksi heistä. Monipuolisessa omaelämäkerrassaan hän kertoo, miten vietti lapsuutensa 1930-luvulla eläinten keskellä  ja "tunsi ne paremmin kuin omat varjonsa": 

 

Eläimiä oli kaikkialla, ja niiden äänet, haju ja käyttäytyminen olivat oleellinen osa maatilan elämää. Heti kävelemään opittuani taapersin talon taakse ja menin kanatarhaan katsomaan vastakuoriutuneita tipuja ja jokeltelemaan suloisen pörröisille piipittäjille. Pidin täysin normaalina, että metsäkävelylle mukana seurasi saattue ihmisiä ja eläimiä. Kun lähdimme kotoa, äitiä, isää, veljeä, siskoa ja minua seurasivat kaikki koirat, impala Bob ja vesiantilooppi Daisy. Rikki-Tikki-Tavi, pieni ruskeakarvainen kääpiömagnusti, juoksi edellä johtaen joukkoa.

 

Rakkauteni Afrikka on täynnä toinen toistaan hauskempia ja yllättävämpiä eläintarinoita. Se kertoo antiloopista, joka saa itsepäisyydellään oikeuden nukkua Daphnen ja hänen miehensä David Sheldrickin sängyssä. Se kertoo eläimistä, jotka saavat uuden elämän Daphnen perheen orpohoitolossa ja jotka muistavat ihmisperheensä aina: ne tuovat kaverinsa ja jälkeläisensä ihmisten näytille vielä kauan sen jälkeen kun ovat itsenäistyneet ja liittyneet omiensa joukkoon. Kirja sisältää myös uskottomattomia kertomuksia eri eläimien, kuten seepran ja sarvikuonon, syvästä ystävyydestä. Monilla eläimillä on paljon tunteita, ne tosiaan solmivat ystävyyksiä ja ylipäätään käyttäytyvät hyvin hämmästyttävällä tavalla.

Kyseessä ei kuitenkaan ole Disneyn piirretty vaan tositarina, eikä totuus ole aina avaraluontomaisen moitteeton. Norsut ovat Daphnesta eläimistä viisaimpia ja inhimillisimpiä, hänelle myös kaikkein rakkaimpia - ja niiden salametsästys on suuri ongelma. Oli riipaisevaa lukea, millaista taistoa luonnonsuojeluväki on vuosikymmenien aikana käynyt norsujen puolesta, mutta miten väärinymmärrettyjä ja aliarvostettuja nuo(kin) eläimet silti ovat. Daphne kertoo avoimesti tunteistaan ja kokemuksistaan salametsästäjien ja  luvallistenkin kannanharventajien jäljiltä orvoiksi jääneiden norsulasten parissa. Yrityksen ja erehdyksen kautta Daphne kumppaneineen oppii ruokkimaan ja hoitamaan hyvin nuoriakin norsuja, ensimmäisenä maailmassa.

Lämminhenkinen teos on kannanotto villin luonnon ja sen suojelun puolesta, mutta myös kiintoisa kurkistus afrikkalaiseen elämään, etenkin valkoisten elämään siellä. Se ei kerro vain rakkaudesta Afrikkaan vaan myös rakkaudesta ylipäätään: miten nuoruuden avioliitto kaatuu mutta puoliso jää ystäväksi, miten toisen aviomiehen äkillinen kuolema jättää 35-vuotisen haikeuden, miten tärkeitä kaikki perheenjäsenet ovat. Kirjassa on vahva yhteisöllisyyden tuntu.

Huonoja puolia kirjasta on vaikea löytää muutamien kielikömpelyyksien lisäksi. Vai lasketaanko huonoksi puoleksi se, että haluaa lähteä safarimatkalle Afrikkaan? Tai että pohtii, voiko norsun adoptoida? (Voi! Mutta voi tukea myös WWF:n salametsästyksen vastaista toimintaa.)

Daphne Sheldrickin ajatuksiin voi tutustua Timen haastattelussa sekä Otavan kirjaesittelyssä.

 

Daphne Sheldrick: Rakkauteni Afrikka. Otava, 2012

Ladataan...

 

 

 

Kirjakevään 2013 uutuuskuvastot ovat täällä! Tai ainakin jo niin moni katalogi on ilmestynyt, että on keväisen kirjakierroksen aika. Tervetuloa kierrokselle - linkit johtavat suoraan kirjaluetteloihin.

 

Avain

Herttunen, Saure, Suominen: Suomalaisia kirjailijakoteja (Kirjailijat ja kirjailijaelämä - aina kiinnostava aihe!)

Loivamaa: Miten minusta tuli lukija? Tutut lastenkirjailijat kertovat (Ks. edellinen selitys! Lukeminenkin on aina kiinnostavaa.)

Ahola: Lukupiirien Suomi (Useiden vuosien lukupiirikokemuksella sanon, että lukupiiri on harrastuksista paras.)

Årheim: Misery Lit (Tietokirja siitä, miksi kurjat tarinat kiehtovat)

 

Art House

Pratt: Corto Maltese - Kelttiläistarinoita (Minulle useaan otteeseen suositeltu sarjakuva-albumi on yhä lukematta, nyt kertomukset ilmestyvät ensimmäistä kertaa nelivärisinä suomeksi.)

 

***

Bazar

Penney: Näkymättömät (Mustalaisyhteisöön sijoittuva trilleri.)

 

 

Gummerus

Konstig: Totuus naisista (Voimakkaaksi ajankuvaksi luonnehdittu romaani.)

Kaunisto: Synnintekijä (Olavi Maununpojan kaunokirjallinen elämäkerta.)

Hurma: Yönpunainen höyhen (1920-luvun alun Helsinkiin sijoittuva noir-henkinen dekkari.)

Runot 2013 (Runokilpailukooste.)

Monsen: Kanada, armoton erämaa (Tietokirja vaelluksesta Kanadassa.)

 

 

 

Into

Levy: Pitkä laulu (Jamaikalle sijoittuva romaani orjuudesta.)

Bales: Nykyajan orjat ja miten heidät vapautetaan (tietokirja)

Leo Tolstoi: Omatuntoja (esseekokoelma)

 

Karisto

Huotarinen (toim.): Taskunovelleja (Monen kirjoittajan lyhytnovellikokoelma.)

Kaakinen: Nocturne, kuvia suomalaisuudesta (Valokuvia yhdistettynä Eino Leinon runoihin.)

Kaivola-Bregenhoj: Suomalaisten unet (Tietokirja: unia ja uniin liittyvää kansanperinnettä.)

 

***

Like

Carrère: Limonov (Hurjia ja outoja tarinoita kirjoittavan ranskalaiskirjailijan uusin.)

Desai: Postimyyntilapset (Romaani lasten tehtailusta Intiassa.)

 

 

Minerva

Koivisto: Ovela lintubongari ja muita tarinoita (Ilkka Koiviston(kin) eläintarinat ovat aina mainioita - eikä tämän postuumisti julkaistun teoksen jälkeen taida tulla enää Koiviston kirjoja.)

Montgomery: Jane ja Saaren kutsu. (Taas uusi Montgomery-suomennos!)

Duriez: Legenda nimeltä J. R. R. Tolkien (Tolkienin elämäkerta.)

 

Myllylahti

Kaarniranta: Miesmarras (Naisen kirjoittama romaani suomalaisista miehistä.)

 

Otava

Haarno: Ne jotka jäävät (Pentti Saarikoski -kilpailun voittajaromaani.)

Kallio: Säkenöivät hetket (Hankoon 1914 sijoittuva ihmissuhderomaani: kuulostaa hieman erilaiselta kuin Katja Kallion aiemmat teokset, vaikka erilaisia nekin ovat olleet keskenään.)

Tyler: Jää hyvästi (Tyler on takuuvarma vaihtoehto tietynlaiseen ihmissuhderomaanin nälkään.)

McCleen: Ihanaa maa (Kauniiksi kuvattu esikoisromaani mm. Jehovan todistajien yhteisöstä ja koulukiusaamisesta.)

Dumas: Monte Criston kreivi (Tunnustan, etten ole lukenut! Ehkä uusi painos muuttaa tilanteen?)

Worth: Hakekaa kätilö! (Muistelmateos 1950-luvun Lontoosta ja kätilön ja sairaanhoitajan työstä.)

 

 

Siltala

Aira: Haaveet - Kirjallisuuskonferenssi (Buenosairesilaista proosaa.)

 

***

 

Savukeidas

Woolf: Vuodet (Virginia Woolfin viimeinen valmiiksi saattama teos suomennetaan.)

Harjula, Vimpeli (toim.): Vanhoja ranskalaisia satuja, Vanhoja japanilaisia satuja (Kirjat kuulostavat kiinnostavilta ja viehättäviltä.)

 

 

Tammi

Maarit Verronen: Varjonainen (Kehuttu kirjailija, jota en ole lukenut kuin yhden kirjanalun verran.)

Haruki Murakami: IQ84 (Murakamin jättiteoksen kaksi ensimmäistä osaa suomennetaan ja julkaistaan yhdessä, kolmas osa ilmestyy myöhemmin.)

Päivi Koivisto (toim.): 16 tarinaa toivosta (eri kirjoittajien novelleja, tuetaan Roosa Nauha -rintasyöpäkeräystä)

Kristiina Vuori: Siipirikko (Historiallinen romaani: olen Kaari Utrion Sunnevan jälkeen niistä innostuneempi kuin aikoihin.)

 

 

Teos

Krohn: Hotel Sapiens (Leena Krohnin uusi vie eriskummalliseen hotelliin.)

Haavikko: Kootut runot (Kaikki Paavo Haavikon runot, myös ennen julkaisemattomia.)

Jensen: 940 päivää isäni muistina (Toimittaja Hanna Jensen kertoo isänsä muistisairaudesta.)

 

 

Wsoy

Rasi-Koskinen: Valheet (Pidin esikoisteos Katariinasta, joten Valheetkin on luettava.)

Miina Supinen: Orvokki Leukaluun urakirja (Kaikki Supisen kynästä lähtevä on mainiota!)

Laura Save: Paljain jaloin (Kaunokirjallinen kertomus syövästä: kirjoittaja ehti menehtyä syöpään ennen tietoa kirjansa julkaisusta.)

Anu Laitila (toim.): Kirja joka muutti elämäni. (Lukijakokemuksia keruun pohjalta, kuulostaa hyvin kiinnostavalta.)

Delacourt: Onnen koukkuja (Ranskalainen romaani lottovoittajasta.)

 

Lopuksi:

Näiltä kustantamoilta en löytänyt (vielä) sähköisiä kuvastoja: Arktinen banaaniBasam Books, Crime TimeGaudeamus, HS KirjatKirjapaja, Kustannus-Mäkelä, Maahenki, Moreeni, Paasilinna, Sammakko, Torni-kustantamoSuomalaisen Kirjallisuuden Seura:n sivuilta löytyi linkki kevään julkaisuluetteloon, mutta luettelo ei latautunut ainakaan minun koneellani. Harmi, pitää kokeilla uudelleen, josko pääsen käsiksi lempikustantamoni tietoihin! Ilmeisesti kaikkea kartanoasioita kalliomaalauksiin pitäisi olla mukana kevään julkaisuissa...

Teen erikseen vielä jutut ruoanlaittoon sekä kotiin ja puutarhaan liittyvistä kirjoista, ehkä luontokirjoistakin. Olisiko muita aihepiirejä, joista haluaisitte tarkemman katsauksen?

 

Miltä kirjakevät 2013 vaikuttaa? Mitkä kirjat kiinnostavat?

Ladataan...

 

Tietokirjaa voi harvoin sanoa hauskaksi - paitsi jos sen aiheena ovat muumihahmot ja se on kirjoitettu yhtä nasevasti kuin muumitutkija (miten kadehdittava titteli!) Sirke Happosen Muumiopas. Muuminystävien lisäksi tätä teosta voi suositella ihan kaikille, joita kiinnostaa ihmisluonne hyvine ja kummallisine ominaisuuksineen. Muumilaakson väkihän on mitä inhimillisintä porukkaa, ja Happonen kuvaa sitä tarkasti kuin Tove Jansson. Jos luulit, että muumit ovat hassuja satuhahmoja, olet aivan väärässä!

Luin kirjan antaumuksella kannesta kanteen ja samalla koin monet muumiromaanien suosikkikohtaukseni uudestaan: erityisesti Muumipappa ja meri palautui voimakkaasti mieleeni. Huomasin myös, etten tiedä muumeista juuri mitään - en ole nimittäin lukenut muumisarjakuvia, ja olen selvästi jäänyt paljosta paitsi. Muumioppaassa on omat osionsa mm. agenteille, salapoliiseille ja kalastajille - kalastajia tosin tavataan myös muumiromaanien puolella. Joka tapauksessa, mitä merkillisimmät hahmot ja tapahtumat saivat vakuuttumaan, että minun on syytä laajentaa Jansson-kokoelmaani myös sarjakuviin.

Sitten Muumioppaan lukemisen olen laajentanut myös jokapäiväistä elämääni muumikategorioiden mukaan havainnointiin. Happonen on nimittäin kirjoittanut tunnetuimpien hahmojen, kuten muumiperheen väen kohdalle myös katsaukset, millaisia ovat meidän maailmamme vastaavat hahmot ja miten muuttua ko. hahmoksi, vaikkapa miskaksi, mymmeliksi tai nuuskamuikkuseksi. Kuvaukset ovat hihityttävää ja myös hieman kuumottavaa luettavaa, sillä niistä löytää liikaakin yhtymäkohtia todellisuuteen. Tiedän parikin niiskuneitiä (ja kirjan luettuani ymmärsin, miksi en tule heidän kanssaan erityisen hyvin toimeen), myönnän joskus sortuvani hemulimaiseen jahkailuun ja yksitoikkoisuuteen, vaikka toisaalta esimerkiksi vilijonkkamainen kodinhoitosuuntautuneisuus ja jatkuva kunnollisuus on minusta kaukana. 

En muista muumeja lukiessani kiinnittäneeni erityistä huomiota homssuihin, mutta lukiessani Happosen analyysia homssujen olemuksesta koin yhteenkuuluvuutta noiden kummallisten, vaikeasti selitettävien olentojen kanssa. Esimerkiksi:

 

Meidän maailmamme lapset syntyvät homssuina, ja ympäristöstä riippuu paljon, miten homssuiksi he jäävät. Homssut uskovat, että maailmaa voi ymmärtää tai ainakin siitä voi kertoa jännittävän tai kauniin. Vain he tietävät, miten hauskaa ja pelottavaa kuvitteleminen on, miten kokonaisia maailmoja voi syntyä muutamien esineiden tai sanojen varaan: millaisia seikkailuja, salaisuuksia ja hajuja piilee metsissä, rappukäytävissä ja kellareissa. (s. 58)

 

Eipä ihme, että parissakin Muumioppaan kuvassa homssu on hakeutunut kirjojen pariin. 

Entäs jos itse haluaisit muumihahmoksi, vaikkapa muumipeikoksi? Happosen ohje alkaa näin:

 

Muuntaudu muumipeikoksi

Kun tulet uuteen paikkaan, etsi kohta, missä on kaikkein kauneinta ja asetu siihen. Jos mahdollista, rakenna maja ja kutsu ystäväsi tai rakastettusi siihen kanssasi asumaan. Valvo kaikki kuutamot. (s. 132)

 

Oivaltavien hahmo- eli luonnekuvausten ohella kirja antaa runsaasti tietoa Janssonin työstä sekä eri hahmojen synnystä niin kielen, piirtämisen kuin "yleisen suunnittelunkin" osalta. Lisämielenkiintoa teokseen tuo, että hahmojen nimet on kerrottu myös ruotsiksi ja englanniksi. Hemuli-sana aukeaa aivan eri lailla tämän selostuksen jälkeen:

 

Mikä ihmeen hemuli? Hemuli-sana määrittyy vastakohtansa kautta. Vanhahtava, mm. laintulkinnassa käytetty ruotsin kielen sana ohemul tarkoittaa perusteetonta ja asiatonta, ja mikäpä olisi sen epähemulimaisempaa. Tästä voidaan johtaa adjektiivi hemul, hemulimainen (jota ei siis virallisesti ole). Hemuli jos ken on perusteellisen ja asiallisen perikuva.

 

SKS:n muumitestin mukaan olen muuten nuuskamuikkunen, vaikka en ehkä haluaisi olla. Lapsena nuuskamuikkunen oli suosikkihahmoni, mutta aikuisena olen alkanut pitää häntä itsekeskeisenä ja hieman ärsyttävänä... Niin tai näin, Muumioppaasta löytää lisää tietoa täältä, ja Sirke Happosen voi nähdä huomenna 18.12. haastateltavana SKS:n kirjamyymälässä. 

 

Sirke Happonen: Muumiopas. SKS, 2012

Pages