Talven kauneus
En pidä yhtään talvesta. En pidä sen kylmyydestä, en lumesta. En pidä siitä, että askeleita pitää varoa, ettei liukastuisi. En pidä jatkuvasta pimeydestä, enkä auton lasien kraappaamisesta sormet kohmettuneina. En ole talvella juurikaan ulkona, vain pakolliset kävelyt parkkipaikalta kotiin tai töihin. Olen horroksissa, kuin olisin talviunessa. Yritän vain selviytyä. Silti minun on myönnettävä yksi positiivinen asia talvessa, varmaankin se ainoa; silloin saa otettua kauniita valokuvia. Tosin, kun niitä kuvia katselee, tulee kylmä olo.
Huomasin joulukuussa, että kaikki pihlajamarjat ovat yhä puissa. Miksiköhän ei ole linnuille kelvanneet? No siellähän sitten on pakastettuja marjoja. Kyllä ne talven mittaan sieltä häviää.
Ao. kuvassa kello oli 15.30 joulukuussa. Lähdin töistä kotiin. Aivan pimeää. Pakkanenkin paukkui. Nyt samaan aikaan on jo ihan valoisaa <3
Valkoiset puut pimeää taivasta vasten ovat kyllä niin kauniita.
Aurinko ei vielä kovin ylös nouse, eikä lämmitä. Silti siitä hetkestä voi napata kauniin kuvan.
Lunta riittää ja lisää tulee kokoajan❄️❄️❄️❄️. Kevät kuitenkin tulee päivä päivältä lähemmäksi 💛