Ladataan...

 

Jokunen loppuvuodesta lukemani kirja jäi harmillisesti ilman blogimerkintöjä, vaikka olisivat kaikki olleet sellaisen arvoisia. Tässä koontijuttu: kaunoa ja tietoa, olkaa hyvä. Olkaa myös tyytyväisiä, etteivät nämä ole haikumuodossa.

 

Roy Jacobsen: Ihmelapset 

 

Tämä kirja ilmestyi jo kesällä ja siitä lähtien yritin sitä aina välillä lukea, mutta vasta välipäivinä onnisti. Teos kertoo norjalaisesta yksinhuoltajaäidistä ja hänen pojastaan, jotka saavat perheeseensä pojan jo edesmenneen isän toisesta liitosta olevan tyttären, huumeäidin lapsen.

Kirjaa on kehuttu erityisen koskettavaksi ja kyllä se sitä olikin, mutta... Lukukokemukseni oli jotenkin vaihteleva ja hahmoton. Ensin kirja ei tuntunut lähtevän liikkeelle, välillä olin tarinan imussa ja ajattelin hahmoja silloinkin kun en lukenut, sitten suhteeni tarinaan taas väljähti. Kirja kuulunee siis kategoriaan hyvä kirja, vaan ei minulle. Kielenkäyttö oli kyllä hienoa ja kertomus aito ja koskettava, noin niin kuin yleisesti. (Lisätietoa: Kustantajan kirjaesittely

 

Liisa Enwald, Eila Kostamo (toim:): Kuva silmissä - Näkökulmia Mirkka Rekolan kirjailijantyöhön

 

Tässä taas on tietokirja, joka kosketti kovastikin! Se on tietokirjalta harvinaista, sillä kyllähän niitä lukiessa ilahtuu ja innostuu, mutta harvemmin liikuttuu.

Mirkka Rekolasta kertova teos, jossa hänen ystävänsä ja kollegansa kirjoittavat vapain sanoin Rekolan työstä ja hänestä ihmisenä, on valaiseva ja - niin, ihana. Erityisesti Kristina Carlsonin lyhyt kirjoitus Hetket, jossa Carlson kuvailee tuntojaan Rekolaa lukiessa ja sitten taiteilijaan tutustuessa, oli tunteisiin vetoava. Sinä puhuit kuten runosi puhuvat, ja aloin kuulla omankin ääneni toisin, Carlson kirjoittaa. Suosittelen tätä teosta kaikille Rekola-faneille! (Lisätietoa: Kustantajan kirjaesittely)

 

David Eagleman: Tarinoita tuonpuoleisesta

 

Tätä teosta taas luulin etukäteen tietokirjaksi, mutta se osoittautuikin enemmän kaunokirjalliseksi teokseksi, jonkinlaiseksi mielikuvitusharjoitukseksi.

Nimensä mukaisesti kirjassa on kertomuksia kuolemasta. Kaikki ovat kuitenkin kirjailijan omia ajatuksia, mitä tuolla puolen saattaisi olla. Osa ajatuksista on yllättäviä, osa ei. Jotkut tunnistin omakseni: lapsena minua huolestutti, mitä tekemistä taivaassa keksii ikuisesti. ;) 40 kuvitelmasta vain muutama oli minusta aidosti kiinnostava, mutta kokonaisuutena teos oli mielenkiintoinen. Yrittäkääpä kirjoittaa kymmeniä tarinoita samasta aiheesta. Tätä kirjaa voisi käyttää kirjoituskursseilla oppikirjana (samoin kuin esim. Dan Rhodesin ja Riku Korhosen rakkauskertomuskirjoja). (Lisätietoa: Kustantajan kirjaesittely)

 

Marianne Fredriksson: Muuttolinnut

 

Erityisesti tämä teos olisi ansainnut oman kirjoituksensa, mutta ei saa sitä ainakaan toistaiseksi.

Luin viime keväänä ruotsalaisen Marianne Fredrikssonin ainakin Suomessa kuuluisimman teoksen Anna, Hanna ja Johanna. Monien muiden tavoin minäkin ihastuin väkevään, juurevaan tarinaan ja voimakkaaseen kerrontaan, joten Fredrikssonia oli saatava lisää.

Valitettavasti Muuttolinnut oli kaikin puolin ohuempi teos kuin A, H & J. Se kertoo chileläisen pakolaisen Miran ja ruotsalaisen tietokirjailijan Ingen hieman omalaatuisesta ystävyydestä. Miran ja Ingen suhteen kautta peilataan Ruotsin ja Chilen yhteiskuntia, perhe-elämän merkitystä sekä erityisesti naiseutta ja ystävyyttä, naisen asemaa. Takakannen mukaan kyseessä on sydänjuuria myöten vahahduttava romaani, mutta ei minussa kyllä vavahdellut kuin ajoittain tätä lukiessani. Nautin kyllä lukemisesta, niin kuin nautin aina pohjoismaisten fiksujen naisten lukemisesta; samaa sarjaa Fredrikssonin kanssa ovat mielestäni mm. niin ikään ruotsalainen Kerstin Ekman sekä pitkäaikainen kotimainen suosikkini Märta Tikkanen. (Lisätietoa: Kirjailijaesittely kustantajan sivuilla, kirjasta ei löytynyt kuvaa).

 

***
Lopuksi: miten niin haikumuodossa? Vaikka minulla on taipumus jaaritella kirjoista liikaakin, olen myös viehättynyt ajatuksesta, että kirjasta voisi kertoa muutamalla sanalla, kolmella rivillä. Löysin jokin aika sitten Review in Haiku -sivuston, jossa on haikumuotoisia elokuva-arvioita. Sen innostamana olen pyöritellyt paperilla muutamaa kirjahaikua, mutta jatkan vielä harjoituksia... Toivottavasti joku muu innostuisi tekemään lyhytlyhytlyhytarvioita!