Ladataan...

Jassoo. Se olisi huomenna puolivuotishääpäivä.

Tuntuu, että toukokuusta on yksi iäisyys. Niin kaukaisille vaalean vihreässä lehdessä olevat puut ja alkava kesä tuntuu. Toisaalta puoli vuotta on mennyt siivillä. Eihän tämä elo ole mihinkään muuttunut. Ja se on tietysti vaan hyvä juttu.

Ainoa avioliitollinen säätö on ollut tämän nimiasian kanssa. Mähän luovuin virallisesti mun tyttönimestä avioliiton auvoon siirtyessä, mutta ajattelin, että duuneissa käyttäisin kaksoisnimeä. Kirja numero kaksi tuli ulos häiden kynnyksellä, joten tuntui luontevalle, että ekan kirjan jatko-osanen löytyisi kirjastosta ensimmäisen vierestä. Ajattelin, että olisi KÄTEVÄÄ, jos käyttäisin kaksoisnimeä.

On kuulkaas ollut kätevyys kaukana.

Ensinnäkin sellainen Sallinen-Pentikäinen-nen-nen -nimi on ihan helkkaristi liian pitkä. Ei mahdu lomakkeisiin (varsinkin kun mun etunimikin on kolmiosainen yhdysviivanimi), näyttää instatägäyksissä kilometrin mittaiselle ja on vaikea lausua. Kun ennen sanoin vaikka puhelimessa kasuaalisti ”no Sallisen Karoliina tässä terve”, ei todellakaan taivu enää lupsakaksi tervehdykseksi ”no Sallisen-Pentikäisen Karoliina tässä terve”. Kuulija ehtii jo nukahtaa langan toiseen päähän.

Tämän lisäksi on meinannut jäädä postit postiin. Tottakai mulle nimittäin edelleen lähetetään varsinkin työpostia nimellä Sallinen tai Sallinen-Pentikäinen, mutta kun henkkareissa onkin vaan pelkkä Pentti, tulee ongelma saada paketti kotiin. Varsinkin, kun mun virallinen ensimmäinen nimi ei ole kutsumanimi Karoliina. Karoliina kätevästi vasta KOLMAS nimi. Kiitti äiti ja isi ihan kauheasti!

Tästä kaikesta säädöstä hämmentyneenä mä nyt sitten päätin, että tipautan Sallisen kokonaan karjalan perukoille, josta on tullutkin. Ehkä mä ja miljoonapäiset fanini osaavat löytää seuraavan kirjan kirjastosta, vaikka onkin muissa kolosissa. Tai sitten kirjailijanimi on eri, kun muu nimi. Tai…ehkä keksin vielä uusia tapoja säätää ja tehdä tästä vieläkin vaikeamman.

Kivaa lauantaita! Sopii muuten vessakuva hyvin päivän teemaan, eli pikkujoulujen jälkeiseen lauantaihin. Onneksi minä ja arvon aviomieheni pääsemme viikon päästä romanttiikkareissulle juhlimaan kuutta kuukautta arvoisellaan tavalla. Osaatteko arvata, mihin me suunnataan muutaman päivän lomalle?

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä // Asu: Aarrekid (saatu)

Ladataan...

// Kaupallinen yhteistyö: Aarrekid // 

Oi jukra. Siitä lähtien, kun olen päässyt tutustumaan Aarrekidiin ja sen tuotantoon tarkemmin, on uusien mallistojen odotus tuntunut paljon jännemmälle kuin ennen. Kun tietää (edes vähän paremmin) mitä minkäkin malliston esiin laittaminen ja valmistus vaatii, osaa arvostaa vaatteita vieläkin enemmän.

Tänään julkaistiin Aarrekidin Futuris-mallisto, joka vie matkalle tämän maailman ulkopuolelle. Mallistossa on ripaus sci-fi -efektiä ja utuista mielikuvitusmaisemia. Futuris on suunniteltu kevyisiin, hitaisiin ja jopa hidastettuihin hetkiin. Samalla se on suunniteltu tuomaan keveyttä ja herkkyyttä tähän raskaaseen ja pimeään vuodenaikaan. Ei siis ole sattumaa, että hempeän vaaleanvioletti mallisto julkaistaan juuri marraskuussa.

Mallisto keskittyy tällä kertaa erityisesti AARRE\woman tuotteisiin, mutta siinä on myös tuotteita lapsille. Tuotteet ovat – vuodenaikaan sopien – juhlavia, mutta kuitenkin muokattavissa ja asustettavissa arkeen. Tuotteiden on haluttukin olevan mahdollisimman monikäyttöisiä! Malliston sydän on röyhelöissä ja naisellisissa leikkauksissa.

Malliston kuosien takana on jälleen PatternLab18, joka on AALTO yliopiston kuosisuunnitteluopiskelijoiden ryhmä. Mallistoon kuuluu kaksi kuosia: Stardust ja Moonlights. Stardust-kuosi on painettu single jerseylle. Moonlights-kuosi taas on painettu vahvemmalle laadulle, Interlockille, josta esimerkiksi kevään suositut mustat culottesitkin on valmistettu. Aarrekid pyrkii tuomaan jokaisessa julkaisussa ja mallistossa uusia laatuja perinteisten trikoon ja joustocollarin rinnalle.

AARREkid ei halua olla mukana Black Fridayssa superalennuksilla. AARREkidin filosofiaan kuuluu se, että tuotteet ovat jo valmiiksi kohtuullisesti hinnoiteltuja. Aarrekidistä kerrotaankin: ”Haluamme kuluttajien antavan aikaa ja ajatusta ostopäätöksilleen ja hankkivan mieluiten vähemmän, mutta laadukasta ja eettisesti lähellä valmistettua. Siksi olemmekin tämän vuoden Black Fridayna halunneet alennuksien sijaan tuoda lisää laadukkaita, eettisiä ja kestäviä tuotteita. Eettinen ja oman tehtaan tuotanto Portugalissa on meille ensiarvoisen tärkeää. Haluamme, että myös vaatteiden tekijät saatavat ansaitsemansa korvauksen työstään.”

Kuvissa omat suosikkini mallistosta: Milano Box Shirt, High Waist Pants, Frill Sleeved Shirt ja Maddie Dress. Katsokaa noita röyhelöitä <3

Ihanaa perjantaita! Mustaa tai tavallista!

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Ladataan...

Istuin eilen illalla sohvalla. A oli lätkämatsissa, F suihkussa. Ovi kylppäriin oli auki, kuten aina lapsen ollessaan siellä. Korviini kiiri veden lorina ja lapsen höpöttely. Yhtäkkiä sydämeni täytti täydellinen onnellisuus. Siinä oli yksinkertaisuudessaan kaikki se, mitä tarvitsen ollakseni itse. Se, kun kuulee oman lapsen olevan kepeä, leikkisä ja iloisella mielellä. Niin hyväntuulinen, että tekee mieli laulaa kesken leikin: "I feel it in my fingers, I feel it in my toes" pienellä, korkealla äänellä. 

Aloin pohtia kauniita ääniä. Niitä, jotka saavat minut onnelliseksi. Tajusin, että onnellisemmat äänet ovat niitä, jotka eivät maksa yhtään mitään. Ne ovat musiikkia ilman, että kukaan edes soittaa.

Listasin elämäni TOP10 ääntä

  • juuri se F:n leikkiääni, joka hänellä on, kun leikkii yksin. Silloin kun kaikki menee putkeen, eikä ole kiire minnekään. Silloin kun voi vaan antaa leikki-flow`n viedä. 
  • kahvin ääni kaikissa muodoissa: papujenjauhatussurina kahvimyllyssä, kahvikoneen rumina, suodatinkahvin ropina, pannukahvin tärinä liedellä.
  • aviomiehen ääniviestit. Se, ettei ole näkökontaktia, saa kuulemaan toisen sanoman ja äänen vivahteet paremmin kuin kasvotusten. Ääniviesteistä tulee edelleen mieleen etäsuhdeajat ja se, kuinka jokainen viesti tuntui merkitykselliselle.
  • lapsen kikatus. Se mahanpohjasta kumpuava aito nauru, joka kaikuu seinissä ja joka tarttuu aivan väkisin. 
  • kevään ensimmäiset rapisevat kivet kengän pohjan alla. Kun lumi on sulanut ja hiekoitushiekka pyörii asfaltin ja tennarinpohjan välissä.
  • puiden kahina myrskyisen mökkirannan vieressä. Se ääni, joka kertoo luonnon voiman ja mahtavuuden. 
  • palava nuotio. Puiden ritinä ja raksunta. 
  • ratikkakiskojen kolina, joka kantautuu avoinaisesta ikkunasta kesäyönä sisään asuntoon. Tätä ääntä kaipaan Helsingistä aivan hirveästi! Ehkä jos jaksan odottaa kaksi(sataa) vuotta, voin kuulla tuon saman äänen kohta myös täällä Tampereen kodissakin.
  • se, kun itseä tai rakkaita kutsutaa jollakin lempinimellä. Sellaisella, joka kertoo rakkaudesta, lämmöstä ja läheisistä väleistä. Esimerkiksi yhdellä F:n ystävistä on tyttärestä sellainen lempinimi, jota kukaan muu ei hänestä käytä. Joka kerta tuon sanan kuuleminen kuulostaa yhtä ihanalle. 
  • rauhallinen aamu. Se, kun kello ei soi ja saan herätä ensimmäisenä ennen muita. Ja vaikka yöllä olisikin ottanut päähän lapsen kömpiminen viereen ja ahtaalla nukkuminen, kumoaa tällainen aamu silti kaiken sen tuskan. Kun voi herätä niin, että ainoa ääni, jonka kuulee, on kahden tärkeimmän ihmisen hengitysääni. Joskus olen tässä kohdassa tirauttanut pari aamukyyneltäkin. Ihan vaan, koska tajuaa, että tässä on koko se (ääni)maailma, jota oikea ikinä tarvitsee ollakseen onnellinen. 

Mitkä ovat sinun elämäsi top10-äänet?

-Karoliina-

Kuva:Noora Näppilä

Pages