Ladataan...

Kaupallinen yhteistyö: HappyMe / Norvital As

Hellurei vuoden viimeiseen aamuun!

Nyt kaiken kinkun, lanttulootan ja suklaakierteen jälkeen kirjoittelen vähän terveysasioista. Makes sense, vai kuinka?

Mä olen kirjoittanutkin aikaisemmin siitä, kuinka ruoka on meidän perheelle yksi olennaisimpia arjen (ja juhlan) kulmakiviä. Sen lisäksi, että me tykätään miehen kanssa kokata ja halutaan opettaa ruuanlaittoa ja ruuanlaittokulttuuria myös lapselle, on meille tärkeää se, mitä syödään. Ja tämä ”mitä syödään” pitää puolestaan sisällään sen, miltä ruoka maistuu ja mistä se koostuu. Me ei missään nimessä olla fanaattisia terveysintoilijoita, eikä meille järsitä vain  porkkanaa. Mutta me uskotaan siihen, että hyvälle maistuvat, pääasiassa itse rakkaudella tehty ja hyvistä raaka-aineista valmistettu ruoka pitää niin aikuiset kuin lapsenkin oikealla polulla. Samoin kuin riittävä liikunta ja uni. Sellainen olennainen kolmiyhteys siis!

Sen lisäksi, että me pyritään saamaan ravinnosta hyvää energiaa, kuituja, vitamiineja ja voimaa, syödään meille hyvää oloa myös purkista. Ei tosin mitään iloisuuspillereitä, vaan ihan tavallisia lisäravinteita. Me vedellään miehen kanssa omat tuotteemme ja lapsella on omansa.

Vielä marraskuun loppuun asti lapsonen on syönyt maitohappobakteerit ja monivitamiinin, mutta Omega-3:a ei. Tai siis! Onhan hänelle yritetty syöttää sitä kahteenkin eri otteeseen, mutta suoraan sanottuna nuo lapsille suunnatut ”hyvänmakuiset” omegat ovat olleet aina vain teoriassa hyvänmakuisia. Ja siitä syystä jääneet kaappiin, kun todellisuus on ollut jotain muuta. Yksikin tuote maistui aivan saippualle. Testasin itse, kun epäilin, että lapsi vaan temppuilee tablettinsa kanssa.

Kun minulle ehdotettiin yhteistyötä HappyMe Chewable Calamari Omega-3 -geelitabletteihin, olin suoraan sanottuna skeptinen. Halusin testata ne ensin, koska kokemukseni tämäntyyppisistä lisäravinteista ei ollut kovin hyvä. Mutta mitä vielä! Vaikkeivat nämä karkille maistu (eikä pidäkään ihan jo turvallisuussyistä!), on HappyMe:t oikeasti sellaisia, että ainakin meidän lapsonen napsii ne muitta mutkitta. Ei kiinnitä niihin huomioita, vaan ottaa ne putkeen aamuisten maitohappobakteeriensa kanssa.

HappyMe:t ovat geelitabletteja, eli sellaisia vähän slimen (valttikortti!) oloisia löllyköitä, jotka maistuvat hitusen hedelmäisille. Ne sisältää omega-3-rasvahappojen lisäksi DHA:ta ja EPA:a, sekä D-vitamiinia ja E-vitamiinia. Niin ja sopivat 3-10 -vuotiaille.Yksi tabletti päivässä riittää, joka on hyvä ihan jo siksikin, että kerran päivässä on helpompi muistaa kuin useamman kerran. Meille on tullut lisäravinne- ja vitamiinirutiini aamuihin.

Tämmöisillä tervehenkisillä aatoksilla suunnataankin vuoden viimeisen päivän viettoon kera herkkujen ja liian myöhääm valvomisen. Joskus paras terveysteko on olla välittämättä terveysasioista. Koska eihän se, mitä tehdään joulun ja uuden vuoden välissä. Vaan se, mitä uuden vuoden ja joulun. Silloin muistetaan iltapala-ajat, sokerimäärät ja lisäravinteet.

Jos teidän perheessänne lasten omegoiden saanti on ollut haastavaa, suosittelen kokeilemaan HappyMe:tä, joka ainakin meidän perheessä toimii tosi hyvin! Tilaamalla tästä tilauslinkistä saat ekan paketin puoleen hintaan. Käy kurkkaamassa!

-Karoliina-

 

 

Ladataan...

Minä, koska kaikki muutkin. Eli 9 tykätyintä kuvaa Instagramissa vuoden 2018 aikana. Ja tarinat niiden takaa, olkaa hyvät!

Ylärivi, jossa huomioita herättävintä on se, että jokaisessa on mukana myös A, jokainen niistä on otettu häissä ja jokaisen kuvan on ottanut rakas Noora.

Ylärivi, vasen kulma. Kuva on otettu heti meidän vihkimisen jälkeen Aleksanterin kirkossa. Rakastan tätä kuvaa, koska siitä loistaa niin päivän tunnelma, ilo ja hyvä olo. Jotenkin kuvasta tekee ihanan nuo meidän rentoutuneet ilmeet (varsinkin mua jännitti ihan kauheasti ennen vihkimistä) ja toisaalta se, että siinä ihmispaljouden keskellä tämä oli silti sellainen meidän oma hetki.

Ylärivi, keskellä. Tämä kuva on otettu meidän hääpaikalla, Kulma 26:ssa heti mun pitämän puheen jälkeen. Mä kirjoitin kyseistä puhetta monta kuukautta, joten tuntui kivalle, että se tuntui iskevän itse A:lle ja muillekin suoraan ytimeen. Ja samoin tämä on yksi mun lempikuvia meidän häistä. Hassuksi kuvan tekee se yksityiskohta, johon muut kiinnittivät meidän hääkuvissa ja videoissa huomioita, jota itse en huomioinut: A:n käsi on niin iso, että esimerkiksi häätanssivideossa ja tässä kuvassa käsi peittää melkein kokonaan mun selän.

Ylärivi, oikea kulma. No tämä kuva on otettu puolestaan elokuussa, mun Hipu-siskon ja hänen Juhonsa häissä. Kuva on koko tämän yhdeksän kuvan kuvasarjan lemppari, koska siinä on sellaista suomifilmilatopussailuglamouria. Ja ihan vahingossa! Olimme nimittäin tässä kohdassa mukana, kun siskosta ja tämän miehestä otettiin kuvia pellolla. Sää oli tosi tuulinen ja A:n hiukset lenti tuulessa. Pyysin, että mun pikkusisko-Auroora ottaa meistä kuvan kännykällä siinä odotellessa, mutta samaan aikaan Noora nappasi tämän kuvan sivusta ilman, että me edes huomattiin A:n kanssa. Loistava salakuva siis!

Keskirivi, jossa ollaan häämatkalla, kotona ja Whatsapin maailmassa.

Keskirivi, vasemmalla. Mä en ole koskaan aikaisemmin tainnut laittaa Instaan tai muuallekaan itsestäni mitään uikkari- tai alusvaatekuvaa. Ja itse asiassa ennen tämänkin kuvan laittoa emmin kuvan julkaisua, koska reidessä oli tuollainen hehtaarimustelma. Jotenkin mieli oli vaan niin iloinen ekana häämatkapäivänä Kroatiassa, aurinko paistoi, viini virtasi ja olo oli ihana, joten halusin jakaa sen fiiliksen myös someen. Ylitin siis nakuasteella moninkertaisesti sen rajan, jota yleensä haluan julkisesti pitää. (Eikä mitään karmeaa tapahtunut.)

Keskirivi, keskellä. Kuva A:sta ja F:stä, jonka otin tätä postausta varten. Rakastan jotenkin tämän kuvan tunnelmaa, värejä ja rakkaita siinä. Tuossa kuvassa on itse asiassa kaikki se, joka lopulta merkitsee.

Keskirivi, oikea kulma. Tämä on todellinen random-kuva, jonka nappasin meidän perheen yhteisestä whats appista. Nyt – miltei vuoden takaa – juttu tuntuu vähän vanhalle, mutta silloin se nauratti. Ei siksi, että tasa-arvoasiassa olisi nauramista, vaan siksi, että minusta oli jotenkin kiva, miten isikin oli selvästi lukenut paljon tätä yhdenvertaisuusmatskua uutisista ja oli niin sanotusti ajan hermoilla.

Alin rivi naamiaisista, blogikuvauksista ja Tampereen kaduilta.

Alin rivi, vasen kulma. Minä ja A Halloween-naamiaisissa Jokeri ja Harley Quinn. Musta on hauskaa, että kun ollaan oltu naamiaisissa, myös mies on halunnut panostaa asun tekoon ja suunnitteluun. Viimeksihän me olimme naamiaisissa dalmatialaiset.

Alin rivi, keskellä. Tämä kuva on minusta jotenkin hassu tässä rivissä, koska siinä ei ole omaan silmääni mitään erityistä. Tavallinen blogikuva, jonka Noora nappasi joskus alkuvuodesta.

Alin rivi, oikea kulma. Olin alkuvuodesta Aamulehden kamppiksessa Tampereen ”kasvona”. Aluksi oli puhetta, että jutusta tulee ainoastaan telkkari- ja bannerivideomainokset, mutta lopulta mukana oli myös still-kuvat, jotka koristivat parin viikon ajan Tampereen katujen bussipysäkkejä. Tämä kuva on otettu Hämeenkadulta, Indiskan edestä pysäkiltä (jossa kyllä enää ei ole pysäkkiä). Oli hassua, miten joku tuollainen bussipysäkkimainos kirvoitti monet keskustelut lähinnä randomien kaupankassojen ja mummojen kanssa, jotka olivat tunnistaneet naamani.

-Karoliina-

Ladataan...

Kun katselin ystävien joululahja-ajatuksia, paketteja ja hankintoja, tajusin, että taidan (onneksi) elää ainakin osin kulutuskriittisessä kuplassa. Jokainen, kenen kanssa paketeista puhuin, oli vähentänyt ostoja viimeisten vuosien aikana huomattavasti. Ja omassakin perheessä ollaan siirrytty melko vähälahjaisuuteen (kunnia minulle, idean esittäjälle, öhöh) ehkä kolmisen vuotta sitten. 

Meillä on A:n kanssa yhteensä neljä kummityttöä ja sen lisäksi perhepiirissä F:n lisäksi kolme lasta. Me annoimme tänä vuonna tällaisia lahjoja:

  • kummitytöille: Aarrekidin paita, L.O.L Suprise -nukke, Sidosteen sukkia ja H&M:n lahjakortti. Kaikki toivelahjoja. 
  • sisarusten lapsille, toiveista myös: Kimble-peli, leikkikeittiösarja ja Sankaritarinoita tytöille -kirja. 
  • kolmelle ystäväperheelle annettin itse tehtyä granolaa.
  • siskolle ja tämän miehelle tulevaa vauvaa varten KappAhlin vauvayöpuku, Aarrekidin body, Aarrekidin jumpsuit ja aikuisille Pörrö-sukat. Meillä siis perheessä arvotaan aina yksi pariskunta, jolle ostetaan lahja. Me saimme nyt arvalla nämä tulevat vanhemmat.
  • minä ostin A:lle Inch Storesta Samsoe&Samsoen huivin ja samalta merkiltä neuleen ja kauluspaidan. 
  • minä ja A annoimme F:lle Sankaritarinoita tytöille -kirjan ja sellaisen hyvän mielen päiväkirjan, jossa on valmiita kohtia täytettäväksi. Näiden lisäksi ostimme tori.fi:stä käytetyn, mutta hyvässä kunnossa olevan pinkin String-hyllyn, joita ei enää taideta myydä ei-second handina lainkaan. Kaikki nämä F:n toiveita. Varsinkin tuo hylly, jota metsästettiin kissojen ja koirien kanssa. Tosin olihan listassa myös järjetön määrä leluja. Lapsi sai niistä osan muilta lahjanantajilta ja sitten myös tietää, että (meidän mielestä) esim. viidellätoista L.O.L pallolla ei tee mitään. 
  • Opeille, harrastusopeille, appivanhemmille ja muutamille ystäville annoimme Sidosteen-sukkia, -pipoja ja -paitoja. 

 

Lahjat, joita saimme:

  • me saimme A:n kanssa yhteiseksi lahjaksi mm. paistinpannun, leffalippuja ja höyryttimen (joka on aivan super, koska silittäminen ei ole mitään lempipuuhaa).
  • minä sain A:lta Lumin hopeisen käsilaukun. Juuri sellaisen, mitä olen kaivannut jo vuosia, kerran tällainen kiiltävän perään oleva harakka olen. 
  • A sai mm. autonpesulahjakortin ja mummoni kutomat villasukat.
  • F sai Koululainen-lehden vuosikerran, monta lautapeliä, L.O.L Suprise -palloja (tietty), uuden Tagli ja Telle -kirjan, serkun itse tekemät lapaset ja paljon muuta. 

 

Mitä teillä saatiin ja annettiin?

-Karoliina-

Pages