Ladataan...

 

 

Tuntuu hullulle ajatella, että nyt vietetään vuoden 2017 viimeistä päivää. On kliseistä sanoa, että mitä vanhemmaksi tulee, vuodet menevät aina vaan nopeampaa. Mutta siltä minusta nyt todella tuntuu.

Viime vuonna, tähän samaan aikaan matkustin juuri Bremerhavenista kohti Hampuria A:n ja ystäväpariskuntamme kanssa. Parkkeerasimme auton perille tultua ihanan hotellin eteen ja söimme myöhemmin illalla viisi tuntia kestävän illallisen, jonka keskustenaiheet, maut ja varmasti myös naurunpyrskähdyksiä herättänyt yllätyslasku ei voinut olla jäämättä kaikkien osallisten mieleen.  Ja kun vuosi vaihtui 2017 vuoden puolelle, kävelimme ulos ravintolasta paikkaan, jossa ihmiset ampuivat raketteja kuin sodassa tykitetään ammuksia. Ja sitten minua kosittiin. Ihan yllätyksenä ja niin puskista, että oli pakko varmistaa, oliko tuleva sulho tosissaan.

Palattuani kotiin Saksasta alkoi armoton arki. Ensimmäisen kerran ikinä kahden työn tekeminen tuntui niin suurelle taakalle, että sen alle alkoi lyyhistyä. Tai oikeastaan enhän minä sitä edes oikeastaan tajuamalla tajunnut. Kroppa jatkoi vaan reistailuaan niin, että lääkärin oli pakko jossain vaiheessa sanoa, että tahtini oli liian kova. Olen joskus pohtinut, että tuosta ajasta pitäisi kertoa blogissa vielä joku päivä tarkemmin, mutta en tiedä, jaksaako vanhoja ankeuksia käydä enää uudelleen läpi. Ehkä joskus tai sitten ei.

Kaiken tämän kevään kiemuroiden keskellä A muutti Suomeen ja etäsuhde loppui. Niin ja me muutimme kevättalvella Tampereelle, tuntui, että tuo hetki oli ihan oikeasti viimeinen mahdollinen tehdä korjausliike työtahdin hiljentämisen suhteen ennen kuin isompia vahinkoja sattuisi. Mutta vaikka muutto menikin hyvin, oli muutto myös – taas – yksi stressinaihe lisää. Siinä kun muuttui kerralla ihan kaikki – elinympäristö, työt, eskari, koti ja sosiaaliset kuvioit. Ja vaikka muutto oli mieluinen ja toivottu, Tampere ja sen ihmiset osin tuttuja, meni aikaa, että tilanne normalisoitui. Asuinpaikka on kuitenkin niin paljon muutakin kuin asuin paikka.

Tämä syksy on mennyt keskellä uuden, yhteisen arjen opettelua. Tai sanotaanko niin, että varsinaisesti sitä yhteistä kodin sisällä olevaa arkea ei juuri ole tarvinnut mitenkään opetella. Mutta koska minä aloitin uutena H23:lla, F aloitti koulun ja A:n uran suunta muuttui, on meillä jokaisella ollut henkilökohtaiset opeteltavamme tässä uudessa tilanteessa. Ja siksipä tuntuukin, ettei puoli vuotta ole koskaan mennyt näin nopeasti. Vastahan F aloitti koulun ja nyt hänellä on jo puolet ekaluokasta takana. Ihan hullua!

No mitä tästä vuodesta 2017 jäi käteen? Ensinnäkin vuosi opetti sen, kuinka nopeasti aika menee. Haluan, että jatkossa pysähdyn vielä paremmin onnenhetkiin, koska en halua, että koko elämä menee näin nopeasti ohi ilman, että ehtii pysähtyä kaiken ihanan äärelle.

Toisekseen vuosi oli myös loistava opetus siitä, miten ihania asioita elämässä voi tapahtua ihan yllättäen. Toki ihmissuhdeasiat ovat ne kaikkein tärkeimmät, mutta kyllä minun täytyy sanoa, että en olisi viime vuonna tähän aikaan osannut edes unelmoida siitä, millaisia töitä ja millä tavalla saan niitä nykyisin tehdä. On aika mahtava fiilis siitä, että saa tehdä intohimoaan työkseen. Ja ennen kaikkea päättä ja räätälöidä monenkin työtehtävän ihan itse.

Tähän olisi luontevaa jatkaa ensi vuoden haaveet, tavoitteet ja unelmat, mutta tästä tulisi kyllä laittoman pitkä postaus. Siksipä kirjoittelen niistä sitten huomisessa postauksessa oikein antaumuksella. Niin, että kaikki rajat siitä, kuinka pitkä blogipostaus saa olla, paukkuu !

Ihanaa päivää ja iltaa kera rakettien ja perunasalaatin! Minä suuntaan kohta Umpun kampaamon kemuihin ja sieltä sitten perhevoimin ystäväperheen luo ottamaan vastaan vuotta 2018: Lapsia, sushia ja siskonpedissä nukkumista, ihan parasta!

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Mekko: Ivana Helsinki, Lulu Dress

 

Ladataan...

Kaupallinen yhteistyö: Arla

Minä olen ollut netin ja ylipäätään ruutuajan kanssa F:n suhteen aika tiukka. Vaikka ymmärrän äitinä ja toisaalta myös esimerkiksi mediakasvatuksen ammattilaisena sen, että netti, pelit, sosiaalinen media ja kaikki sähköinen maailma on tullut jäädäkseen, olen myös aika skeptinen noiden asioiden suhteen. F katsoo harvoin telkkaria ja kännykästäkin saa tarkistaa viestit korkeintaan kerran päivässä. Ainoa poikkeus on matkat – junassa, autossa ja lentokoneessa saa pelata viihdykkeeksi vaikka kaksi tuntia putkeen.

Kun Arla sitten tarjosi minulle vuodenvaihteeksi kampanjaa, jossa tutustuisimme F:n kanssa kännykkäpelin avulla Arlan Aamu-kissaan, olin ensin epäilevä. Kuinka kännykkäpeli ja ruokapöytä sopisivat yhteen? Ensin tuntui, ettei mitenkään, mutta lopulta kokemus oli positiivinen.

Aamu on tavallinen maatiaiskissa, joka haluaisi isona olla lehmä. Aamun saa mukaan oman aamiaispöytänsä keskelle, kun osoittaa Arilyn-sovelluksella ladatulla puhelimella Aamu-kissan kuvalla varustettua Arlan maitopurkkia. Tällöin kissa hyppää purkista pöydälle ja alkaa tehdä erilaisia temppuja.

Aamu-kissa kasvaa pelin edetessä pennusta ensin nuoreksi kissaksi ja siitä aikuiseksi. Kehityksen aikana Aamu oppii uusia temppuja ja toki mitä useammin Aamua leikittää, sitä nopeampaa tahtia kissa kasvaa. Lopuksi on luvassa jopa lahjapaketti.

No miksi Aamu sitten soveltuu jopa kännykkätiukkiksen äidin mielestä jopa ruokapöytään? Monesti ainakin itse ajattelen, että peli poistaa ruokailun sosiaalisen luonteen, eikä peli siksi sovellu pöytään. Aamun kanssa temmeltäminen on kuitenkin pelin luonteen vuoksi sosiaalista, koska kissan näkee liikkuvan pitkin sitä ihan oikeaa kodin ruokapöytää, omien ihmisten keskellä. Siellä se katti telmii keskellä omaa voikkaria ja kahvimukia.

Toisekseen Aamu-kissan peli on hyvällä tavalla yksinkertainen ja tarpeeksi lyhyt, jolloin peli ei koukuta koko ruokahetken ajaksi. Aamun voi ottaa esille aamiaisen aluksi, mutta sen ei tarvitse silti leimata koko ruokailuhetkeä. Aamu on ikään kuin positiivinen pöytään houkuttelija, mutta ei koukuttaja, jonka vuoksi itse yhteinen ruokahetki jää kokematta.

Kolmanneksi. Vaikka Aamu hyppääkin maitopurkista, voi sen kanssa telmiä myös ruokailujen ulkopuolella. Aamu-kissan kanssa pelaamisen voi säätellä vaikkapa ruokailua seuraavaksi "jälkkäriksi" ja toki Aamu osaa liikkua ruokapöydän ulkopuolellakin.

Täytyy siis todeta, ettei kaikki ruutuaika ole tuomittavaa tai täysin kiellettyä. Pitää vaan löytää ne oikeat pelit ja hetket, jolloin hassuttelu on sallittua. Sitä paitsi – Itselleni Aamu alkoi muistuttaa ikään kuin 2017-luvun tamagotchia, ja siinä nostalgiapläjäyksessä jos missä, ei ole mitään väärää.

Kuinka teillä suhtaudutaan ruutuaikaan ja pelaamiseen? Mitkä pelit ovat sallittuja ja mitä taas vältellään?

-Karoliina-

Ladataan...

Esittelin viime viikolla vuoden 2017 lempimeikkini. Nyt on vuorossa ihonhoitotuotteet. 

 

KASVOJEN PUHDISTUS:

  • Favoran puhdistusvaahto on ollut lempparini jo kauan. Se pitää ihoni tarpeeksi kosteutettuna, mutta poistaa kuitenkin tehokkaasti alkavia näppyjä. Plussaa ehdottomasti siitä, että tällä aineella voi pestä myös ripsipidennykset. 
  • Madaran Oil-To-Milk Scrub*.Tehokas ja ihanan tuoksuinen kuorinta kerran viikossa käytettäväksi.
  • Dermalogican mikrokuorinta. Ihan huikea tuote, jolla on jo vuosia kuorinut ihoni pari kertaa viikossa. Mieto, mutta silti niin tehokas, että iho tuntuu heti paljon sileämmälle. 

 

VARTALONHOITO:

  • Olen maailman laiskin ihminen hoitajamaan vartaloni ihoa, joten Flow-merkin vartalokuorinnat* (mikä tuoksu tahansa) toimii minulle. Useinhan kuorinnat kuivattavat ihoa, muta Flow kosteuttaa ihon jo kuorinnan aikana niin hyvin, että vartalonrasvauskerrat voi tämän jälkeen puolittaa. 
  • Madaran Body Butter. Sekä lapsen, että minun iholleni. Hyvä tuoksu, tehokas ja imeytyy nopeasti.

 

KASVOJEN KOSTEUTUS:

  • Originsin yönaamio*. Ihan ehdoton tuote talvi-iholleni. 
  • Madaran silmänympärysvoide. Tätä käytän silloin, kun joskus harvoin muistan/jaksan laittaa silmänympärysvoidetta. 
  • Lumenen Glow Boost -tipat, jotka sain Lumenen joulukalenterista* taannoin. Minä olen käyttänyt näitä nyt joulukuun meikin alla päivävoiteen sijaan, mutta suosituksia oikeasta, hyvästä ja nopeasti imeytyvästä päivävoiteesta otetaan vastaan. Minulla on ollut niin Mossan, Madaran kuin Lumenenkin päivävoiteita, mutta mikään niistä ei ole ajanut merkittävästi yli toisen.

 

Tulisiko teille mieleen jokin 30+ -tuote, joka olisi ihan must-ostos vuodelle 2018?

-Karoliina-

*saatu

 

 

Pages