Kundaliinipsykoosi

Tuli aika, jolloin psykoosi pysäytti henkisen tien tallaajan vähän kuin puskista nousseena. Vietin psykiatrisessa sairaalassa toista kuukautta, joka oli ahdistava kokemus. En kokenut sairastavani psykoosia ja voin koko ajan tilanteeseen nähden hyvin. Mutta kotoa pois joutuminen oli jotain sellaista, mikä tuntui pahalta. Ajantaju menetti merkityksensä ja päivät matelivat etanan vauhdilla päivästä toiseen.

En kuullut ääniä tai nähnyt näkyjä, mutta mies havahtui siihen, että puhuin itsekseni. Se olikin tauotonta muutaman päivän, muutoin olin sairaudentunnoton. Koen, että kyseessä oli kundaliinipsykoosi, missä realiteetti sekoittui fiktioon kera melkoisen mielikuvituksen. Olen ADHD tyyppinen ja taipumukseni on painaa kaasua silloin, kun olisi aika levätä.

Pakkolepo näivetti mielikuvitukseni ja luovuuteni, mistä olen eniten harmissani. Olen toipunut hyvin, mutta ikävöin intuitiivisia visioita ja luovaa puoltani. Energiat ovat jämähtäneet paikoilleen, mutta olen onnellinen kotiuduttuani viimein. Otin chakrojen avaamiseen hoidon ja nukuin 12h yöunet ja koen olevani jälleen takaisin omassa kehossani.

Maadoittuminen on ollut uskomattoman vaikeaa ja koen etääntyneeni kauas siitä, mihin jäätiin. Intuitiiviset elokuvamaiset visiot eivät ole piirtyneet silmiini moneen viikkoon ja ikävöin niitä julmetusti. Aika ennen sairaala-aikaa oli luovaa ja seksuaalienergioihin pureutuvaa hoitoa. Minua kohdeltiin kuin jumalatarta ja tämän ympärille rakentuikin monta erilaista tarinaa. Toivottavasti pääsen jatkamaan näistä kehon palauduttua.

Psykoosia tai psykedeliaa, häilyvä raja lienee olematon. Uskoisin todellisen psykoosin olevan jotain todella ahdistavaa, joten en koe olevani kovinkaan hyvä suutari kertomaan kokemuksestani.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *