Ladataan...

Mä vien lapsen keskimäärin joka toinen perjantai-iltapäivä Helsinkiin. Koska vaihto on tiukista tiukin (lapsi ja matkalaukku vaihdetaan miinusminuuttiaikataululla läpystä), en koskaan uskalla ostaa paluumatkan lippua ennakkoon. Ja koska lippua ei ole, ainoa tapa saada persuuksensa penkkiin on suunnata ravintolavaunuun. Perjantaina. Mainitsinko jo: perjantai-iltapäivänä.  Ravintolavaunuun. Kuulostaa pahalle, vai kuinka?

Tilanteen voisi nähdä todellisena kauhukertomuksena, mutta se ei ole sitä lainkaan. Itse asiassa perjantainen ravintolavaunu on yksi parhaita juttuja, mitä tämmöisessä pakollisessa matkanteossa voi tapahtua. Nyt kerron, miksi.

Mä olen istunut perjantaisessa ravintolavaunussa nyt vajaan kahden vuoden aikana noin neljäkymmentä kertaa. Ja joo: Vaunu on täynnä älämölöä, tunkkaista ilmaa ja kaljatuoppien kilinää. Mutta se on myös täynnä odottamattomia kohtaamisia, jaettua elämää ja sellaista epäsuomalaista (?) sosiaalisuutta, ettei ennen ole nähty. Eikä tätä silti selitä minusta kalja tai kaksi.

Olen kuullut junanvaunussa sen, kuinka ”yhteen aikaan tämä mun ravintolavaunussa istuminen lipsahti aivan käsistä”. Olen kuullut ne hetket, joita vierustoveri piti elämän parhaina aikoina (=ruuhkavuodet). Olen saanut kuulla, kuinka äiti on surrut tyttärensä surua siitä, ettei tämä sovi ahtaaseen kauneuskäsitykseen. Ja siitä, miten toisessa kodissa lapsen homoseksuaalisuuteen suhtauduttiin.

Olen itse kertonut omaksi kauhukseni oman nimeni, jopa jumaliste ammatin ja kirjojeni nimet. Olen jauhanut Hämeenlinna-Tampere -välin uusperheen kipukohdista ja kertonut ummet ja lammet A:n Saksan ajoista. Kertonut siis kaiken sen, mitä pelkään kertoa yhtään missään muualla kuin aivan läheisteni seurassa! Enkä tunnusta edes juoneeni punaviinilasillista kuin kaksi kertaa näiden kymmenien ja kymmenien matkojen aikana. Ravintolavaunussa juopuu näemmä jo pelkästä atmosfääristä.

Meistä suomalaisista sanotaan aina, että valitsemme bussissa sen paikan, jonka vieressä ei ole ketään. Emme aloita keskustelua vapaaehtoisesti tuntemattoman kanssa tai vältämme katsekontaktia. Mutta. Kun meidät laitetaan ahtaalle kirjaimellisesti – ei henkisesti – kuoriutuu meistä käsittämätön kansa. Sen lisäksi, että me alamme puhua, me alamme puhua avoimesti ihan oikeista asioista. Emme jää mihinkään ympäripyöreään small talkiin, vaan hyppäämme suoraan syvään päähän. Avaamme itsemme ja elämämme täysin ventovieraille tyypeille. Kerromme kriisit ja nauramme katsoen silmiin. Me suomalaiset, uppiniskaiset. Me, joista ei saa muka mitään irti.

Olenkin alkanut pohtia, millaisia me suomalaiset oikeasti olemme. Paljon jauhetaan siitä, että me suomalaiset emme osaa jutella ja olemme sisäänpäinkääntyneitä. Mutta onko se vaan tarina, joka meistä kerrotaan? Onko kuitenkin niin, että me olemme ihan huikean avoin, sosiaalinen ja aitoon kanssakäymiseen kykenevä kansa, mutta sitä ei ole vain sanallistettu meille oikein? Meille on kerrottu valeuutisia, meistä. 

 ”Tämä oli kivaa”, nainen pomppaa pöytäseurueemme keskeltä ja vetää takkiaan nopeasti niskaansa. Juttelu on vienyt niin mennessään, että hän meinaa myöhästyä omalta pysäkiltään. Juna on jo pysähdyksissä. ”Tosi mukavaa. Ei yhtään suomalaista, että tällä tavalla aletaan jutella”, hän huikkaa vielä hymyillen meille muille ja poistuu Lempäälä-kylttien taakse laiturille.

Hetken istumme hiljaa. Minä ja kaksi muuta uutta ystävääni. Tampereella jäämme pois. Kiitämme vielä jutteluhetkestä. Hymyilemme. Ei halata. Tietenkään. Koska mehän olemme suomalaisia.

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä 

Ladataan...

// Kaupallinen yhteistyö: Rohtos Labs // 

Kun mä sain tässä syksyllä diagnoosin lektiiniten puutoksesta, päätin, että tekisin kaikki ne toimenpiteet, jotka kokisin edistävän terveyttäni. Vaikka itse sairaudelleni en mitään voisi, voisin toki edesauttaa sitä, etten ehdoin tahdoin keräisi itselleni huono oloa ja sairasteluja.

Mietin, mitkä asiat tekisivät minulle hyvää (ja mitä minun tulisi niin ollen lisätä elämääni). Siihen listaan kuuluivat niin hyvä ruoka, sopiva liikunta, riittävät unet kuin hyvät ihmissuhteetkin. Samaan kasaan päätin lisätä myös hyväksi havaitut – ja välillä osin unohdetut  – ravintolisät ja vitaaminit. Sekä tietysti sen, että pesisin käsiäni vieläkin tiheämmin.

Muistatte varmasti, kun kirjoitin kesällä oululaisen Rohtos Labsin Matcha-kapseleista, joihin ihastuin kesän alussa, ja joita vetelen edelleen tänäkin päivänä kahden aamukapselin annostuksella. Rohtos Labs on oululainen yritys, joka on tuonut markkinoille Suomessa suunnitellut ja valmistetut, täysin lisä- ja täyteaineettomat lisäravinteet. Tuotteet, joiden tarkoitus on auttaa pitämään vartalo ja samalla myös mieli tasapainossa ja hyvinvoivana.

Se, missä Matcha antaa voimaa päiviin, olen alkanut käyttää ikään kuin Matchan vastaparina Rauha-nimistä Rohtos Labsin valmistetta aina iltaisin. Ja koska minä olen vain ERITTÄIN tyytyväinen käyttäjä, mutta en asian ammattilainen, päätin haastatella Rohtos Labsin toimitusjohtajaa, Marko Mäkistä siitä, mitä tämä Rauha oikeasti on. Ja mitä muuta meidän tulisi tietää siitä. 

 

Kertoisitkö Rohtos Labsistä muutamalla sanalla?

Rohtos Labsin tavoitteena on auttaa tekemään ihmisten arjesta aistein havaittavasti parempaa.

Yhtiömme suunnittelee ja valmistaa ravintolisiksi luokiteltavia mikroravinnetuotteita, joista jokainen on suunniteltu tukemaan tiettyä ruumiintoimintoa tai hyvinvoinnillista tavoitetta.

Käytämme ainoastaan erittäin korkealaatuisia raaka-aineita. Kapseliemme kuorilot ovat selluloosaa ja tuotteemme koostuvat 100% vaikuttavista aineista, eikä niissä ole lainkaan lisä-, täyte- tai säilöntäaineita. Hoidamme koko tuoteprosessin itse suunnittelusta ja testauksesta raaka-aineiden hankintaan ja tuotteiden valmistamiseen.

 

Mikä tuote Rauha oikein on?

Rauha on kapselimuotoinen kotimainen ravintolisä, joka on suunniteltu helpottamaan voimia kuluttavien arjen stressitekijöiden vaikutusta elimistöön, samanaikaisesti toimintakykyä parantaen. Se on suunniteltu yhtäältä vaikuttamaan stressihormonitasoihin ja ärsykevasteeseen, sekä toisaalta energisoimaan ja kohottamaan mielialaa.

Rauha on suunniteltu lähtökohtaisesti käytettäväksi 15 päivän kuurina eli pakkaus kerrallaan. Osalla ihmisistä havaittavat vaikutukset ovat välittömiä, riippuen henkilön metabolisesta tilanteesta. Vaikutukset kumuloituvat pidemmässä käytössä.

 

Mihin Rauhaa voi  käyttää?

Rauha tarjoaa haittavaikutuksettoman keinon vaikuttaa stressiin kaikille enemmän tai vähemmän stressaantuneille aikuisille, jotka eivät pysty nykyisessä elämäntilanteessaan välttämään stressin aiheuttajia. Stressin lievittäminen ajoissa on parempi vaihtoehto kuin jälkikäteinen hoitaminen stressin ehkä jo muututtua krooniseksi.

 

Kuinka Rauha eroaa perusmelatoniinista ja unilääkkeistä?

Rauha ei sisällä melatoniinia. Melatoniini on varsin spesifi unihormoni, jonka käytön pääasiallisena tavoitteena on edesauttaa nukahtamista vaikuttamatta mahdollisten nukahtamisongelmien syihin.

Rauha toimii astetta yleisemmällä tasolla – se ei väsytä sinällään, mutta tekemällä olosta levollisemman se voi edesauttaa myös nukahtamista ja unen laatua. Rauha ei myöskään väsytä tai turruta oloa seuraavana päivänä.

Toisin kuin useimmat lääkkeet, Rauha on tarkoitettu tilanteisiin, joissa stressihuolto on tarpeen, mutta ihminen ei kuitenkaan ole modernin lääketieteen näkökulmasta “sairas”. Kliinisissä unettomuustilanteissa suosittelemme kääntymään lääkärin puoleen, ja niissä mahdollinen lääkkeiden käyttö perustuu lääkärin diagnoosiin.

 

Mitkä ovat Rauhan merkittävimmät vaikuttavat aineet ja mihin ne vaikuttavat ihmisessä?

Rauha ei perustu yksittäiseen vaikuttavaan ainesosaan, vaan toisiaan tukevaan, samansuuntaisesti vaikuttavaan ainesosakokonaisuuteen.

Sen aineosat voi jaotella niiden ensisijaisen vaikutusmekanismin mukaisesti:

 

  • Ashwagandha ja vihreä tee ovat paljon tutkittuja ja laajasti käytettyjä rohdoskasveja, joiden keskeiset vaikuttavat aineet kuten withanolidit, EGCG ja teaniini vaikuttavat hermostoa ja muuta elimistöä rauhoittavasti usean eri aineenvaihduntareitin kautta. Käyttämämme Ashwagandha ja vihreä tee ovat uutteita eli tiivistetyssä muodossa ja niiden vaikuttavat ainesosat on standardisoitu tiettyyn pitoisuuteen.
  • Tyrosiini sekä B6- ja B12-vitamiinit vaikuttavat  puolestaan ensisijaisesti energisoivasti ja mielialaa tukevasti. Vitamiineista käytämme niiden ns. bioaktiivisia muotoja, joissa ne imeytyvät erittäin tehokkaasti ja ovat jo valmiiksi sellaisissa olomuodoissa, joissa keho voi hyödyntää niitä suoraan.
  • Piperiinin, joka on mustapippurista löytyvä flavonoidi, roolina on tehostaa muiden aineiden imeytymistä ja nostaa siten niiden pitoisuuksia verenkierrossa ja keskushermostossa.

 

Minkä lisäravinteen pariksi Rauha sopii parhaiten?

Rauha on erittäin hyvin yhteensopiva Matcha-tuotteemme kanssa. Sen vaikutukset tukevat Rauhan vaikutuksia.

Rohtos Labsin Matcha on vihreän teen monipuolisiin terveysvaikutuksiin perustuva formulaatio, joka on tarkoitettu päivittäiseen kehon ja mielen huoltoon ja jonka kohdalla on panostettu eritoten tehostettuun imeytyvyyteen. Näin talvella on syytä mainita Matchan ihoa nuorentava, kosteuttava ja sen elastisuutta lisäävä vaikutus, joka on varsin huomattava.

Muista ravintolisistä suosittelemme Rauhan pariksi hyvin imeytyvässä kelaattimuodossa olevaa magnesiumia ja laadukasta Omega-3 -rasvahappovalmistetta riittävinä annoksina.

 

Kenelle suosittelet Rauhaa?

Rauha on turvallinen, valmis kokonaisuus ja sellaisena helppokäyttöinen tuote, joka soveltuu niin tavalliselle aikuiselle kuluttajalle kuin ravintolisiin enemmän perehtyneelle. Se on laadultaan alan ehdotonta kansainvälistä kärkeä.

Rauhan asiakkaissa on varsin tasapuolisesti miehiä ja naisia. Ruuhkavuosia eläviä perheellisiä, työperäisestä stressistä kärsiviä, yrittäjiä ja freelancereita, keskushermostoaan tasapainottavia biohakkereita, voimaakkaampia lääkkeitä elämäntilanteessaan välttäviä jne.

 

Sellainen hyvinvointipläjäys tähän iltaan. Isketään lopuksi vielä arvonta pystyyn. Rohtos Labs haluaa toivottaa blogin lukijoille Rauhaa ja Rauhallista joulua, joten arvon 5 purkillista Rauhaa. Kirjoittamalla minkä tahansa ”hep-höp-täällä” tuohon kommenttikentään, olet mukana arvonnassa. Arvonta-aikaa perjantaiaamuun, 23.11.2018 klo 7.00 asti.

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Ladataan...

Minua on ahdistanut oikeasti F:n toisesta (ekana jouluna oli vasta kolmiviikkoinen) asti se, kuinka paljon roinaa joulukuu meille tuokaan. Kun lapsella on synttärit joulukuussa, tuntuu sille, kun tavaraa tulisi ovista ja ikkunoista.

Vuosien saatossa tavaramäärää on toki yritetty rajoittaa mm. sillä, että usein F on saanut lahjaksi jotain aineetonta. Esimerkiksi teatteri-illan kummitädin kanssa, lehden vuosikerran, leffalippuja jne. Olemme myös itse rajoittaneet lahjojen ostoa ainakin näin vanhempien toimesta niin, että se, missä ennen saatoin ostaa F:lle vaikkapa 5 joulupakettia, ostan nykyisin yhden tai kaksi. Hän saa kuitenkin lahjoja niin monesta tahosta. Kummeilta, isovanhemmilta ja monilta muilta.

Tänäkin jouluna tuo lapsi saa viettää peräti kolme joulu”aattoa”, koska uusperhekuviot tuovat tähän oman pikantin mausteensa.

Aloinkin taas etukäteen ahdistua siitä, että synttäreiden ja joulujen (näin kai voi hänen tapauksessaan sanoa?) lisäksi olisi edessä vielä joulukalenteriin roinan ostaminen. Meillähän on ollut vuosia jo mun äidin ompelema kalenteri, jota olen täyttänyt parhaan taitoni mukaan. Tänä vuonna F toivoi myös LPS-kalenteria.

Kalenteritouhussa sekin pisti miettimään, että pitääkö tosiaan joka päivälle luukussa olla mitään. Tarkoitan tällä sitä, että jo viime vuonna jätimme kalenterista pois ne päivät, kun F ei ollut aamulla luukkua kotona aukomassa. Aikaisempina vuosina tuntui järjettömällä, että hän saapui reissusta kotiin, ja veteli monta luukkua peräjälkeen auki. Nytkin nimittäin hän on esimerkiksi kokonaisen viikon mummolassa ennen joulua.

Kun F oli viime viikolla mennyt joku ilta nukkumaan, käytiin meillä tällainen keskustelu. Minä aloitin:

 

Mitä jos annettaisiin hälle tänä vuonna aineeton joulukalenteri? Sellainen jossa ei olisi yhtään tavaraa.

"Hyvä idea. Kerättäisiin sinne enemmän sellaisia pieniä asioita, joista jää muisto."

Vaikka jalkahieronta, Koiramäen joulu …

"Piparien teko, joulukonsertti.."

Huutohan tästä tulee.

No niin tulee! Aivan varmasti.

 

Tällä aikuisten päättäväisyydellä me sitten kerroimme lapselle aamulla päätöksen. Ensin oltiin 5 minuuttia ”maailman surkeimmat vanhemmat”, mutta jo illalla hän kertoi ylpeänä vieraille, kuinka saa ELÄMYSkalenterin. Antoi jopa itse ehdotuksia luukun sisällöistä. Aika monessa oli liipattu jollain tavalla sokeria. 

Nyt sitten vaan elämyksiä – isoja ja pieniä (eritoten pieni) – keräämään. Ideoita otetaan vastaan!

 

-Karoliina-

Pages