Ladataan...

En ole vuosiin katsonut tv:tä niin paljon, kun tämän kuluneen talven ja kevään aikana. Eritoten olen ollut koukussa kahteen tosi-tv-formaattiin: Tempation Island Suomeen ja Bachelor Suomeen. Ja itse asiassa fanitukseni näiden sarjojen kanssa on mennyt jopa niin pitkälle – nolottaa vähän jopa myöntää – että olen OSTANUT nettitelkkarin lisäpalveluita niin, että olen päässyt katsomaan Bachelorin ja Temppareiden jaksot etukäteisesti.

Tällä viikolla on ollut kuitenkin kovat paikat sen suhteen, että ensin Bachelor-Joni valitsi mielitiettynsä ja toisekseen Tempperitkin loppuvat tänään kuumottaviin iltanuotiotunnelmiin. Niin moni tiistai-,keskiviikko- ja torstai-iltojen ilo on hetkessä poissa.

Vaikka tosi-tv onkin vähän kuin Seiska – kaikki katselee, mutta kukaan ei myönnä pitävänsä – olen niin iloinen, että tämmöisiä(kin) ohjelmia tehdään. Koska mistä muusta, kun siitä todellisestä elämästä, saa niin paljon irti. Ja vaikka toki tosi-tv:kin on käsikirjoitettua, on siinä kuitenkin oikeat ihmiset. Ja siksi koko homma onkin niin mielenkiintoista seurattavaa.

Ensinnäkin tosi-tv:ssä parasta on se, että ymmärrys erilaisia ihmisiä kohtaan kasvaa. Voi nimittäin olla, että sarjan ekoissa jaksoissa jokin hahmo tuntuu todella ärsyttävälle (tämmöisen ihmisen tuomitsisi varmasti tosi elämässä aika helposti), mutta sarjan edetessä inhokista voi alkaa jopa pitää ihan hirveästi. Tosi-tv antaa usein vastauksia ihmisen ulkokuoren takaa. Tällä tavalla minulle kävie vaikka Bachelor Suomen Marin kanssa. Pidin naista aluksi todella ärsyttävänä, jopa ihan hullusti käyttäytyvänä, mutta kun katselin häntä useamman illan, tajusin, että tuo nainenhan vaan oli peloissaan. Ja lopulta monet hänen tunnereaktionsa tuntuivat enemmän luonnollisille kuin monen viilipyttymäisen "kisaajan" cool toiminta. Ei ihme, jos pää alkoi hajoilla tuossa tilanteessa, jossa naiset elelivät. 

Toisekseen tositelkkarin avulla voi nähdä ja ymmärtää jotain sellaista, joka ei muuten omaan elämään kuuluisi. Esimerkiksi Temppareiden Eliaksen (ainakin minun tulkintani mukaan) aika kauhea käytös on jotain sellaista, joka tuo varmasti suhteen henkisen väkivallan paljon ymmärrettävämmäksi niille, jotka eivät ole sitä omassa elämässään kokeneet. Eliasta ja Vilmaa katsoessa kuitenkin näkee niin konkreettisesti sen, miksi huonosta suhteesta on joskus niin vaikea päästä pois. Ja kuinka tiettyä koukuttavaa retoriikkaa käyttävä ihminen voi huijata ihan kaikkia. Jopa yrittää sanojen vääntelyä silloinkin, kun jo reisiään myöden sonnassa. Uskon, että Eliaksen, ja ja toisaalta edellisen Temppari-kauden Elämän peli -mies ovat opettaneet ainakin sen, että aina elämä ei ole niin yksinkertaista. Ja "miksi et vaan jätä sitä" sellainen heitto, johon ei kaikissa tilanteissa olekaan aivan yksinkertaista vastausta tai toimintaa. 

Toisaalta tosi-tv:n ihanin asia on tietysti kaikki se kauneus, joka ihmisissä – ainakin osassa – on. Miten sydän meinaakaan pakahtua, kun näkee Temppari-Santerin antavan olkapäätään kerta toisensa jälkeen ja kertoo ”lentävänsä vaikka Oulusta Helsinkiin”, jos on siihen ystävällä tarve. Miten täydellisen ihanalle ja hymyn huulille pelkään tv:n välitykselläkin saava ihminen Bachelor-Kaisa voikaan olla ja miten toisaalta ihmisten hupsuus voikaan saada hyvän mielen ja kunnon naurunpyrähdykset aikaiseksi.

Itse koen, että sellaiset määritelmät kuin ihana, kauhea, symppis, aito ja ärsyttävä ovatkin aika vaarallisia (erityisesti) silloin, kun ihmisestä näkee vain kuoren, eikä tätä tunne oikeassa elämässä. Eikä siksi vaikka nuo kirjoittamani tämän postauksen otsikon määritelmät henkilöistä kerro tietenkään mistään muusta kuin muutaman tunnin leikkaamalla saadusta matskusta ja vieläpä yksittäisen naisen tulkinnasta näiden leikkausten perusteella! Mutta kuten Terhi Kokkos -gatessa jo totesin, on tosi-tv:ssä ja erityisesti sen kulisseissa jotain niin koukuttavaa, että alkaa melkein tuntea sille, että tuntisi nuo ruudulla näkyvät ihmiset ihan todella. On ihanaa ihastua, vihastua, samaistua ja pyöritellä silmiä kauhistuksesta. Sellaisia fiiliksiä harva perinteinen tv-ohjelma saa aikaiseksi. 

Joten kiitos huikeasta tosi-tv-keväästä Tempparit ja Bachelor! Millähän tämän tv-ohjelmavajauksen saisi nyt täytettyä. Ohjelmasuosituksia otetaan vastaan.

-Karoliina-

Kuvat: Nelonen.fi:n pressikuvapankista // Temptation Island Suomi -kuvan kuvaaja Lars Johnson // Bachelor-kuvan kuvaaja tuntematon 

 

 

Ladataan...

Kaupallinen yhteistyö: Danske Bank

 
Hassua, miten elämässä ikään kuin jumiutuu tiettyihin ajatusmalleihin, vaikkei oikeasti (enää) tarvitsisikaan. Minulla itselläni on ollut sellainen penninvenyttäjäopiskelijan identiteetti oikeasti koko aikuiselämäni, vaikkei siihen välttämättä olisi ollut aina edes tarvetta. Tajusin nimittäin vasta viime vuonna, että minähän olen valmistunut jo vuonna 2008, ja työelämäkin on ollut vakaalla tasolla jo miltei tuon samat kymmenen vuotta. Olisi siis aika ehkä alkaa tarkastella taloutta muustakin näkökulmasta, kuin kädestä suuhun -taktiikalla
 
Koska säästäminen ja sijoittaminen ovat minulle melko tuntematonta maaperää, ja koska raha-asiat kuitenkin kiinnostavat, kutsuin Lily Talks -podcastiini mukaan Danske Bankin Senioristrategin, Kaisa Kivipellon. Kaisan ja Danske Bankin kanta on, että säästäminen kuuluu kaikille. Niinpä Kaisa opastaa minua (ja teitä) talousguruelämän ensimetreille. Hän vastaa muun muassa siihen kysymykseen, millainen puskurirahasta ihmisellä pitäisi olla, mitä eri tapoja on säästää ja mikä on säästämisen minimisumma? Kuuntele Kaisan ja minun rahakeskustelua tästä:
 

 
Edellinen jakso – jossa keskustelen rakasta puhumisen tärkeydestä – on kuunneltavissa täällä. Siinä jaksossa vieraanani oli Lotosta tuttu näyttelijä, Helsingin kaupunginvaltuutettu Jasmin Hamid. Kolmas rahaa käsittele podcast-jaksoni ilmestyy 6.6.
 
Jotta jatkossa saadaan lisää teitä kiinnostavia podcasteja ilmoille, on tietysti tärkeää, että me osaamme täällä Lilyssä valita Lily Talks -jaksojen aiheet oikein. Osallistu tutkimukseen ja anna palautetta tästä linkistä. Kaikkien 31.8. mennessä vastanneiden ja yhteystietonsa jättäneiden kesken arvotaan Trendin vuosikerta (arvo 89,10 e).
 
Vastaa tästä!
 
-Karoliina-
 
Kuva: Laura Ikonen 
 

Ladataan...

Voi jukra millainen tiistai. Tuntuu sille, että en ole vieläkään laskeutunut maahan viikonlopun häähuumasta. Vaikka meninkin eilen jo kasilta töihin ja ihan normaaleja asioita olenkin hoitanut viime viikon lomailun jälkeen, on silti kaikki tuntunut tällä viikolla paljon kevyemmälle kuin aikoihin.

Osittain fiilis johtuu tietysti tästä ihanasta kesäsäästä. Kun on lämmintä ja aurinkoa, se ei vaan voi olla tarttumatta mun olotililoihin. Vaikka kuinka sanotaan, ettei sää voi vaikuttaa mielialaan, niin mulla se vaan vaikuttaa oloon aivan suoraviivaisesti.

Toisekseen elämä tuntuu nyt aika rennolle. F:llä on koulu jäljellä enää neljä päivää (!), jolloin arki-iltojakaan ei tarvitse enää räätälöidä niin tarkasti kuin yleensä. Ulkona saa olla vähän pidempään, eikä noita läksyjäkään (kai) enää ole tullut. Voi huidella ulkona, vetää iltapalaksi raparperipiirakkaa ja sujauttaa aamulla sandaalit ja hellemekon.

Kolmanneksi häiden juhliminen vapautti ihan kauheasti energiaa. Vaikka kerroin tässä postauksessa, että olen ollut rento morsian, kyllä viimeisellä viikolla iski niin kova jännitys, etten voinut keskittyä oikein mihinkään muuhun kuin perjantain odottamiseen. En edes oikein tiedä, mitä jännäsin, mutta silti hermostuneisuus leimasi koko viikkoa. Nyt kun kemut meni paremmin kuin olisin koskaan osannut kuvitellakaan, on sellainen olo, että tällä energialla ja toisaalta hääajatuskista vapautuneella päällä voi tehdä mitä vaan.

Luulen, että yksi tärkeä tekijä koko tässä tämänhetkisessä olotilassa on se, että meille vapautui mahdollisuus laskeutua arkeen koko viikonlopun ajan, kun häät juhlittiin jo perjantaina. Lauantaina söimme koko meidän kaksikymmentähenkisen ”suurperheen” kanssa ja siitä jatkoimme vielä osan hääporukan kanssa viettämään iltaa kaupungille. Isovanhemmat palauttivat F:n lopullisesti kotiin vasta sunnuntaina, joten ei tarvinnut tipahtaa arkeen aivan kylmiltään heti perjantaina jälkeen. Voin todella suositella tällaisia häiden seuraavan päivän jatkoja muillekin, jotka haluavat jatkaa hetken vielä häiden tunnelmaa.

Joten. Tiivistettynä vastaus otsikkoon. Hell yeah!

-Karoliina-

Kuvat (lehdettömän toukokuun puolivälistä): Noora Näppilä

Asu: farkkutakki, Carlings // haalari, Lille* (IVALO, kotimainen tekstiili) // kengät, Dr.Martens 

 

Pages