Suklainen appelsiini

Kuulin telkkarista ohimennen mainoksen, jossa mainostettiin suklaa-appelsiinejä ja sitä, että niiden saantiaika on hyvin lyhyt. Oliko vain pari viikkoa…

Niinhän siinä sitten kävi, että seuraavan kerran kaupassa vähän etsiskelinkin niitä ja osuivat kyllä silmiini. Likaisen värisiä, itseasiassa rumia. Puhumattakaan hinnasta. Vieressä raikkaan väriset oranssit appelsiinit maksoivat 0.99 eur/kg.

Uteliaisuus voitti ja ostin yhden, mutta vain yhden. Enempää en olisi raaskinutkaan.

Kotona sitten heti kuorimaan ja vähän oli kyllä pettymys, kun näyttikin sisältä ihan tavalliselle. Maku ei sitten varmaan olisikaan pettymys, näin ajattelin. Odotin vähän suklaan makua tai jotain uutta juttua. Ensimmäinen siivu suuhun, maiskuttelu, pureskelu. Nielaisu. Missä se suklaan maku oli? Uusi pala suuhun. Jospa söin ensimmäisen liian nopeasti, etten maistanut? Nyt hitaasti. Ei mitään uutta makua. Aivan tavallisen makuinen, onneksi kuitenkin makea, ettei kirpeä. Vein miehellekin siivun. Jospa makuaistini on kadonnut…Pakkohan siinä nyt jotain uutta makua on olla. Ei mitään uutta, sanoi mieskin.

Huijausta, petkutusta. Huiputusta, rahastusta. En ala kyllä mitään. Näin utelias saa näpeilleen. Jäljellä suklaa-appelsiinistä on vain likaisen väriset kuoret. Hintaa tällä kokeilulla oli, että sillä hinnalla olisi saanut yli kilon tavallisia appelsiinejä. Joo, näinkin voi käydä.

Minä muuten ostin toppahousut…ensimmäiset vuosikymmeniin. Nyt pääsen ulkoilemaan myös talvella. Kävimmekin heti miehen kanssa lenkillä. Eikä paleltanut yhtään. Nämä ostin Intersportin alennusmyynneistä, Rukka merkkiset. Olivat juuri täydelliset istuvuudeltaan. Miksi en tajunnut ostaa jo vuosia aikaisemmin?