Ladataan...

Mä söin eilen kauden ensimmäisen jouluaterian, kun kävimme ystävien kanssa syömässä joululounasta Ravintola Paakarissa. Lounas oli mieletön!

Siinä joulusta höpistessä kaveri kysyi, ollaanko jo ostettu joululahjat. Ja täytyi todeta, että ihan muutamaa asiaa lukuun ottamatta ei olla. Uskon, että me ollaan – puolen muun Suomen kanssa – ostoksilla 22.päivä.

Tosin mitään paniikkia tässä ei ehdi silti tapahtua. Me olemme nimittäin sopineet sukujen kanssa hyvin maltillisesta lahjamäärästä, joten mitään isoa kasaa ei ole hankittavana.

Listasin alle sellaisia lahjaehdotuksia ja lahjanhankintapaikkoja, jotka itse koen hyviksi.

Osta/valmista tuhottava lahja. Tarkoitan tällä sitä, että monta kertaa hyvä lahja on sellainen, joka ei jää nurkkiin pölyyntymään, vaan tulee kulutukseen. Osta lähituottajan leipää, kauppahallin kalaa tai ihana vartalovoide. Mun omat suosikit tässä kategoriassa on tietysti Tampereen kauppahallin liikkeet, joista saa ruokalahjoja. Niin ja esimerkiksi Madaran ja Weledan luomukosmetiikka kauniisti pakattuna.

Tue niitä, jotka tekevät töitä lähelläsi. Mene paikallisiin kivijalkaliikkeisiin, mieluiten vielä yksityisiin sellaisiin. Tampereella suosittelen suuntaamaan INCH Storeen ja  By Emkaan. Niin ja Pukimon Pop Up:Iin. Siellä mm. Aarrekidiä, Ratiaa ja Pokkoa.

Osta kotimaista. Niin suunnittelua kuin tuotantoakin. Joskus jopa molempia. Omat suosikkini – tietysti – ovat Kivatin pipot, Sidosteen (joulu)sukat, Marimekon kullanhohtoiset paidat ja kengät, Lumin laukut, Aarrekidin yöpuvut, Maanantaimallin korvikset, Arabian astiat, Iittalan kynttilänjalat, Joutsenen untuvatossut, Ivanan mekot, Makian kangaskassit ja monet muut.

Tarjoa palvelu tai elämys. Hanki lahja, jossa liikkuu vain hyvä mieli, mutta ei konkreettinen tavara. Tarjoa ystävälle hartiahieronta tai tee/osta joulusiivous. Varaa kasvohoito tai kynsien kestolakkaus (Tampereen ehdoton paikka kynsiin on Beautiful You -kauneushoitola). Osta elokuvien, sarjojen tai kirjojen äppi muutamaksi kuukaudeksi tai koko vuodeksi. Varaa konsertti tai teatteriliput, tai tee lahjakortti, jolla tarjoat ystävällesi kolmen ruokalajin illallisen tämän valitsemana ajankohtana. Tai jos et osaa kokata, varaa pöytä ravintolasta ja tarjoa ilta. Tampeelta suosittelen Kulma26-ravintolaa Hämeenkadulla ja Cafe Pispalan brunssia. Joskus hyvä lahja voi olla arkisen kekseliäs: Sisko antoi yksi vuosi poikaystävälleen (nykyiselle aviomiehelle) lahjakortin, joka sisälsi 30 kauluspaidan silitystä. Superhauska lahja minusta talouteen, jossa kumpikaan ei perusta juuri silittämisestä.  

 

Mitäs teillä annetaan lahjaksi? Mä kysyin mieheltä, haluaako elämyslahjan vai konkreettisen paketin. Halusi tällä kertaa konkreettisen, joten nyt pähkäilen täällä, mikä olisi tämän joulun lahja. Viime vuonnahan me ostimme hänelle porukalla tämän. Lapsen järki- ja myönnytyslahja ovat edelleen myös mietintämyssyssä.

-Karoliina-

Kuva:  Sidoste-joulusukkakuvaus 2018

Kuvaaja: Jussi Koivunen /Studio Koivunen 

Tyyli: minä + Pinja Korhonen 

Mallit: Ellinoora Myötyri ja Topias Haapanen

Lokaatio: MOW Tampere 

Ladataan...

// Kaupallinen yhteistyö: Linkosuo // 

Meillä juhlittiin toissa viikonloppuna F:n synttäreitä perhevoimin. Mä olin jo viikkoja sitten päättänyt, että yrittäisin ottaa kemut mahdollisimman rennosti.

En tiedä, mikä siinä on, mutta voin kestittää ex tempore-tyyliin isoakin joukkoa kavereita ja vääntää monta herkku- ja ruokalajia tuosta vaan. Mutta kun kyseessä on joku etukäteen sovittu tilaus. Esimerkiksi synttärit, tuntuu, että kaiken on oltava jotenkin työtaakan takana.

Olen joka vuosi opetellut ottamaan kemut yhä rennommin ja rennommin (ja katson samalla vanhoista valokuva-albumeista kauhulla ja ihailulla, millaisia tarjottavia olen esimerkiksi tyttären yksivuotissynttäreille jaksanut ja ehtinyt vääntää.) Parina vuonna olen tilannut tarjoamiset ihan valmiina, nyt päätin, että tehdään itse, mutta pienellä vaivalla.

Lapsen oma toive oli mokkapalat. Ja vitsi miten helppoa oli leipoa, kun pikkuleipuri osaa jo itse mitata ja sulattaa voin, rikkoa munat ja paljon muuta. Enää ei eletä sitä vaihetta, missä yhdessä leipominen tarkoittaa jäätävää sotkua ja kaksinkertaista työtä. Nyt hänestä oikeasti on apua!

Suolaiseksi tarjottavaksi pyysin miestä tekemään samoja pikkupurtavia Linkosuon kaura- ja ruissipseistä, joita hän itse asiassa teki jo kesällä Tammerfest-etkoille (hieman toisentyyppinen tilaisuus, mutta toimi sielläkin). Nuo sipsit kun sopivat loistavasti kuppimuotonsa ja myös makunsa puolesta sellaisenaan syönnin lisäksi täytettäviksi.

Moni on kysellyt, miten yhteistyöt valikoituvat blogiin ja kuinka tuotteet, joista bloggaaja kertoo, voivatkaan olla aina niin hyviä. Että voivatko ne ihan oikeasti olla kehujen arvoisia?

Linkosuo oli oiva esimerkki, miten tämmöiset hommat ainakin täällä mun blogissa menevät: Ihastuin Linkosuon kauratuotteisiin ihan omien kauppaostosten ansioista viime kesänä. Oli ihanaa, että kaupan hyllyiltä löytyi myös astetta terveellisimpiä snäkejä meille, joiden vatsa ei ruista kestä, mutta jotka eivät halua syödä myöskään uppopaistettuja perunalastuja. Sitten kun näitä kaurasipsejä oli tullut rouskuteltua aikansa, sain kuulla, että kyseiset herkut valmistetaan kaiken lisäksi vielä täällä Tampereella. Olin siltä istumalta myyty.

Siitä innostuneena ehdotin Linkosuolle yhteistyötä, koska koin, että tässä olisi sellainen brändi, jonka tuotteista voisin ilolla kertoa eteenpäin. (Enkä silloin edes tiennyt näistä tuotteista!). Niinpä asiat etenivät nopsaan ja tässä sitä ollaan.

Mutta sitten takaisin tyttären kemuihin ja sen tarjottaviin. Mies teki kaurasipseihin kinkkutäytteen ja ruissipseihin kylmäsavulohitäytteen.

 

Kinkkutäyte Linkosuon kaurasipseihin

  • Linkosuon kaurasipsejä, makuna sour creme
  • ranskankermaa ja kermaviiliä (puolet ja puolet)
  • palvikinkkua pieneksi pilkottuna
  • omenaa pieninä paloina
  • raejuustoa
  • suolakurkkua pieninä paloina
  • ruohosipulia silputtuna
  • suolaa
  • valkopippuria

 

Kylmäsavulohitäyte ruissipseihin

  • Linkosuon ruissipsejä, makuna makea chili
  • ranskankermaa ja kermaviiliä (puolet ja puolet)
  • kylmäsavulohta pilkottuna
  • limen mehua puristettuna
  • tilliä
  • sitruunapippuria
  • limen kuorta raastettuna
  • kurkkua pilkottuna

 

  1. Sekoita ranskankerma-kermaviiliseokseen kaikki pilkotut ainekset ja mausteet.
  2. Anna täytteen maustua kaapissa ainakin pari tuntia. Mielellään yön yli.
  3. Pursota täyte Linkosuon sipseihin vasta, kun ne meinataan syödä.
  4. Tarjoile heti.

 

Täytettyjen sipsien lisäksi meillä oli juhlissa tarjolla myös – ihan sellaisenaan – Oat ja Rye Chipsejä. Erona joihinkin muihin snäkeihin ne ovat todella ohuita ja itse laskisin samaan herkuttelukategoriaan kuin perus perunalastut. Paitsi vaan että niissä on puolet vähemmän rasvaa kuin perunasipseissä (ja enemmän kuituja!). Näistä voin kuitenkin sanoa sen, että ovat sitten sellaista herkku, että jos et halua joutua koukkuun, ÄLÄ OSTA! IKINÄ!

Mun oma ehdoton hullaantumiseni on Oat Chips Caesar. Mä olen muun muassa vedellyt tämmöisen pussin kerran kymmenen minuutin automatkalla yhdeltä istumalta suuhuni. Ja myös korvannut lounaan rouskuttamalla pussin kuin itsestään. Tämä ei ole siis mikään ravintoympyräsuositus, mutta kertoo keisarin houkutuksesta ja minun himostani kyseisiä tuotteita kohtaan.

Tuli mieleeni, tässä kirjoitellessa ja välissä viikon kauppakassia purkaessa, että pitäisi seuraavaksi kokeilla täytettyjä sipsejä kasvistäytteellä. Ollaan yritetty pitää kiinni siitä, että meillä olisi kasviruokapäivä kerran viikossa, joten miksipä ei myös juhlatarjottaviin niitä voisi lisätä, vaikkei joukossa varsinaista kasvissyöjää aina olekaan.  Mietin, että esimerkiksi kauraranskankerma, tomaattinen nyhtis, purjo ja kurkku voisi olla yksi aika makoisa täyte. Joukkoon mausteita, nams!

Niin tai millainen olisi viikunahillo ja sinihomejuusto ruissipsin päällä? Tai vuohenjuusto-päärynä-hunajatahna kaurasipsissä?  En halua edes miettiä, kun tulee nälkä pelkästä ajattelusta. 

Tämmöinen maailman nopein ja herkullisin tarjoiluvinkki vaikka joulun ylläriviereille ja uudenvuodenkemuihin! Sipsit (eli nämä kuppimuotoiset, postauksen kuvissa täytetyt) löytyvät kauppojen näkkileipähyllystä  ja chipsit (hullun himotuksen aiheuttavat keisarit ja muut maut) perunalastuhyllystä

-Karoliina-

Kuvat: 1-2, minä // loput: Noora Näppilä

 

 

Ladataan...

Vähän erilainen maanantai tänään kuin viikko sitten. Tänään kello herätti 5.45. Siitä neljän espressokupin jälkeen säkkipimeään ja sateiseen ulkosäähän. Junalla kohti Riihimäkeä ja pitkä päivä parin palaverin ja junassa tehtyjen duunien saattelemana.

Viime maanantaina me heräsimme A:n kanssa Budapestistä. Ehkä siinä 9-10 aikaan paikallista kelloa. Ei sielläkään aurinko vielä tuolloin paistanut, mutta tokihan pekonilla, hedelmäsalaatilla ja Nutella-paahtiksella aloitettu aamu oli himppusen erilainen. Muistan, miten juttelimme aamupalalla, että miten maanantai voi olla tällainen.

Mutta sellaisiahan ne lomamaanantait ovat. Ei silloin osaa sanoa, onko kyseessä alkuviikko vaiko jo viikonloppu.

Me lähdimme A:n kanssa Budapestiin ilman mitään odotuksia. Sunnuntaina, vähän ennen lähtöä synttärisankari kysyi, mitä olen ajatellut, että tekisimme reissussa. Koska suunnitelmia ei ollut, ladattiin Netflixistä kahdeksan jaksoa The Blacklistiä lentokoneviihdykkeeksi ja päätettiin, että perillä mennään sinne, minne nokka vie.

Ja niinpä me päivämme Budapestissä vietimme. Vapaasti vaellellen, fiilispohjalta.

Tuli käveltyä kilometritolkulla pitkin keskustaa. Hotellimme oli aivan Tonavan edessä, linnaa vastapäätä, joten siitä pääsi kätevästi joka suuntaan. Vierailimme kahdella eri joulutorilla, ostimme paikallisena käsityönä tehtyjä kuusenkoristeita, söimme torikojuista lounaan ja joimme monta kupposellista lämminä viiniä.

Kävimme linnan juurella, vaelsimme Tonavan yli kaikkien muiden turistien vanavedessä, ajoimme sporalla kauppahalliin, ostimme kuuluisaa unkarilaista paprikamaustetta ja varjelimme kunnon turistien tavoin lompakkojamme. Illalla suuntasimme Zeller Bistroon, unkarijuuristen kavereideni suosittelemaan illallispaikkaan, josta saimme aivan tsäkällä ne viimeiset kaksi paikkaa. On kuulemma paikka, jonne tarvitsisi aina pöytävarauksen.

Blogissa saamien vinkkien innoittamana vierailimme myös New York Cafessa. Harvoin sitä tulee syöneeksi lounaaksi pelkkiä juustoja punaviinilasillisen ja livenä soitetun klassisen musiikin ryhdittämänä. Siinä pöydässä istuessa alkoi väkisinkin pohtia, millaisia juhlia ja tapahtumia tilan ihanat seinät olivatkaan vuosikymmenten saatossa nähneet.

Ihana loma! Ainoa vika se, että matkalla kasvaa matkakuume.

-Karoliina-

Pages