Ladataan...
Kolmistaan

Huomenta keskeltä häähumua! Ajattelin kipaista tänne noopeasti vinkkaamaan eräästä asiasta, joka koskee ensi viikkoa.

Olen nimittäin torstaina puhumassa Mothers in Business -jengin tapahtumassa Helsingissä. Meinaan vetäistä sellaisen tunnin (jaiks) aika omakohtaisen setin siitä, miten olen päätynyt nykyiselle alalleni, mitä arjen pyöritys tällaisen työn kanssa vaatii, mitä kompastuskiviä ja onnistumisia olen kohdannut sulloessani uraa ja perhe-elämää samaan pakettiin ja paljon muuta.

Tilaisuus ei ole avoin, vaan se on tarkoitettu ainoastaan MiB:n jäsenille. Joten jos haluat tulla kuulemaan meikäläisen jorinoita, liity MIB:iin tästä linkistä. Kun olet jäsen, saat sähköpostiisi tarkemmat speksit puheenvuoroni kellonajasta ja paikasta. Suosittelen liittymistä. Koko vuoden jäsenyys maksaa vaivaiset 30 euroa.

Ihanaa lauantaita!

-Karoliina-  

Ladataan...
Kolmistaan

Me heräsimme tänä aamuna kahdeksalta. Tai oikeasti ensimmäisen kerran jo seiskalta. Huomasi selvästi, että perheemme pienin ihminen oli palannut eilen isovanhemmilta kotiin ja pitkään nukkuminen ei enää sopinut pirtaan.

Mentiin yhdessä urheilukentälle ja tehtiin koko perheen voimin aamuhikoilut, sitten suihkun kautta toriaamupalalle. Torit ja toriaamupala ovat asioita, joita olen oppinut rakastamaan Tampereella asuessani. Niissä on jotain sellaista aitoutta ja samalla myös vähän historian siipien havinaa. Laukontori on meidän lähellä ja tykkään siitä hirmuisesti. Toisaalta Tammelan torilla on parhaat aamupalaleivät (myös gluteenittomat). Vaikea valinta, minne mikäkin aamu mennään.

Tänään nokka näytti Tammelantorille. Meillä ei ollut tarkoitus ostaa torilta muuta kuin aamupalat, mutta niinpä vain tulimme kotiin kädet täynnä mansikoita, vattuja, punajuuria, perunoita, sipulia, porkkanaa ja vaikka mitä muuta. Kun siinä sitten laitettiin marjoja pakastimeen, pestiin pyykkiä ja tehtiin jokainen omia töitämme, tuli kauhean hyvä fiilis. Sellainen yhdessä tekemisen meininki. Kotitöiden ja vastuiden jakaminen kun saa minut ihan kauhean iloiseksi.

Voi tietysti ajatella, että ilon repiminen nimenomaa työnteosta on tällainen vähän vinksahtanut paheeni, joka johtaa välillä ylilyönteihin. En kuitenkaan voi itselleni mitään, että juuri nämä hetket – ne arkiset ja sopivasti arkityöntäyteiset – saavat sydämeni eniten läikkymään. Varsinkin ne, jossa vastuu jakautuu sopivasti ja kaikki tekevät osansa hyvillä mielin. Yhteiseen pottiin.

Tänään me menimme pakastuspuuhien jälkeen ystäville. Veneiltiin, ongittiin, uitiin, grillattiin ja herkuteltiin. Vietettiin siis juuri sellaista perinteistä lomapäivää, mistä aina talvella haaveilee. Yritän nyt siis ajatella niin, että nautin tästä rentoudesta, turvonneista sormista ja rytmittömyydestä, vaikkakin sisimpäni halajaa jo syksyä ja ihan tavallista elämää. Jos joillakin ihmisillä on turvaruoka, mulla on selvästikin kokonainen turva-arki. Rakastan tavallista eloa, työpäiviä, Prisman kauppakasseja ja viikonpäiviä, joiden nimet muistaa. Nyt ei nimittäin ole moneen viikkoon ollut mitään hajua, mikä päivä on meneillään.

Puolitoista viikkoa ja koulut alkaa. Se tarkoittaa samalla myös sitä, että minulla alkaa työt säännöllisemmin toimistolla. Odotan sitä ihan kauheasti! Mutta päätin myös, että nautin tästä päivämäärättömästä ja päämäärättömästä olemisesta vielä hetken. Miten ihanan lämmintä vesi ja ilma ovatkaan!

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Asu: haalari, Planet Planet (Ivalo)* // kengät, Vamos

*saatu

Ladataan...
Kolmistaan

Huh! Aikamoinen hiki, etten sanoisi. Aamuinen tarkoitukseni oli "raivata kolme-neljä laatikkoa varastosta" ja sitten mennä Laukontorille pyörillä. Todellisuudessa huhkittiin kolmistaan ja kaksistaan tuolla yläkerran ullakolla miltei kuusi tuntia. Oikein oiva hetki siivoukselle. Ei tullut kylmä. Paahteisen katon alla olevalla ullakolla kun oli sellaiset nahkean saunan lämpötilat.

Vaikka varaston siivoaminen on ollut tavoitteissani yli vuoden, ja nyt varasto näyttää oikein hyvälle, oli koko ajan sellainen olo, ettei juuri tätä päivää pitäisi tuhlata sisätiloissa. Pitäisikö olla ulkona, rannalla, jäätelöllä, pyöräretkellä, torilla, mökillä. Niin ja vähän tehdä myös töitä jossakin välissä.

Tajusin tuossa taas pitäisi-pitäisi-voi-kun-ehtisi -ajatuksia pyöritellessä taas sen, että en ole tainnut oikein hiffata vielä tätä yrittäjän kesää lainkaan. Olen jotenkin omituisesti kuvitellut, että minulla on tismalleen sama aika lötköilyyn, parisuhteeseen, perheeseen kuin "pieniin kesäsiivouksiinkin" kuin silloin, kun minulla oli se KAHDEN JA PUOLEN KUUKAUDEN KESÄLOMA (WTF). Jotenkin olen ajatellut, että kyllä tällä yhden viikon kesälomalla kato ehtii aivan samalla tavalla mökkihöperöityä, ahkeroida, paneutua kesäkirjoihin, viettää intensiivistä perheaikaa ja vaikka sun mitä.

Pakko todeta. Ettei ehdi. Itse asiassa vaikka kesä on ollut I-HA-NA ja esimerkiksi viikonvaihteen viettäminen mökillä aivan täydellistä, on tänä kesänä ollut myös kesästressi. Stressi siitä, että ehtiikö nauttia kesästä tarpeeksi. Stressi siitä, olenko tarpeeksi F:n kanssa. Stressi siitä, mikä työ nyt taas ryystää jälkijunassa. Ja stressi siitä, että samat hommat, joihin talvella saa sen 4-8 tuntia lapsivapaata aikaa, pitäisi nyt hoitaa tuossa mansikan syönnin ja uimisen välissä.

En ole muuten pakastanut niitä perkeleen mansikoitakaan. Silleen.

Miten te muut yrittäjät/vähälomaiset händläätte tämän setin? 

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Asu: huppari, Sidoste (Pure Waste) * // hame, TopShop 

*saatu

Pages