Ladataan...

 

Onneksi en ole oikea kirjakriitikko. Silloin ei kai saisi arvioida kirjaa, jota ei ole lukenut vielä kokonaan. Eikä kai saisi kutsua arvioksi kirjoitusta, joka on vain ah ja oh innostunutta ihastelua. Mutta en nyt vain malta odottaa loppuun asti tämän kirjan kanssa!

Luin alkuvuodesta kirjailija Monika Fagerholmin Ihanat naiset rannalla, voitin Fagerholm-pelkoni ja aloitin odottaa Fagerholmin sekä ruotsalaisen radiotuottaja-äänitaiteilija Martin Johnsonin yhteisteosta Meri - neljä lyyristä esseetä. Nyt se on vihdoin täällä suomeksikin, ruotsiksi teos ilmestyi jo hieman aikaisemmin.

Kirjan aihe on helppo ymmärtää - periaatteessa. Meri on meri. Mutta meri on muutakin kuin vettä. Se on elämän alku ja loppu, mahdollisuus ja uhka, meri maailmassa ja meri olotilana ihmisessä. Ehkäpä juuri haastatteluista, kaunokirjallisuudesta, ajatuksista ja tunnelmista koostuva lyyrinen essee on oikea tapa lähestyä jotain niin monimuotoista kuin meri? En tosin muista ennen tätä kirjaa edes törmänneeni termiin lyyrinen essee.

Olen lukenut kirjan jo melkein loppuun ja se kiehtoo minua paitsi aiheensa myös tyylinsä vuoksi. En saa täysin tolkkua, kuka on kirjoittanut mitäkin, mikä on faktaa ja mikä fiktiota, mutta kumma kyllä se ei haittaa. 

Kirjan alussa on hurjiakin tarinoita merihulluudesta, pahimmillaan tällaisesta:

 

Kapteeni huusi toiselle laivalle, että hän auttaisi heitä, yrittäisi poimia heidät kyytiin ja että he Herran nimessä ainakin reivaisivat purjeensa. Mutta Shelley ei kuunnellut eikä totellut - hänen nähtiin estävän purjeita epätoivoisesti laskemaan pyrkuvää miehistönsä jäsentä.

Laiva upposi sadan kilometrin päässä rannikosta yhä täysissä purjeissa. (s. 39)

 

Toisaalta kirjassa on myös tutumpi meri, sellainen ainakin minulle paremmin sopiva. Olen nimittäin alkanut Meri-kirjaa lukiessani ajatella, etten ehkä olekaan meri-ihminen, vaan merenrantaihminen. Tarvitsen merta, mutta en kaipaa merelle. Ylipäätään tarvitsen jotain vettä sekä merihaaveita:

 

Olen uima-altaan reunalla. Minulla on loma. Makaan tässä lukemassa aurinkotuolissa.

Kaikki kirjat, jotka aion ehtiä lukea. Uudet kirjat, vanhat kirjat, suosikit. Leviteltyinä ympärilleni tähän tuoliin. Esimerkiksi Shakespearen näytelmä Myrsky. Eräs kauneimmista merestä ja tuulesta ja surusta tehdyistä teksteistä, jonka tiedän, ja eräs toiveikkaimmista. (s. 49)

 

Kirjassa puhutaan myös mm. pienistä perheveneistä, uimisesta, merellisestä kirjastosta, vähän järvestäkin (järveltä näkee puita ja on siksi turvassa) - ylipäätään pienistä ja suurista teemoista. Kirja perustuu Fagerholmin ja Johnsonin yhdessä tekemään radio-ohjelmasarjaan, mutta on itsenäinen teoksensa. Sitä varten on haastateltu mm. Tomas Tranströmeriä

En ihmettele ollenkaan Dagens Nyheterin (oikeaa) kriitikkoa, jota on siteerattu takakannessa: "Siitä on kauan kun olen lukenut kirjan josta olisin iloinnut yhtä paljon." Minäkin iloitsen - ehkä ihmettele ollenkaan, jos kirjoitan tästä kirjasta vielä toistamiseenkin.

Lopuksi: kannattaa kurkata Teoksen syksyn kuvastoon. Monika Faegerholmilta on ilmestymässä dekkari Lola ylösalaisin ja muutenkin kuvasto on suorastaan kiihdyttävä. A.S. Byattia ja Johanna Sinisaloa, muun muassa!

 

Monika Fagerholm, Martin Johson: Meri - neljä lyyristä esseetä. Teos, 2012. Suom. Asko Sahlberg, kansi: Maria Appelberg

Kustantamon kirjaesittely