Ladataan...

Hyvin asiallinen ja informatiivinen postausotsikko, tiedän. Muuhun en kuitenkaan pysty, koska Eeva Kilpi on niin - no, ihana, ihana huutomerkillä.

 

Olen kasvanut tähän ajatukseen vähitellen vuosien myötä. Olen lukenut joitakin Kilven teoksia ja aistinut niiden viisauden: esimerkiksi kirjan Unta vain haluaisin joskus lukea uudelleen. Varsinaisesti intoni ja ihailuni kuitenkin syttyi, kun luin helposti lähestyttävän mutta silti paljon ajatuksia herättävän ja tärkeän runokokoelman Perhonen ylittää tie. Mieleeni ovat jääneet siitä mm. luontorunot, niin esteettiset kuin ekologisesta kantaaottavat.

 

Tänä syksynä koin ensin iloa ja liikutusta Kuolinsiivouksen äärellä. Sitten luin lokakuun Eeva-lehdestä Kilven haastattelun. Siinä Kilpi kertoo avoimesti hänelle oleellisista asioista, niistä jotka ovat pitkälti hänen tuotantonsakin keskeisiä teemoja: naiseudesta ihmissuhteista, eläimistä, luonnonsuojelusta - ja etenkin nyt 84-vuotiaana vanhuudesta ja kuolemastakin. 

Luin Kilven elämänläheisistä ja valoisista ajatuksistani mielelläni, mutta myönnän, että kaikkein kiinnostavimpia minusta olivat artikkelin kuvat. Kirjailija esittelee runsasta kirjahyllyään ja sanoo artikkelissa: "Lukekaa, kun olette yksinäisiä ja käyttäkää mielikuvitusta. Kirjoista löytyy kaikki!"

 

Samaa teemaa hän jatkoi eilen Helsingin kirjamessuilla. Ihmisiä istui lattiallakin, kun Tuula-Liina Varis haastatteli Kilpeä Kuolinsiivouksesta.

Heti alkuun Kilpi puuskahti suunnilleen niin, ettei kuolemisessa ole muuta ikävää kuin että haluaisi saada kaikki kirjat mukaan! Miten voi olla ilman kirjoja, ja mitä jälkeenjääneet tekevät toisen kirjoilla? Vaikka yleisöä, minuakin, nauratti, luulen että moni tunnusti mielessään joskus miettineensä tätä ongelmaa, minä ainakin olen. Todellisen lukutoukan ongelmaa, sanoisin.

Koko haastattelu sujui yleisön ihastuneen huokailun ja naurunpyrskähdysten kannustamana. En tiennyt, että Eeva Kilpi on niin hauska ja eloisa esiintyjä! Oli mainiota, kuinka hän vastaili Variksen kysymyksiin humoristisesti, selvästi suosiostaan nauttien mutta ylpeilemättä. 

Oli kuitenkin hienoa, että haastattelussa käsiteltiin iloisesta tunnelmasta huolimatta vakaviakin asioita. Tänä kohukirjasyksynä ilmeisesti kaikille kirjailijoille kuuluu esittää kysymys teosten omakohtaisuudesta ja saako kirjailija - Variksen sanoja lainatakseni - suorastaan varastaa toisten ihmisten kokemuksia teoksiinsa.

Kilven vastaus oli koskettava. Hän sanoi, ettei tiedä, lukevatko hänen poikansa hänen kirjojaan, mutta toivovat heidän tekevän niin - ja loukkaantumatta. Kilpi tunnusti, ettei osaa puhua kaikista asioista, vaan kertoo ne kirjoittaen. Tuula-Liina Varis kiteytti kirjoittamisen henkilökohtaisuuden vielä hienosti: "Jotta voi kirjoittaa jostakin, pitää ensin kokea ja tuntea se." (Tai jotenkin niin, seisoin koko esityksen ajan enkä voinut tehdä tungoksessa muistiinpanoja.)

 

Haastattelusta jäi kaikkineen hyvä ja jopa kiitollinen olo: onneksi tuollaisia viisaita, sinut itsensä kanssa olevia viisaita ihmisiä on. Eeva Kilpi luki haastattelunsa lopuksi otteen Kuolinsiivouksesta, mutta minusta haastattelua ja koko sitä kuvaa, joka minulla tuosta monipuolisesta kirjailijasta ja ajattelijasta nyt on, kuvaa hyvin esim. tämä Perhonen ylittää tien -kokoelmasta löytyvä runo:

 

Ei jätä luontokaan valinnanvaraa.

 

Kun on nähnyt lammen sylissä pilven

ja lumpeitten keskellä kuun 

on lopullisesti sielunsa armoilla.

 

Eeva Kilven haastatteluja löytyy netistäkin. Tässä Ylen Aamun kirja -ohjelman haastattelussa hän puhuu Unta vain -kirjasta ja kertoo mm. sen, että kirja on jatko-osa Häätanhut-teokselle.

Kiitos Eeva Kilpi! 

Ladataan...

 

Helsingin kirjamessut alkoivat. 

Saalis näkyy kuvassa. SKS:n osastolta tarttuivat mukaan tietokirjat Metsän autuus ja Veden valtiaat. Olin liikkeellä yhtä kirjahullun, yhtä SKS-fanin ja yhtä kirjanhaalivaisen ystävän kanssa. Metsän autuudesta käytiin suurin piirtein tällainen keskustelu:

 

- Tää vaikuttaa tosi kiinnostavalta.

- Niin mustakin. Mutta mä epäilen, tulisiko mun luettua sitä oikeasti.

- Niin mäkin. Tästä tulee mieleen... (kirjaluettelo, useita SKS:n kirjoja). Nekin mä oon ostanut messuilta enkä oo lukenut.

- Niin mäkin. Enkä mäkään oo lukenut niitä.

- Niin...

- Mutta mä ostan tän kirjan silti.

- Mäkin!

 

Hyvin järkevää keskustelua siis. Mutta jotkut kirjat on pakko saada. Epätavallinen lukija piti saada jo siksi, että se maksoi euron Basam Booksin osastolla!

 

Fiilis ei ollut ihan yhtä inspiroiva kuin edellisvuosina. Ihmisiä oli yllättävän vähän ja osastot olivat jotenkin epämääräisempiä kuin ennen: matalampia ja avoimempia, tilaa ei ollut yhtä helppo hahmottaa kuin aiempina kertoina. Ehdin paikalla vasta kolmen maissa, ja silloin kaikki minua kiinnostanut ohjelma oli jo alkanut, moni loppunutkin. No, yritän livistää huomennakin paikalle, ja lauantaina ainakin. Lauantaina ei ainakaan tarvitse valittaa ihmiskatoa, siitä olen varma.

 

Tulos oli melkein se, että jouduin ulosheitetyksi messuilta! Meitä oli lopulta kolme ystävää Messukeskuksen baarissa viinilasillisella. Tunnustan: puhuimme muista kuin vakioaiheista eli kirjoista. Vielä pahempaa oli se, että kun yksi lähti kuuden maissa kotiin, me toisen ystäväni kanssa jäimme rauhassa viettämään aikaa ja suunnittelemaan, millä osastolla vielä käytäisiin kirjoja katselemassa. No, ei käyty millään, sillä messut loppuivatkin jo yllättäen klo 18! Tuli kiire lähteä, mutta selviydyimme viimeisten joukossa ja kunnialla ulos Messukeskuksesta. Pihalla nauratti, että hurjinta mitä lukutoukalle saattaa käydä on joutua heitetyksi ulos kirjamessuilta. 

 

Huomenna tai viimeistään lauantaina suuntaan siis taas messuilemaan. Yritän päästä kuuntelemaan esityksiäkin, niin että seuraavassa messuraportissa olisi jotain asiaakin.

 

Oletko jo ollut tai aiotko käydä Helsingin Kirjamessuilla? Mikä messuilla erityisesti kiinnostaa?

 

Ladataan...

 

Helsingin Kirjamessujen ohjelma on siis ilmestynyt, ja kyllä sitä olin odottanutkin. Ohjelmatiedot löytyvät täältä ja muut messutiedot täältä. Iik! Tämä on aina yksi kirjavuoden odotetuimpia hetkiä, vaikka messuiluni oikeasti tuppaakin olemaan shoppaamista ja sosialiseeraamista luentojen kuuntelemisen sijaan.

Jo pikavilkaus osoitti, että houkutuksia riittää: runoraatia, Henrik Tikkas -esitelmiä, unkarilaista kirjallisuutta, novelleja, kirjallista Helsinkiä, tietoa kirjailijaksi tahtoville. Oi ja voi. Palaan asiaan, kunhan olen tutustunut ohjelmaan kunnolla.

Unkariin messujen teemamaana voi tutustua täällä

 

Pages