Ladataan...

Olimme F:n kanssa pari viikkoa sitten Pihjalalinnassa aamukäynnillä. F oli räkäinen ja korva kipeä. Siinä lapsen lääkäriaikaa odotellessa huomasin odotushuoneessa Hopen ylläpitämän joulukuusen, jonka oksilta löytyi vähänvaraisten kotien lasten joululahjatoiveita. Toivelapussa luki lapsen ikä ja toivelahja. Ohjeessa kerroottiin, että noukkimalla toiveen ja tuomalla toivelahjan kuusen alle voisi ilahduttaa lasta lahjalla. 

Eihän tuo kuusi ollut minulle uusi juttu. Ja olen jo monena vuonna osallistunut kyseiseen joulupuukeräykseen kaupungissa asuessani sen lisäksi, että olen aina ostanut yhden Hankasalmen kirjastossa olevaan vastaavanlaiseen puuhun. Noita toiveita lukiessa alkoi kuitenkin taas nousta pala kurkkuun. Se, missä itse saatan hupuloida 15 euroa kahvilakäyntiin, oli samalla euromäärällä toivottu lelu ehkä ainoa, jonka lapsi saa. Se, jota hän ei edes saisi, jos joku ei tuota toivetta puusta nappaisi ja toimittaisi pakettia kuusen alle. Ja kun lelujen lisäksi lapuissa toiveinä oli mm. villakerrasto, alkoi todella taas muistaa, miten erilaisissa kuplissa me elämme. 

Tilanne sai pasmani sekaisin. Tilitin asiaa jopa F:lle sillä pieteetillä, että lapsi puuskaisi hätäisesti kotihississä: ”Äiti, älä enää puhu noita juttuja, kun mua alkaa itkettää.”. Sitten jatkoin maailmantuskani vuodattamista Insta Storiesiin.

Vaikka ei tässä itsekään kieriskellä seteleissä, tuntuu jotenkin järjettömän ahdistavalle ajatella, mitä yltäkylläisyyttä pitää aivan päivänselvänä. On ihan selvä, että voimme ostaa lapselle joululahjan, syödä terveellistä ruokaa ja ostaa sään mukaiset vaatteet. Voimme hyvä tavaton olla välillä jopa reissussakin, niin kuin nytkin juuri olemme.  Ja jos lapsi palelee ulkona, on se vain ja ainoastaan hänen oma vikansa, jos pipo ei ole miellyttänyt silmää. Syy ei ole siinä, etteikö pipoa olisi lainkaan.

Mä uskon siihen, että meidän jokaisen on tehtävä asioita sen eteen, että täällä maassa jokainen lapsi saisi edes yhden joulupaketin. Että jokaisella lapsella olisi toppatakki pakkaskeleillä, ja että kaikki saisivat syödäkseen. Mä maksan oikein mielelläni veroni, koska tiedän, että niillä tehdään hyvää meille kaikille. Erityisesti lapsille! Mutta samalla mä myös uskon, että maailma on nyt siinä pisteessä, että myös yksittäisten ihmisten lahjoitukset – oli ne sitten ajan, rahan tai tavaran lahjoittamista – on välttämätöntä.

Kaiken tämän asian ahdistavuuden keskellä on ihana huomata se, kuinka moni ihminen haluaa tehdä hyvää toisten hyväksi. Näen, miten ympärillä on firmoja, jotka tekevät hyväntekeväisyyttä läpi vuoden. Silloinkin, kun sitä ei olisi tarve tehdä brändimielessä. Näen, miten ympärilläni häärätään tälläkin hetkellä vähävaraisten joululounasta ja kuinka yksittäiset perheet vievät säännöllisesti omistaan tarvittavia vaatteita turvataloille ja esimerkiksi juuri Hopelle.

Yksi ihana esimerkki tästä yhdessä toimimisesta liittyy tähänkin postaukseen. Kun avauduin silloin muutama viikko sitten aiheesta Instagramissani, ja haastoin ihmisiä mukaan kampanjaan, laittoi mulle viestiä Sivuraiteilla-blogin Emilia. Hän ehdotti, että tekisimme jotain asian eteen yhdessä. Vielä vähän isommin ja näkyvämmin! Niinpä tänään, 3.12, emme ole ainoita, jotka Hopen keräyksestä kirjoittavat. Emilia sai mukaan ison joukon hienoja ihmisiä muistuttamaan omia seuraajiaan aiheen tärkeydestä!  Tässä on yhdessä tekemisen voima ja hienous. Ja toivon, että se kantaa konkreettisiin tekoihin ja todellisen joulumielen saavuttamiseen.

Kiitos siis kaikki, jotka omalla tavallanne teette myös toisten joulusta paremman. Hopella on suurimmissa kaupungeissa omat Instagram-sivunsa, joten sieltä voi tarkistaa puiden sijainnin. Tampereella puut löytyy ainakin Pihlajalinnan odotushuoneesta, Koskarista ja Ratinasta. Paketteja kuusen alle voi toimittaa 10.12.2018 asti, joten ehditte vielä mukaan. 

Tehdään tästä joulu, jossa jokainen lapsi saa ainakin sen yhden paketin!

#lahjapuu #hopery #vainyksipaketti

-Karoliina-

Ladataan...

Sain syksyllä idean. Päätin varata A:lle ja mulle reissun Budapestiin. Ihan vaan yllärinä miehelle. Yhdistetty synttärilahja ja puolivuotishääpäivän juhlistus.

Maltoin pitää suuni kiinni reissusta noin kuukaudenpäivät, kunnes oli pakko lipsauttaa: ”Mä oon varannu meille reissun!” Sitten hakkasinkin päätäni käsiini miehen nauraessa vieressä. Mä en jumankekka vaan osaa pitää tällaisia kutkuttavia ylläreitä sisässäni.

Tänään tuo päivä sitten koittaa. Hyppäämme illalla Pirkkalasta koneeseen, lennämme Unkariin, suunnistamme jollakin ilveellä hotellille ja aloitamme uuden viikon uudessa maassa ja kaupungissa. Käsimatkatavarat mukana, kolmeksi yöksi pois arjesta. 

Lapsi on vähintään yhtä onnellinen tästä viikosta, kuin mekin, koska hänkin pääsee lomalle. Mummolaan! Pappa on ottanut lomapäiviä töistä ja itsenäisyyspäivä katkaisee mummonkin työviikkoa niin, että lapsi varmasti saa oman osansa lomatunnelmista ja lököttelystä, vaikka opettajamummo varmasti pitääkin tiukkaa kotikoulua.

Mitä mä sitten odotan tältä reissulta? En yhtikäs mitään muuta kuin yhdessä olemista. Sitä, että saadaan jättää kaikki syksyn raskaat jutut taakse. Istua kahdestaan katukahviloissa ja jutella tai olla juttelematta, jos sille tuntuu. Meillä on mukana kirjat ja lököhousut, jos haluttaan vaan olla hotelilla. Niin ja monen monta ravintolavinkkiä, mutta ei niihinkään ole pakko suunnistaa Mapsin avulla, jos sille ei tunnu. Ehkä joulutorilla vähän glögiä ja tuliaiseksi F:lle jokin uusi koriste joulukuuseen.

Ihanaa ensimmäistä adventtia (ja tämän kirjoittaminen tuntuu ihan hullulle. Vastahan oli elokuu!)!

-Karoliina-

Kuva: Pixabay 

Ladataan...

Se on kuulkaas talvi, vaikkei aivan metrisiä kinoksia vielä olekaan. Sen näkee kalvakasta naamasta, sähköisestä tukasta ja kuivista käsistä.

Listasin alle 10 talveen sopivaa kosmetiikkalöytöä. Jotkut aivan uusia tuttavuuksia, jotkut jo luottiksia.

 

  • Invisible Illumination Instant Glow -sävyvoide*. En oikein tiedä, millä nimellä tätä kutsuisi arkisesti, mutta mielestäni voiteessa yhdistyy päivävoide ja meikkivoide. Aivan mieletön tuote, johon olen parin viikon aikana ehtinyt jo rakastua. Parasta, että voidetta voi kerrostaa, joten lopputulos on juuri niin meikattu (tai ei-meikattu), kun haluaa.
  • Vita Liberatan itseruskettavat. Kaikki! Ilman näitä näyttäisin koko ajan kipeälle. Pieni päivetys saa kasvoihin eloa.
  • Kasvoharja. En tiedä, onko mun harja edes tarkoitettu itseruskettavan levitykseen, mutta toimii siihen loistavasti. Sillä kun sutii, ei jää rajoja. Eikä käsiin väriä.
  • Weledan SkinFood*. Muistatte ehkä, että kyselin joku aika sitten instassa, mikä voide sopisi lapsen iholle. Moni suositteli SkinFoodia ja samaan syssyyn Weleda kysyi, saako lähettää rasvan testiin. Ihan mieltön tuote!! Edullinen, ihana tuoksuinen ja kosteuttava. Sopii lapselle ja aikuiselle.
  • Mavala-kynsilakka, sävy 996 Cyber Silver. Kun iho kuivuu, on mulla joka vuosi tarve edes saada kynnet ikään kuin suojaan lakan alle. Kynsissä mulla on Beautiful You -liikkeen Johannan kestolakkaus ja varpaat olen lakannut hopealla itse. En tiedä, onko tämä vaan oma keksimäni juttu, mutta musta tuntuu, että lakatut kynnet ei vie niin paljon kosteutta pois esimerkiksi kynsinauhoilta.
  • Balmainin Leave-In Conditioning Spray. Olen hehkuttanut tätä ennenkin, mutta en voi keksiä parempaa tukkatuotetta. Tätä voi suihkia jopa kuivaan takkutukkaan tai sähköisiin hiuksiin, ja silti hiukset eivät mene yhtään likaisen oloisikis. Hoitoaine yksinkertaisesti vaan silottaa ja vie takut ja sähköisyyden mennessään, mutta pitää hiukset silti keveinä ja rasvattoman näköisinä. Ihan huikea tuote, jota pidän pikkupulloversiona aina laukussa mukana talvisin.
  • The Body Shopin vartalovoi, klassikkotuoksu oliivi. Aivan ihana tuote, josta en luovu varmaan koskaan. Toinen ihana tuoksu on Shea.
  • Madaran RE:GENE volume rebuild lifting mask*, eli toisin sanoen tällainen luonnollinen kasvojen kohotus suoraan tuubista. Mä levittelen maskin kasvoille (jos muistan) kerran viikossa, yleensä kuorinnan jälkeisenä päivänä. Naamio tekee ihosta pehmeämmän ja saa sen hehkumaan (niin hyvin, kun marraskuussa voi saada).
  • Weledan Soothing Facial Creme. Jo toinen tuubi tätä menossa! Testasin Cremeä alun perin, kun kyseistä rasvaa tuli samassa pakerissa SkinFoodin kanssa. Sittemin hukkasin rasvan jonnekin, mutta oli pakko kipittää ostamaan uusi. Creme on Foodia kevyempi. Ja en tiedä, miksi olen missanut Weledat aikaisemmin, mutta nyt olen todella ihastunut näihin. Kaiken lisäksi Creme on niin kätevä pieni tuubi, että sen voi ottaa mukaan minne vaan. Ekan kerran ikinä mun nenän iho ei ole alkanut vielä tässä vaiheessa kuoriutua. Ja uskon, että se on Weledoiden ansioita.
  • For Healthy Feet -kantapohjarasva. Aivan killerituote kovettumille ja talven runtelemille koiville. Sopii myös yöksi käsiin laitettavaksi, mutta vaatii pitkän imeytymisajan.

-Karoliina-

*saatu tuote

 

 

 

Pages