Ladataan...

// Kaupallinen yhteistyö: Linkosuo // 

Meillä juhlittiin toissa viikonloppuna F:n synttäreitä perhevoimin. Mä olin jo viikkoja sitten päättänyt, että yrittäisin ottaa kemut mahdollisimman rennosti.

En tiedä, mikä siinä on, mutta voin kestittää ex tempore-tyyliin isoakin joukkoa kavereita ja vääntää monta herkku- ja ruokalajia tuosta vaan. Mutta kun kyseessä on joku etukäteen sovittu tilaus. Esimerkiksi synttärit, tuntuu, että kaiken on oltava jotenkin työtaakan takana.

Olen joka vuosi opetellut ottamaan kemut yhä rennommin ja rennommin (ja katson samalla vanhoista valokuva-albumeista kauhulla ja ihailulla, millaisia tarjottavia olen esimerkiksi tyttären yksivuotissynttäreille jaksanut ja ehtinyt vääntää.) Parina vuonna olen tilannut tarjoamiset ihan valmiina, nyt päätin, että tehdään itse, mutta pienellä vaivalla.

Lapsen oma toive oli mokkapalat. Ja vitsi miten helppoa oli leipoa, kun pikkuleipuri osaa jo itse mitata ja sulata voin, rikkoa munat ja paljon muuta. Enää ei eletä sitä vaihetta, missä yhdessä leipominen tarkoittaa jäätävää sotkua ja kaksinkertaista työtä. Nyt hänestä oikeasti on apua!

Suolaiseksi tarjottavaksi pyysin miestä tekemään samoja pikkupurtavia Linkosuon kaura- ja ruissipseistä, joita hän itse asiassa teki jo kesällä Tammerfest-etkoille (hieman toisentyyppinen tilaisuus, mutta toimi sielläkin). Nuo sipsit kun sopivat loistavasti kuppimuotonsa ja myös makunsa puolesta sellaisenaan syönnin lisäksi täytettäviksi.

Moni on kysellyt, miten yhteistyöt valikoituvat blogiin ja kuinka tuotteet, joista bloggaaja kertoo, voivatkaan olla aina niin hyviä. Että voivatko ne ihan oikeasti olla kehujen arvoisia?

Linkosuo oli oiva esimerkki, miten tämmöiset hommat ainakin täällä mun blogissa menevät: Ihastuin Linkosuon kauratuotteisiin ihan omien kauppaostosten ansioista viime kesänä. Oli ihanaa, että kaupan hyllyiltä löytyi myös astetta terveellisimpiä snäkejä meille, joiden vatsa ei ruista kestä, mutta jotka eivät halua syödä myöskään uppopaistettuja perunalastuja. Sitten kun näitä kaurasipsejä oli tullut rouskuteltua aikansa, sain kuulla, että kyseiset herkut valmistetaan kaiken lisäksi vielä täällä Tampereella. Olin siltä istumalta myyty.

Siitä innostuneena ehdotin Linkosuolle yhteistyötä, koska koin, että tässä olisi sellainen brändi, jonka tuotteista voisin ilolla kertoa eteenpäin. (Enkä silloin edes tiennyt näistä tuotteista!). Niinpä asiat etenivät nopsaan ja tässä sitä ollaan.

Mutta sitten takaisin tyttären kemuihin ja sen tarjottaviin. Mies teki kaurasipseihin kinkkutäytteen ja ruissipseihin kylmäsavulohitäytteen.

 

Kinkkutäyte Linkosuon kaurasipseihin

  • Linkosuon kaurasipsejä, makuna sour creme
  • ranskankermaa ja kermaviiliä (puolet ja puolet)
  • palvikinkkua pieneksi pilkottuna
  • omenaa pieninä paloina
  • raejuustoa
  • suolakurkkua pieninä paloina
  • ruohosipulia silputtuna
  • suolaa
  • valkopippuria

 

Kylmäsavulohitäyte ruissipseihin

  • Linkosuon ruissipsejä, makuna makea chili
  • ranskankermaa ja kermaviiliä (puolet ja puolet)
  • kylmäsavulohta pilkottuna
  • limen mehua puristettuna
  • tilliä
  • sitruunapippuria
  • limen kuorta raastettuna
  • kurkkua pilkottuna

 

  1. Sekoita ranskankerma-kermaviiliseokseen kaikki pilkotut ainekset ja mausteet.
  2. Anna täytteen maustua kaapissa ainakin pari tuntia. Mielellään yön yli.
  3. Pursota täyte Linkosuon sipseihin.
  4. Tarjoile heti.

 

Täytettyjen sipsien lisäksi meillä oli juhlissa tarjolla myös – ihan sellaisenaan – Oat ja Rye Chipsejä. Erona joihinkin muihin snäkeihin ne ovat todella ohuita ja itse laskisin samaan herkuttelukategoriaan kuin perus perunalastut. Paitsi vaan että niissä on puolet vähemmän rasvaa kuin perunasipseissä (ja enemmän kuituja!). Näistä voin kuitenkin sanoa sen, että ovat sitten sellaista herkku, että jos et halua joutua koukkuun, ÄLÄ OSTA! IKINÄ!

Mun oma ehdoton hullaantumiseni on Oat Chips Caesar. Mä olen muun muassa vedellyt tämmöisen pussin kerran kymmenen minuutin automatkalla yhdeltä istumalta suuhuni. Ja myös korvannut lounaan rouskuttamalla pussin kuin itsestään. Tämä ei ole siis mikään ravintoympyräsuositus, mutta kertoo keisarin houkutuksesta ja minun himostani kyseisiä tuotteita kohtaan.

Tuli mieleeni, tässä kirjoitellessa ja välissä viikon kauppakassia purkaessa, että pitäisi seuraavaksi kokeilla täytettyjä sipsejä kasvistäytteellä. Ollaan yritetty pitää kiinni siitä, että meillä olisi kasviruokapäivä kerran viikossa, joten miksipä ei myös juhlatarjottaviin niitä voisi lisätä, vaikkei joukossa varsinaista kasvissyöjää aina olekaan.  Mietin, että esimerkiksi kauraranskankerma, tomaattinen nyhtis, purjo ja kurkku voisi olla yksi aika makoisa täyte. Joukkoon mausteita, nams!

Niin tai millainen olisi viikunahillo ja sinihomejuusto ruissipsin päällä? Tai vuohenjuusto-päärynä-hunajatahna kaurasipsissä?  En halua edes miettiä, kun tulee nälkä pelkästä ajattelusta. 

Tämmöinen maailman nopein ja herkullisin tarjoiluvinkki vaikka joulun ylläriviereille ja uudenvuodenkemuihin! Sipsit (eli nämä kuppimuotoiset, postauksen kuvissa täytetyt) löytyvät kauppojen näkkileipähyllystä  ja chipsit (hullun himotuksen aiheuttavat keisarit ja muut maut) perunalastuhyllystä

-Karoliina-

Kuvat: 1-2, minä // loput: Noora Näppilä

 

 

Ladataan...

Vähän erilainen maanantai tänään kuin viikko sitten. Tänään kello herätti 5.45. Siitä neljän espressokupin jälkeen säkkipimeään ja sateiseen ulkosäähän. Junalla kohti Riihimäkeä ja pitkä päivä parin palaverin ja junassa tehtyjen duunien saattelemana.

Viime maanantaina me heräsimme A:n kanssa Budapestistä. Ehkä siinä 9-10 aikaan paikallista kelloa. Ei sielläkään aurinko vielä tuolloin paistanut, mutta tokihan pekonilla, hedelmäsalaatilla ja Nutella-paahtiksella aloitettu aamu oli himppusen erilainen. Muistan, miten juttelimme aamupalalla, että miten maanantai voi olla tällainen.

Mutta sellaisiahan ne lomamaanantait ovat. Ei silloin osaa sanoa, onko kyseessä alkuviikko vaiko jo viikonloppu.

Me lähdimme A:n kanssa Budapestiin ilman mitään odotuksia. Sunnuntaina, vähän ennen lähtöä synttärisankari kysyi, mitä olen ajatellut, että tekisimme reissussa. Koska suunnitelmia ei ollut, ladattiin Netflixistä kahdeksan jaksoa The Blacklistiä lentokoneviihdykkeeksi ja päätettiin, että perillä mennään sinne, minne nokka vie.

Ja niinpä me päivämme Budapestissä vietimme. Vapaasti vaellellen, fiilispohjalta.

Tuli käveltyä kilometritolkulla pitkin keskustaa. Hotellimme oli aivan Tonavan edessä, linnaa vastapäätä, joten siitä pääsi kätevästi joka suuntaan. Vierailimme kahdella eri joulutorilla, ostimme paikallisena käsityönä tehtyjä kuusenkoristeita, söimme torikojuista lounaan ja joimme monta kupposellista lämminä viiniä.

Kävimme linnan juurella, vaelsimme Tonavan yli kaikkien muiden turistien vanavedessä, ajoimme sporalla kauppahalliin, ostimme kuuluisaa unkarilaista paprikamaustetta ja varjelimme kunnon turistien tavoin lompakkojamme. Illalla suuntasimme Zeller Bistroon, unkarijuuristen kavereideni suosittelemaan illallispaikkaan, josta saimme aivan tsäkällä ne viimeiset kaksi paikkaa. On kuulemma paikka, jonne tarvitsisi aina pöytävarauksen.

Blogissa saamien vinkkien innoittamana vierailimme myös New York Cafessa. Harvoin sitä tulee syöneeksi lounaaksi pelkkiä juustoja punaviinilasillisen ja livenä soitetun klassisen musiikin ryhdittämänä. Siinä pöydässä istuessa alkoi väkisinkin pohtia, millaisia juhlia ja tapahtumia tilan ihanat seinät olivatkaan vuosikymmenten saatossa nähneet.

Ihana loma! Ainoa vika se, että matkalla kasvaa matkakuume.

-Karoliina-

Ladataan...

// Kaupallinen yhteistyö: Aarrekid // 

 

 

Olimme miehen kanssa itsenäisyyspäivänä lenkillä kun aloimme puhua siitä, mitä lahjoja F saisi jouluna juuri meiltä. Monet F:n toiveet oli jaettu jo mummoille, mammoille ja kummeille, mutta omia lahjojamme emme olleet vielä ehtineet pähkäillä yhtään. Lopulta päädyimme siihen, että F saisi meiltä kaksi lahjaa. Jonkun sellaisen järkilahjan, joka olisi yhtä aikaa tarpeellinen ja kuitenkin lapselle mieluinen.Ja sitten toisen niin sanotun ”myönnytyslahjan”. Sen, joka olisi joku kuukauden päästä suosiosta pois menevä muovilelu, mutta jonka tietäisi ilahduttavan F:ää erityisen paljon aattona. (Samaa sarjaa kun se munasta kuoriutuva ylikallis pehmolelu, joka oli pakko viime vuonna saada, mutta jolla ei ole sitten helmikuun jälkeen leikitty).

Mä olen uumoillut, että aika monessa perheessä lahjojenantokulttuuri menee samalla tavalla. Tasapainossa hyötylahjojen ja ei-ihan-niin-hyödyllisten lahjojen kanssa. Niin ja tasapainossa myös kestävän kulutuksen kanssa! Ihan samaan tapaan kuin olen vähentänyt F:n lahjojen saantia joka vuosi järjestelmällisesti, olen alkanut myös valita aina kun on ollut mahdollista, sen vähän eettisesti paremman ja kestävämmän vaihtoehdon.

Mä ajattelinkin kirjoitella tänne blogiin useammankin vinkkipostauksen siitä, mitä kaikkea ihanaa, kaunista, kotimaista ja eettistä tänä jouluna voi rakkailleen antaa. Ja koska yöpuku ja kylpytakki ovat varmasti yksi klassisimpia joululahjoja kirjojen ja konvehtien kanssa, aloitan nyt niistä.

Vierailin kesällä Portugalissa tehtaalla, joka valmistaa Aarrekidin kylpytuotteet. Niin ja opin taas uutta. Mä olen jotenkin kuvitellut, että kaikki frotee on lähtökohtaisesti samanlaista. Portugalissa kuitenkin opin, että froteiden valmistustavassa ja materiaaleissa on huikeita eroja. Ja tästä taas juonta juurensa se, miksi jotkut pyyhkeet tai kylpytakit näyttävät aina, pesuista ja käytöstä huolimatta kuin uusille. Miksi toiset kuivuvat nopeampaa ja miksi joissakin alkaa törröttämään langanpätkät jo kevyen käytön jälkeen.

Aarrekidin kylpytuotteet ovat Loop Safe-velourfroteeta, jonka materiaalista 90% on orgaanista puuvillaa,10% polyesteria. Polyesterlanka toimii materiaalissa sidoslankana, sekä luo froteeseen verkon, joka estää froteen lenkkilankoja katkeamasta. (Toisin sanoen pyyhkeseen ja kylpytäkkiin ei tule niitä törröttäviä langanpätkiä!) Näin tuote pysyy hyvälaatuisena pidempään ja tuotteet kestävät useampia pesukertoja.

Loop Safe-rakenne tekee froteesta myös tavallista kevyempää, minkä vuoksi kylpytuotteissa on mahdollista käyttää tavallista vähemmän puuvillaa. Tämä nyt tietysti edesauttaa sitä, että tuote kuivuu paljon nopeammin.

Tämmöisillä froteen ominaisuuksilla tuote voi siis olla asteen verran parempi valinta: Se kestää käytössä kauemmin ja sen tuotannossa on otettu huomioon ympäristö.

F valitsi itselleen Aarrekidin froteemallistosta Leg Rob -kylpyhaalarin, joka on yksi tämän vuoden Aarrekid-uutuusmalleista. Hänellä on ollut monta kylpytakkia, mutta ne ovat osoittautuneet käytännössä meidän elämään jotenkin hankaliksi, koska emme esimerkiksi kävele saunavuorolle, jolloin takkimalli olisi varmasti hyvä. Meille kylpytekstiilillä on kuitenkin käyttöä esimerkiksi illalla suihkun jälkeen ja jopa aamuisin niin, kun aamupalaa syödessä pitää saada lämmikettä ylle ennen päivävaatteiden pukemista. Ollaan koettu käytössä, että ensin vähän hassulle kuulostanut ”kylpyhaalari” onkin ollut käytännössä loistava tuote. Sen kun sujauttaa päälle yhtä kätevästi kuin kylpytakin, että lapsen liikkuessa ja hyöriessä asu pysyy päällä. Takki kun usein retkotti sitten avonaisena ja tippui lopulta kovimmissa käänteissä.

Aarrekidin kylpymallistoon kuuluu haalarin ja perinteisen takin lisäksi mm. kylpypocho ja vauvan huppupyyhe. Kaikki froteetuotteet on nähtävillä täällä. 

Lopuksi on vielä mainittava, että Aarrekidin ihana klassikkokuosi, Pöllö, on tullut takaisin myös yöpukujen ja vauvanvaatteiden muodossa. Uutuusyöppärit ovat95% luomupuuvilla, tutkitusti turvallisesti oeko-tex® standard 100:n mukaisia. Kuvissa F:n yllä näkyy tuollainen mekkoyöpuku, helmainen, kuten meillä tavataan tämmöisiä sanoja. Nyt vielä harkitaan, olisiko meidän tämän vuoden ihana järkilahja lapselle trikoolakanasetti. 

Loistavaa sunnuntai-iltaa!

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Pages