Ladataan...

 

Tässä blogissa on heinäkuussa kirjahyllyteemakuukausi. Päätin niin, koska peräti kaksi ihmistä oli klikannut sydämen eräälle kommentilleni kirjahyllynjärjestelykeskustelussa (ja koska olen jälleen kerran monen kirjan loukussa, enkä ole saanut luettua yhtään teosta loppuun saakka.)

Olen kyläilemässä appivanhempieni luona. Ja heidän kirjahyllyjensä luona. Erityisesti kaunokirjallisuushylly on tullut vuosien varrella hyvin tutuksi, ja nytkin minun piti heti säällisen perilläoloajan kuluttua käydä vaivihkaa katsomassa, onko esimerkiksi Jean Rhysin Siintää Sargassomeri yhä paikoillaan. On, onneksi - en tunne anoppini lisäksi kuin yhden ihmisen, joka omistaa tuon merkillisen kirjan. Hyllytoverina tuona kirjalla on mm. Punainen mylly, eli taiteilija Henri de Toulouse-Lautrecin elämäkerta. Se löytyy myös vanhempieni hyllystä ja on kirja, jonka luin lapsena salaa - ja jonka jälkeen paluuta lastenkirjoihin ei enää ollut. Liekö syy vanhempieni ukaasien, mutten ole koskaan uskaltanut lainata tuota kirjaa heiltä. Täällä anoppilassa olen välillä lueskellut sitä ja todennut, ettei vieläkään ole uudelleen lukemisen aika. Esiteini-iän lukukokemus on painunut niin syvästi mieleen, ettei kirja tunnu vieläkään tarjoavan mitään uutta.

Muita tuttuja, tai sanoisinko peräti läheisiä kirjahyllyjä, minulle ovat lapsuudenkotini hyllyt. Niissä vetoaa tuttuus ja yllättävyys. Vanhemmillani on oiva klassikkovarasto, jota olen tosin harventanut Palautan sitten joskus -lainauksilla tehokkaasti. Viime vuosina vanhempani ovat alkaneet lukea myös uutuuksia ja vieläpä yllättävän laajasti. Ajat ovat muuttuneet, kun isä lainaa minulle Sofi Oksasta ja Katja Kettua sen sijaan, että minä jankuttaisin hänelle, että kaikenlaista kirjallisuutta voi ainakin kokeilla... Siskojeni hyllyt nuohoan läpi aina heillä kyläilessäni, totta kai. Toisella siskollani on jättimäinen String-hyllykkö tupaten täynnä romaaneja, joista moni on vielä omaa lukumakuani "vaikeampaa" lajia. Design-kirjahyllyssä voi siis olla kirjoja!

Ystävieni kirjahyllyihin en ole muodostanut näin läheistä suhdetta, mutta olen toki kolunnut nekin. Olen osallistunut kerran juhlista parhaimpiin eli kirjastohuoneen tupaantuliaisiin, ja muutenkin muistan hyvin, millaisia ystävieni hyllyt ovat. Tuttavapiirissäni dominoivat lasioviset vitriinit, mutta toki perus-Lundiaakin löytyy. Kummitätini runsas Lundia on vierashuoneessa, mikä tekee yökyläilystä erityisen mukavaa.

Eli kyllä, minä ainakin kurkistelen kirjahyllyihin aina tilaisuuden tullen. Ei haittaa, oliko kyse ensitutustumisesta vai jo pidemmästä suhteesta, jolloin tutun kirjahyllyn näkeminen tuntuu kuin palaisi vanhan ystävän seuraan. Minusta kirjahyllytutkimus on mukavaa ja aivan ymmärrettävää, jopa suotavaa toimintaa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että pelkästä kirjahyllystä voi harvoin tehdä suoria tai edes epäsuoria tulkintoja omistajansa kirjamausta tai persoonasta, ellei hylly ole selvästi kallellaan johonkin suuntaan. Usein hylly on kuitenkin vahvistanut ennakkokäsityksiä, ja vielä useammin tuottanut iloisia yllätyksiä tuomalla esiin yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Ai, sullakin on tää!

Ei liene yllättävä tieto, että ilahdun, jos joku haluaa tehdä kirjahyllytutkimusta minun kotonani. Meillä on yksi hylly alakerran työhuoneessa, jossa kukaan ei käy, ellen varta vasten esittele hyllyä. Yläkerrassa on lisäksi kaksi kirjahyllyä - eikä niitäkään näy, ellei vieras mene yläkertaan. En ole osannut ajatella, että joku voisi tämän takia ajatella, ettei meillä ole kirjoja ollenkaan... Jokin aika sitten eräs vieras kuitenkin ihmetteli, eikö meillä ole televisiota (on, mutta sekin on yläkerrassa). Havahduin vasta seuraavana päivänä siihen, että kukaan ei kummastellut kirjojen puutetta!

Onneksi on myös vieraita, joille kirjahyllykatselmus on vierailun kohokohta. Kirjanystävien illanistujaisissa tulee väistämättä vastaan se hetki, jolloin joku ehdottaa toiveikkaasti: "Katseltaisiinko kirjoja?" Vaikka juuri olisi syöty, juotu ja juoruttu olo raukeaksi, kaikki kirjahullut pomppaavat tuon ehdotuksen kuultuaan pontevasti ylös ja säntäävät kirjahyllyjen luokse. Ai, sullakin on tää!

 

Kurkisteletko toisten kirjahyllyihin? Millaisia kirjahyllyjä olet kohdannut? Pahastutko vai ilahdutko, jos joku haluaa kurkistaa sinun hyllyysi?

 

Ladataan...

 

Esittelin huhtikuun alussa (!) vasta järjestetyn kotimaisen kirjallisuuden kirjahyllymme. Nyt vasta voin kertoa, että toinenkin kolmesta kotikirjahyllystämme on kuosissa (vuoroaan odottavat vielä tietokirjahylly sekä lastenkirja-sisustuskirjahylly, jota ei ole edes vielä olemassa). Tämän hyllyn järjestely ei mennyt kädenkäänteessä - vai pitäisikö sanoa tomuhuiskan heilautuksessa - mutta siitä huolimatta tai juuri siksi haluan nyt antaa ohjeet kirjahyllyn järjestämiseen. Kenties linjoilla on muitakin, joiden projektit saattavat jäädä aikomuksiksi tai jo alettuaankin veeeeenyyyyä.

Siispä:

 

Näin järjestät kirjahyllyn

 

 

1. Lajittele ja pinoa. Pura kirjahyllyn kirjat lattialle aakkosten mukaisiin pinoihin (mikäli haluat järjestää kirjasi aakkosten mukaan; aakkosjärjestyksestä on sekä iloa että riesaa, ks. kohta nro 7.)

 

 

2. Palaa lähtöruutuun. Jos et hoida järjestelyurakkaa kerralla loppuun, varaudu siihen, että lattiallasi saattaa olla aakkostettuja kirjapinoja usean päivän ajan. Jos saat yllätysvieraita, varaudu siihen, että voit joutua tunkemaan aakkostetut pinot takaisin hyllyyn seuraavaa siivouskohtausta odottamaan. Jos olet laiska kiireinen, varaudu siihen, että kirjapinot voivat joutua odottamaan siivouskohtausta hyllyssä jopa viikkoja, elleivät peräti kuukausia.

 

 

3. Älä hermostu. Seuraavan kohtauksen aikana jatka järjestelyä edellä annettujen ohjeiden mukaan. Säilytä malttisi, vaikka huomaisit, että hyllyssäsi on enemmän kirjojen irtokansia kuin kirjoja,

 

 

tai että sekalaiset kirjapinosi houkuttelevat kotonasi vierailevia pikkuisia ryhtymään kirjastonhoitajiksi. (Jos sinulla on kissoja, älä piittaa siitäkään, että ne kaatavat kirjapinoja ja tiputtelevat kirjoja öisin: ne haluavat vain köllötellä puolityhjässä kirjahyllyssäsi.)

 

 

4. Määritä kirjahyllysääntösi. Kirjapinoja kootessasi voit samalla tehdä kirjahyllypoliittisia linjauksia. Avainkysymys on, sallitaanko kirjahyllyssä muita esineitä kuin kirjoja. Milloin matkamuiston paikka on perustellusti kirjahyllyssä? (Vastaus: Esimerkiksi silloin, kun et vain voi vastustaa Meksikosta asti tuomiasi puisia kilpikonnia, koska ne ovat söpöjä ja muistuttavat ajasta, jolloin vietit lomallasi aikaa jossain muualla kuin omien kirjahyllyjesi luona.)

 

5. Ole rehellinen itsellesi: tarvitsetko todella kaikkia kirjojasi? Vaikka mielesi tekisi säästää kaikki omistamasi kirjat ja alkaa lukea niitä kaikkia sekaisin juuri tällä hetkellä, jatka järjestelyä tyynen rauhallisesti. Ole kylmäpäinen ja laita poistopinoon kaikki opukset, joiden omistamista harkitset edes hetken. (Jos et vie kirjoja kierrätykseen heti seuraavana päivänä, voit vielä tarkistaa poistopolitiikkaasi myöhemmin; jos sinulla on puoliso, voit poistaa myös hänen kirjojaan, mutta jätä edes muodon vuoksi muutama hänen omistamansa kirja hyllyyn ja kysy häneltä vielä ennen kirjojen kierrätykseen viemistä, haluaako hän käydä poistokirjapinon läpi.)

 

6. Siivoa. Tulipa kirjahyllyysi vain kirjoja tai sekä kirjoja että koriste-esineitä, imuroi kirjahyllyn hyllyt ja pyyhi ne sen jälkeen vielä kertaalleen mikrokuituliinalla. Imuroi kirjat päällisin puolin. Jotkut ahkerat tomuttavat kirjat sivu kerrallaan, mutta jos olet laiska ajattelevainen, muistat, että turha sivujen plärääminen rasittaa kirjoja ja voi päästää pölyä niiden väliin sen sijaan että vähentäisi kirjojen pölymäärää.

 

 

7. Älä soimaa itseäsi, vaikka epäilet, ettet osaa aakkosia. Kun kirjat ovat suurin piirtein paikoillaan, saatat huomata, etteivät aakkospinosi ole täydellisiä. Älä hermostu. Pyri hyllyttämään löyhästi juuri tällaisten tapausten - sekä tulevien kirjahankintojesi - takia, mutta jos jonkun kirjaimen kohdalle ei vain mahdu uusia kirjoja, voit laittaa aakkospinosta unohtuneet ja ensin hyllyttämättä jääneet kirjat ko. kirjaimen kohdalle lappelleen. Niin antikvariaateissakin tehdään. Ja tuovathan lappeellaan olevat kirjat tietynlaista visuaalista vaihtelua muuten (poikkeuksellisesti ja hetkellisesti) siistiin kirjahyllyyn, ehkä.

 

8. Iloitse. Kun kaikki kirjat ovat rivissä, omalla paikallaan ja pölyttömiä, ihaile näkyä ja nauti siitä.

 

 

Miten sinä siivoat ja järjestelet kirjahyllysi?

Ladataan...

 

No nyt ei tarvitse kiukutella kadonneiden kirjojen perään ainakaan yhden kirjahyllymme luona. Hyllyistämme suurin (ja kaunein, varta vasten tuohon teetetty!) on pitkästä aikaa järjestyksessä. Urakka oli suuri mutta palkitseva. Lukutoukasta tuli väsynyt mutta onnellinen.

Arvatenkin minusta tuli myös niin innostunut, että haluan jakaa suuren kirjahyllykokemuksen blogissakin. Itse asiassa päätin järjestää kevään mittaan kaikki muutkin hyllymme ja piinata sitten teitä blogin lukijoita kirjaintoilulla. Bongasin kirjoja imuroidessani niin monta vanhaa aarretta, että pitää esitellä niitä tarkemmin kirjakategorioittain.

 

 

Nyt kuitenkin hyllyn yleisesittely. (Hylly on kyllä esiintynyt ainakin vanhan blogini puolella joskus ja genretkin ovat samat, mutta en malta olla julkaisematta kuvia.)

Hyllystä löytyvät luokat: kirjallisuus & kielitiede, runot & näytelmät (kaikki 4 kpl), Kalevala-teokset, kissakirjat, Tove Jansson -kokoelma, elämäkerrat ja kotimainen kaunokirjallisuus. En laskenut tai muutenkaan luetteloinut kirjoja tällä kertaa.

Sen sijaan karsin niitä kovalla kädellä (vaikkei kuvassa ehkä silti näytä). Olin jo aiemmin raakannut pois sellaisia kirjoja, joita en varmasti tule lukemaan uudelleen, vaikka ne olisivat mieleisiäkin. Annan kirjat eteenpäin lahjoiksi tai kierrätän ne muutoin.

Kun olin laittamassa kirjoja takaisin hyllyyn, huomasin, ettei pieni esikarsinta riitä. Hyllyssä oli ennen järjestelyä kaamea sekamelska: kirjoja lojui lappeellaan toisten kirjojen päällä, muutama oli pudonnut kirjarivin taaksekin. Jos olisin laittanut kaikki kirjat kauniisti riviin, hyllytila olisi loppunut kesken.

Siispä karsimaan. Olen aiemmin ollut sitä mieltä, että jos omistan jonkun kirjailijan melkein kaikki teokset, minun pitää säilyttää kokoelma yhtenäisenä ja jopa hankkia lisää kyseisen kirjailijan teoksia, halusinpa lukea tai omistaa niitä tai en. Mutta miksi? Eilen en yllättäen keksinytkään mitään pakottavaa syytä, miksi ihmisellä olisi oltava kaikki Juha Itkosen, Virpi Hämeen-Anttilan tai edes Anna-Leena Härkösen kirjat, vaikka olisi joskus pitänyt joistakin heidän kirjoistaan valtavasti ja päättänyt omistaa kaikki muutkin. Siirsin kuin kokeeksi syrjään myös pari Anja Snellmanin kirjaa (en kuitenkaan yhtään Anja Kaurasen teosta: ilmeisesti kirjailijan vanhempi tuotanto kiinnostaa minua enemmän kuin uusi) sekä joitakin suomalaisia klassikkojakin. Vaikka ostinkin juuri SKS:n myymälän alesta Joel Lehtosen Putkinotkon, en varmaan tule lukemaan Putkinotkon herraa, jonka ostin vuosia sitten vahingossa, kun luulin tilanneeni pelkän Putkinotkon nettiantikasta... Hieman ihmettelin myös Runebergin Hirvenhiihtäjien kanssa. Pieni teos oli sujahtanut muiden taakse eikä enää mahtunut paikoilleen hyllyyn. Mietin, onko se merkki, etten lue sitäkään kirjaa, mutta pistin sen nyt lappeelleen r-kirjaimen päälle. Hylly oli siitä kohdin jo niin täynnä, ettei yhtään kirjaa mahtunut muiden mukaan.

Tätä yritin kyllä välttää tällä kertaa. Vaikka sotilaallisen suora ja tiivisti järjestetty kirjarivi miellyttää silmääni - silloin hyvin harvoin, kun onnistun sellaisen kotonani näkemään - tuossa rivissä on haittansa: sinne ei mahdu uusia kirjoja. Jätin nyt tahallisesti väljyyttä riveihin, koska epäilin, että löydän ja saan taas kirjahyllyn täytettä. Tuon r-s-hyllyn kanssa niin siis kävikin jo, ja pelkäänpä, että kun raivausoperaatio ulottuu kahteen muuhun hyllyymme, kohtaan lisää kirjakarkulaisia.

 

 

Siististä hyllystä tuli kyllä hyvä mieli. Huomasin kuitenkin, että niillä joka puolella lojuvilla kirjapinoilla, joista olen sotkuisten kirjahyllyjen ohella kiukutellut, on paikkansa. Kirjat ovat niissä koeajalla. Verrattuna siihen, kuinka paljon uutuuskirjoja olen viime vuosina lukenut, aika harva niistä, etenkään kaunokirjallisuudesta, on päätynyt hyllyyn asti. Nyt tuo välivaiheen kirjapino kasvoi entisestään. Katsotaan, mikä kirja kohottuu sieltä hyllykelpoiseksi ja mikä saa jatkaa matkaansa seuraavalle lukijalle.

Myönnettäköön, etteivät kaikki kirjahyllyyn jääneet kirjat kuulu nekään kyllä aivan ydinlukemistooni. Esimerkiksi elämäkerroissa on monta teosta, jotka olen kuvitellut ylevästi lukaisevani heti kohta. En ole kuitenkaan lukenut esim. Kiven, Lönnrotin, Shakespearen tai Da Vincin elämäkertoja, vaikka olen omistanut ne jo vuosia. Jotkut kirjat taas ovat hyllyssä tunnearvonsa takia. Olen saanut jo edesmenneeltä vaihto-oppilasajan äidiltäni Michael J. Foxin omaelämäkerran; hyllyssä on niin ikään isovanhempieni jäämistöstä monenlaisia teoksia.

 

 

Ja kyllä, on siellä koriste-esineitäkin, noita parjattuja kotialttarin rakennuspalikoita. Itse asiassa koristeita oli vielä paljon enemmän, ennen kuin kova karsiva käsi iski niihinkin. Kelpuutin jäljelle vain itse tekemäni kirjatiiliskivet, totta kai, isoisäni mehiläisten kasvatuksessa käyttämän lasipullon sekä pari matkamuistoa. Tove Janssonille varmaankin sopisi, että hänen kirjojensa ja hänestä kertovien teosten luona on pari merenrannalta kerättyä kiveä.

 

 

Viime kesänä hankkimani Tuulikki Pietilän taideteos pääsi seinälle kesken kuvaamisen. Oli jo aikakin!

Millainen kirjahylly sinulla on ja kelpuutatko sinne kaikki omistamasi kirjat? 

Pages