Ladataan...

"Kirja on ihan erilainen tuote kuin mikään muu. Kirjat ovat ainoita esineitä, joita ostan, vaikka tiedän, että käytän niitä yleensä vain kerran."

Niin ympäristöasioiden kuin rahankäyttönsäkin suhteen tarkka tuttava virkkoi kommentin, johon ensin vastasin vain mumisemalla jotain myöntyvää kirjan erityisestä esinearvosta. Sittemmin kommentti alkoi häiritä. Voiko kirjaa luonnehtia esineeksi tai tavaraksi - tai tuotteeksi - ja onko se kertakäyttöinen?

Voi ja ei voi. On ja ei ole. Näin selkeään lopputulemaan pääsin.

Ostan kirjoja niiden sisällön takia, mutta en voi kieltää, etteikö ostopäätökseen vaikuttaisi myös esinearvo. Haluan omistaa kirjoja, ja jos samasta kirjasta on suunnilleen samanhintaisia eri painoksia, valitsen kauniskantisimman. Kirjan mukana ostan kuitenkin muutakin kuin esineen ja tarinan: keräilen tiettyjen kirjailijoiden ja aihepiirien teoksia, vaikka tiedän ostaessani, etten lue kirjaa ainakaan heti, kenties en ollenkaan. Kirjoja lukuun ottamatta olen harkitsevainen ja jopa huono shoppailija, enkä kannata omistamista omistamisen vuoksi, joten ainoan kertakäyttöisen esineen ostoteoria tuntuisi pätevän. Toisaalta kirjojen ostaminen ei useimmiten tunnu ostamiselta tai ainakaan tuhlaamiselta, vaan se tuntuu keräilyiltä ja harrastamiselta - joskus jopa elämiseltä. Ja tiedän, että kirjaostokseni pääsevät pääosin aktiivisempaan käyttöön kuin esimerkiksi ne kotikuntoiluvälineet, jotka olen haalinut ajoittaisissa uudenelämäntavoittelemisvimmoissa. Läheskään kaikki kirjani eivät ole kertakäyttöisiä.

Luen monia kirjoja uudelleen ja suunnittelen lukevani vielä useampia. Annan kertaalleen luettuja ja joskus lukemattomiakin kirjoja lahjaksi, vien (ainakin joskus) kierrätyspisteisiin. Koska kertakäyttöisyys ei ole minustakaan hyvä juttu äkkiseltään minkään tuotteen kohdalla, olen tyytyväinen, jos mieleiseni teos löytää lukijoita lähipiiristäni ja kirja pääsee lainauskierrokselle. Emmi Itärannan Teemestarin kirja, jonka "lähipiirimenestyksestä" olen maininnut jo usein ennenkin, on taas saanut perhepiiristä pari uutta tyytyväistä lukijaa. Se on hyvä. Kertaalleen luettu kirja on ajatuksena surullinen. 

Toisaalta tunnen, että lainausharrastuskin on surullinen juttu, ainakin kirjailijan ja kustantamon kannalta. Eikö olisi parempi, että kaikki perheenjäseneni olisivat ostaneet kirjan eivätkä lukeneet yhtä ja samaa teosta vuorotellen? Mutta sitten siitä olisi tullut kertakäyttöinen...

Äh. Jos lainaa kirjastosta, ei tue juurikaan kirjailijaa. Jos ostaa kirjan ja lukee sen vain kerran, tekee kertakäyttöostoksen. Jos ei osta kirjoja, ei tue kirja-alaa. Jos lainaa kaverilta, ei tue edes kirjastoa. 

Mitä pitäisi tehdä: ostaa kirja itselle ja lahjaksi ja vielä muodon vuoksi lainata kirjastostakin? Ja lukea monta kertaa?

Tiedän, että olen spekuloinut kaikenlaista kirjojen ostamiseen ja omistamiseen liittyvää ennenkin tässä blogissa, mutta juuri kirjojen kertakäyttöisyyttä en. Vaikken saa ajatuksiani oikein järjestykseen, olisi kiinnostavaa kuulla, mitä mieltä muut ovat kirjojen kertakäyttöisyydestä.

 

Kysyn siis:

Miten teet ostopäätöksen kirjasta? Eroaako kirjojen ostaminen sinusta muiden tavaroiden ja tuotteiden ostamisesta?

 

Ladataan...

 

Helsingin kirjamessut alkoivat. 

Saalis näkyy kuvassa. SKS:n osastolta tarttuivat mukaan tietokirjat Metsän autuus ja Veden valtiaat. Olin liikkeellä yhtä kirjahullun, yhtä SKS-fanin ja yhtä kirjanhaalivaisen ystävän kanssa. Metsän autuudesta käytiin suurin piirtein tällainen keskustelu:

 

- Tää vaikuttaa tosi kiinnostavalta.

- Niin mustakin. Mutta mä epäilen, tulisiko mun luettua sitä oikeasti.

- Niin mäkin. Tästä tulee mieleen... (kirjaluettelo, useita SKS:n kirjoja). Nekin mä oon ostanut messuilta enkä oo lukenut.

- Niin mäkin. Enkä mäkään oo lukenut niitä.

- Niin...

- Mutta mä ostan tän kirjan silti.

- Mäkin!

 

Hyvin järkevää keskustelua siis. Mutta jotkut kirjat on pakko saada. Epätavallinen lukija piti saada jo siksi, että se maksoi euron Basam Booksin osastolla!

 

Fiilis ei ollut ihan yhtä inspiroiva kuin edellisvuosina. Ihmisiä oli yllättävän vähän ja osastot olivat jotenkin epämääräisempiä kuin ennen: matalampia ja avoimempia, tilaa ei ollut yhtä helppo hahmottaa kuin aiempina kertoina. Ehdin paikalla vasta kolmen maissa, ja silloin kaikki minua kiinnostanut ohjelma oli jo alkanut, moni loppunutkin. No, yritän livistää huomennakin paikalle, ja lauantaina ainakin. Lauantaina ei ainakaan tarvitse valittaa ihmiskatoa, siitä olen varma.

 

Tulos oli melkein se, että jouduin ulosheitetyksi messuilta! Meitä oli lopulta kolme ystävää Messukeskuksen baarissa viinilasillisella. Tunnustan: puhuimme muista kuin vakioaiheista eli kirjoista. Vielä pahempaa oli se, että kun yksi lähti kuuden maissa kotiin, me toisen ystäväni kanssa jäimme rauhassa viettämään aikaa ja suunnittelemaan, millä osastolla vielä käytäisiin kirjoja katselemassa. No, ei käyty millään, sillä messut loppuivatkin jo yllättäen klo 18! Tuli kiire lähteä, mutta selviydyimme viimeisten joukossa ja kunnialla ulos Messukeskuksesta. Pihalla nauratti, että hurjinta mitä lukutoukalle saattaa käydä on joutua heitetyksi ulos kirjamessuilta. 

 

Huomenna tai viimeistään lauantaina suuntaan siis taas messuilemaan. Yritän päästä kuuntelemaan esityksiäkin, niin että seuraavassa messuraportissa olisi jotain asiaakin.

 

Oletko jo ollut tai aiotko käydä Helsingin Kirjamessuilla? Mikä messuilla erityisesti kiinnostaa?

 

Ladataan...

Menin ostamaan yhtä kovakantista kirjaa. Mukaan tarttui myös kaksi pokkaria. Sellaista on Akateemisessa kirjakaupassa, Helsingin keskustan houkuttelevimmassa paikassa.

Koen erityistä houkutusta vieraskielisiä pokkareita kohtaan, vaikken yleensä edes lue niitä. Ne ovat vain niin värikkäitä, kauniita, oivaltavia, usein hyvin herkullisen näköisiä... Ja tästä nyt ostamastani ja tällä kertaa jutun aiheena olevasta kirjasesta luulen  ja toivon tiedän olevan hupia ja hyötyä myös lukupiirillemme.

 

Juuri ilmestynyt The Book Lovers' Companion - What to Read Next sopisi tueksi ja turvaksi miten puhua kirjoista, joita ei ole lukenut -tilanteisiin. Siinä esitellään lyhyesti yli 200 teosta, joista monet ovat ihan viime vuosienkin julkaisuja, kuten Emma Donoghuen Room tai Lionel Shriverin We Need to Talk About Kevin. Shriver on muuten kirjoittanut teoksen alkusanat. Kirja painottuu selvästi bestsellereihin, mutta hömppäisimmät on karsittu pois. Vanhimmat teokset ovat 1800-luvulta ja kokoelma on muutenkin aika kattava, mukana on esim. Mark Twainia, Virginia Woolfia, Ian McEwania, Maevu Binchyä ja Kazuo Ishiguroa. Luulen, että kirjasta tulee työkassini vakiosisältöä: jos en jaksa keskittyä romaaniin, niin katson mielelläni, mitä vaikkapa yhdestä suosikkikirjastani, Jeffrey Eugenidesin Middlesexistä, on sanottu.

Itse asiassa katsoin jo. Kirjasta kerrotaan perusfaktojen, kuten julkaisuvuosi, ohella tarinan perusidea. Yleisen kuvailun ja luonnehdinnan lisäksi mukana on kritiikkilainaus, taustatietoja (mm. kirjan voittamat palkinnot, kirjoittamiseen käytetty aika tässä tapauksessa) sekä keskusteluehdotuksia lukupiireille. Mukana on myös samanhenkisiä kirjasuosituksia. Middlesexistä kiinnostuneiden kannattaisi lukea myös Katherine Dunnin Geek Love, Angela Carterin Nights at the Circus, Jonathan Franzenin The Corrections sekä Virginia Woolfin Orlando.

Varsin kutkuttava kirja siis! Erillisten kirjaesittelyjen lisäksi siinä on myös useita teemalistoja, joista vannoutuneena kirjalistojen lukijana ja tekijänä olen tietenkin innostunut. Tässä vertailun vuoksi kaksi listaa: 

Top Ten British and American Classics

Jane Austen: Pride and Prejudice*
Saul Bellow: The Adventures of Augie March
Charlotte Brontë: Jane Eyre
Emily Brontë: Wuthering Heights*
Charles Dickens: Great Expectations
Thomas Hardy: Tess of the D'Urbervilles
Jane Smiley: A Thousand Acres
John Steinbeck: The Grapes of Warth
Henry David Thoreau: Walden*
Edith Warton: The Age of Innocense

Top Ten World Classics:

Isabel Allende: The House of the Spirits
Mikhail Bulgakov: The Master and Margarita*
Albert Camus: The Outsider*
Colette: Cheri
Giuseppe Tomasi di Lampedusa: The Leopard
Fjodor Dostojevski: Crime and Punishment*
Gustave Flaubert: Madame Bovary*
Peter Hoeg: Miss Smilla's Feeling for Snow*
Daniel Kehlmann: Measuring of the World
Ohran Pamuk: My Name is Red

Merkitsin tähdellä ne teokset, jotka olen lukenut. Nämä listat löytyivät kirjan alkupuolelta, mutta myöhemmin tarjolla olisi ollut mm. miesten-, sota-, homo-, scifi- sekä rentoutumiskirjalistoja.

Älkää ihmetelkö, jos kirjajuttuihini alkaa ilmestyä Jos luit tämän, lue myös tuo -suosituksia tai asiantuntevia viittauksia muinaisiin New York Timesin kritiikkeihin. Tiedätte, mistä ne ovat kotoisin - tästä lukutoukan käsikirjasta! ;)

The Book Lover's Companion What to Read Next - kustantamon esittely

 

P.S. Pahoittelen, etten jaksanut etsiä kaikkien (käännettyjen) kirjojen suomenkielisiä nimiä - jätin sitten kaikki nimet englanniksi.

 

Pages