Ladataan...

Jaahas. Se olisi kesäkuun 2018 viimeinen päivä.

Kuukausi on mennyt hirveän nopeasti. Tuntuu ihan sille, että tekisi mieli mennä takapakkia ja käyttää päivät vielä paremmin hyväksi. Eihän kesä voi tätä vauhtia mennä!

Häämatkan lisäksi kesäkuuhun on kuulunut mökkeilyä, juhannuksenviettoa, työpäiviä ja inventaarioita. Haasteelliseksi kesän on tehnyt se, että sekä A ja minä olemme käytännössä joka arkipäivä töissä, mutta F:lle ei silti ole buukattu mitään erityistä kesäleiripaikkaa tai ohjattua toimintaa päiviksi. Toisin sanoen, koska A:n työ vaatii paikallaoloa, menee minun työpäiväni nyt vähän tällaisessa kaaoksessa, että samalla kun yritän viettää F:n kanssa lomapäiviä hänen olleessaan kotona, tulee jossakin välissä silti hoitaa duunit. Tämä tietysti on tuonut eteeni sen syyllisyysaspektin, joka iskee itselleni ehkä vähän liiankin usein. Kun olen F:n kanssa, syyllisyys kalvaa tekemättömistä töistä. Kun teen töitä, on kauhea olo siitä, etten ole F:n kanssa.

Ehkä seuraavina kesinä täytyy miettiä nämä asiat vähän paremmin. Ehkä teen tarkemmat suunnitelmat työn ja loman välillä. Ehkä F menee jonnekin aamupäiväkerhoon tai sitten vaan opin elämään tämän säädön kanssa.

Heinäkuussa olisi tarkoitus mökkeillä lisää, mahdollisesti festaroida, viettää F:n kanssa Tampere-aikaa rannalla ja lähellä kotia. Pakastaa mansikat, saada kodin inventaario valmiiksi, leikata tukka lyhyeksi (tai edes lyhyemmäksi) ja syödä niin monta toriaamupalaa, kuin mahdollista.

-Karoliina-

Ladataan...

 

// Kaupallinen yhteistyö Nordic Tricot by Ivana Helsinki / Tokmanni //

 

Mä en ole koskaan ollut mitenkään erityisen täpinöissäni näistä ketjuliikkeiden yhteistyömallistoista. Ei siinä, että niissä olisi ollut mitään vikaa. Ei varmasti ole ollut! Mutta jotenkin minusta on tuntunut hassulle lähteä ryysimään ja ostamaan jotain tiettyä merkkiä vain siksi, että sitä saisi nyt hintaan, joka olisi omalle kukkarolle sopivampi kuin merkki yleensä. Olen ajatellut, että jos en ole kyseistä merkkiä ennenkään harkinnut ostavani, miksi tekisin sen tällaisessakaan tilanteessa.

Mutta. Kuten usein. Mieli saattaa muuttua näissäkin asioissa. Edessäni on nimittäin nyt mallisto, josta en voisi olla enemmän innoissani. Ja ei varmasti paljon yllätä, jos kerron, että tähän hommaan liittyy – taas kerran – Ivana Helsinki.

Ivana Helsinki viettää tänä vuonna 20-vuotisjuhlavuottaan. Ja juhlavuoden humussa kaikkien aikojen lempivaatemerkkini julkaisee yhdessä Tokmannin kanssa Nordic Tricot by Ivana Helsinki -vaatemalliston, joka on itse asiassa jo neljäs Ivana Helsingin ja Tokmannin välillä. Mallisto on tälläkin kertaa sellaista taattua Ivana Helsinki -tyyliä a-linjaisine mekkoineen ja söpöine kuvioineen, mutta toki huomattavasti huokeampaan hintaan, mitä Ivanaa on totuttu yleensä ostamaan.

Koko Nordic Tricot by Ivana Helsinki -mallisto  on saanut inspiraationsa suomalaisesta luonnosta ja arjen kauneudesta. Malliston vaatteet ovat monikäyttöisiä ja sellaisia, että oikealla tavalla yhdisteltynä ne sopivat tilanteeseen kuin tilanteeseen. Esimerkiksi tuo kuvien Mimosa-mekko (39.95e) on juuri sellainen jokapaikanmekko. Korkojen ja mekon mukana tulevan vyön kanssa Mimosa sopii jos jonkinmoisiin juhliin. Matalien kenkien kanssa ja ilman vyötä mekko muuntautuu puolestaan arkimekoksi. Nordic Tricot by Ivana Helsinki -malliston sanotaan olevan vaatemallisto rohkealle, osaavalle ja itsenäiselle suomalaiselle naiselle. Siis sellaiselle, joka malliston suunnittelija itsekin on. 

Ensi viikolla, 5.7.2018, Ivana Helsinki on esillä myös Pariisin Haute Couture Muotiviikoilla. Tokmanni on Pariisin muotinäytöksen yhteistyökumppani ja catwalkilla onkin nähtävillä uniikkeja asuja Nordic Tricot by Ivana Helsinki -malliston hengessä. “Näiden uniikkien tuotteiden kaupalliset versiot ovat ostettavissa Tokmannin verkkokaupasta ja myymälöistä valtakunnallisesti, “ kertoo Tokmannin pukeutumisen ostoryhmäpäällikkö Maija-Leena Leppänen.

Nordic Tricot by Ivana Helsinki -mallisto on myynnissä ympäri Suomea Tokmannin myymälöissä, sekä verkossa. Vaikka Ivana iskeekin omaan vaatemakuuni aina taatulla tavalla, on Nordic Tricot -mallistossa monta sellaista helmeä, jotka lämmittävät oikein erityisesti sydäntä. Ehdottomat suosikkini ovatkin 97% puuvillasta valmistetut Mimosa-mekko ja Milla-paita. Puhumattakaan noista ihanan joustavista Sylvia-housuista.

Suosittelen tsekkaamaan Tokmannin Ivana Helsinki -malliston täältä.

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

 

Ladataan...

Jos minulta olisi kysytty vaikka viisi vuotta sitten, koenko itseni niin sanotuksi nykyajanihmiseksi, olisin vastannut hetkeäkään miettimättä ”kyllä”. Vaikka en esimerkiksi yliopistolla opiskellessani varsinaisesti pyörinyt missään yliopistopiireissä tai harrastanut mitään kriittisiä keskusteluryhmiä, koin, että mahdollisuus elää ajattelevien ihmisten ympärillä oli saanut myös minut ajattelemaan. (Ja nyt siis puhun kaikista ihmisistä ympärilläni riippumatta koulutustasosta). Niinpä monet lapsuuteni ajan ajattelumallit, puheessa käytetyt sanat ja lapsuuden telkkarin hauskat vitsit eivät enää toimineetkaan. Monet niistä alkoivat tuntua aikuisiän kynnyksellä stereotyyppisille, loukkaaville ja rasistisille.

Kun nyt sen sijaa katselen nykykeskustelua esimerkiksi lehdissä, tuntuu sille, kuin olisin tipahtanut totaalisesti kärryiltä. Se, missä aikaisemmin koin itseni valistuneesi ja ymmärsin uusia ajattelutapoja, on kadonnut jonnekin viime vuosien tuuliin.

Kuten jo aikaisemmin kirjoitin (ja samalla ärsytin monia), olen alkanut kyseenalaista nykyistä feminismikeskustelua. Olen edelleen (kaikenlaisen) tasa-arvon kannatta, minulle on aivan sama, ketä kukakin rakastaa tai mitä sukupuolta mikäkin pariskunta on, mutta silti olen alkanut vieroksua kaiken maailman julistamista. Toki on ihanaa, että ihmiset haluavat tuoda rakkautta ja iloa toistensa tietoisuuteen, mutta silti esimerkiksi joka  tuutista tulviva Pride-huuma saa hämmentyneeksi. Ehkä olen vähän jähmeä tai ilkeä, mutta koen, että moni julista pridejä ja muita ihan vaan siksi, että se on trendikästä. Tosin: Mitäpä väliä silläkään! Olipa pride-hypetyksen motiivi íhmisellä mikä tahansa, on tietysti ihanaa, että lähimmäisenrakkaus on noin isosti esillä. Ja se jos mikä on asia, jota kannatan! Ja toivon toki kaikkien muidenkin kannattavan. Ehkä se onkin se tapa, jolla kaikki nykyisin kaupallistetaan, on se suurimmat angstini herättävä asia. Jostain syystä nimittäin koen luotaantyöntäväksi feministitekstipaidat ihan samalla tavalla kuin vaikkapa facebookin profiilikuvat, joihin on liitetty pride-tekstejä. Kyse ei siis ole siitä, etten kannattaisi noita aatteita (koska kannatan). Kyse on siitä, että joka helkkarin asiasta on tehtävä nykyisin printtipaita, siiderietiketti ja giffi. 

Toinen asia, joka on saanut mieleni myllerykseen, on  kulttuurinen omiminen. Olen oikeasti ahminut tietoa tästä aiheesta, koska olen halunnut ymmärtää ajatukset sen taustalla. Mutta kun en ymmärrä! Tai no. Ymmärrän keskustelussa monet pointit. Ja olen kyllä itsekin sitä mieltä, että moni asia tässäKIN keskustelussa pyrkii hyvään. MUTTA: Siinä vaiheessa, kun esimerkiksi kirjailijaa syytetään kulttuurisesta omimisesta silloin, kun hän kertoo johonkin vähemmistöryhmään kuuluvaa fiktiivisen henkilön tarinan, mennään mielestäni taas vähän liian pitkälle. Koska sitähän tarinoiden kerronta on: Niissä saa mielikuvitus juosta juuri niin pitkälle kuin huvittaa. 

Että semmosia epäsuosittuja mielipiteitäni taas tähän iltaan. 

-Karoliina-

Kuva: Pixabay

Pages