Ladataan...

Mun käsitys smoothiesta on terveellinen juoma, josta saa hyvää energiaa, kuituja ja vitamiineja, mutta joka ei ole varsinainen herkkupäivän "karkki". Se ei tarkoita sitä, etteikö smoothie voisi olla hyvää - yleensä onkin - mutta en yleensä pidä siitä, että smoothieita esimerkiksi makeutetuaan pirtelöiden tapaan.

Joskus smoothienkin voi kuitenkin tehdä näin lauantaimaisesti, eli vähän herkkumaisemmin, kerran mukana on lisättyä sokeria. Tein tätä ensi kerran siskoni Baby Showereille ja F ihastui niin, että on pitänyt tehdä myös kotonakin.

Mansikka-kookossmoothie

  • 500g (pakaste)mansikoita sulatettuna
  • 2dl kookosmaitoa (17% rasvaa)
  • pari ruokalusikallista maitorahkaa
  • pari kourallista tuoretta minttua
  • pari ruokalusikallista pellavansiemenrouhetta
  • maun mukaan kookossokeria tai lorauksellisia vaahterasiirappia

Kivaa lauantaita!

-Karoliina-

 

 

 

 

Ladataan...

// Kaupallinen yhteistyö: Linkosuo // 

Meillä juhlittiin toissa viikonloppuna F:n synttäreitä perhevoimin. Mä olin jo viikkoja sitten päättänyt, että yrittäisin ottaa kemut mahdollisimman rennosti.

En tiedä, mikä siinä on, mutta voin kestittää ex tempore-tyyliin isoakin joukkoa kavereita ja vääntää monta herkku- ja ruokalajia tuosta vaan. Mutta kun kyseessä on joku etukäteen sovittu tilaus. Esimerkiksi synttärit, tuntuu, että kaiken on oltava jotenkin työtaakan takana.

Olen joka vuosi opetellut ottamaan kemut yhä rennommin ja rennommin (ja katson samalla vanhoista valokuva-albumeista kauhulla ja ihailulla, millaisia tarjottavia olen esimerkiksi tyttären yksivuotissynttäreille jaksanut ja ehtinyt vääntää.) Parina vuonna olen tilannut tarjoamiset ihan valmiina, nyt päätin, että tehdään itse, mutta pienellä vaivalla.

Lapsen oma toive oli mokkapalat. Ja vitsi miten helppoa oli leipoa, kun pikkuleipuri osaa jo itse mitata ja sulattaa voin, rikkoa munat ja paljon muuta. Enää ei eletä sitä vaihetta, missä yhdessä leipominen tarkoittaa jäätävää sotkua ja kaksinkertaista työtä. Nyt hänestä oikeasti on apua!

Suolaiseksi tarjottavaksi pyysin miestä tekemään samoja pikkupurtavia Linkosuon kaura- ja ruissipseistä, joita hän itse asiassa teki jo kesällä Tammerfest-etkoille (hieman toisentyyppinen tilaisuus, mutta toimi sielläkin). Nuo sipsit kun sopivat loistavasti kuppimuotonsa ja myös makunsa puolesta sellaisenaan syönnin lisäksi täytettäviksi.

Moni on kysellyt, miten yhteistyöt valikoituvat blogiin ja kuinka tuotteet, joista bloggaaja kertoo, voivatkaan olla aina niin hyviä. Että voivatko ne ihan oikeasti olla kehujen arvoisia?

Linkosuo oli oiva esimerkki, miten tämmöiset hommat ainakin täällä mun blogissa menevät: Ihastuin Linkosuon kauratuotteisiin ihan omien kauppaostosten ansioista viime kesänä. Oli ihanaa, että kaupan hyllyiltä löytyi myös astetta terveellisimpiä snäkejä meille, joiden vatsa ei ruista kestä, mutta jotka eivät halua syödä myöskään uppopaistettuja perunalastuja. Sitten kun näitä kaurasipsejä oli tullut rouskuteltua aikansa, sain kuulla, että kyseiset herkut valmistetaan kaiken lisäksi vielä täällä Tampereella. Olin siltä istumalta myyty.

Siitä innostuneena ehdotin Linkosuolle yhteistyötä, koska koin, että tässä olisi sellainen brändi, jonka tuotteista voisin ilolla kertoa eteenpäin. (Enkä silloin edes tiennyt näistä tuotteista!). Niinpä asiat etenivät nopsaan ja tässä sitä ollaan.

Mutta sitten takaisin tyttären kemuihin ja sen tarjottaviin. Mies teki kaurasipseihin kinkkutäytteen ja ruissipseihin kylmäsavulohitäytteen.

 

Kinkkutäyte Linkosuon kaurasipseihin

  • Linkosuon kaurasipsejä, makuna sour creme
  • ranskankermaa ja kermaviiliä (puolet ja puolet)
  • palvikinkkua pieneksi pilkottuna
  • omenaa pieninä paloina
  • raejuustoa
  • suolakurkkua pieninä paloina
  • ruohosipulia silputtuna
  • suolaa
  • valkopippuria

 

Kylmäsavulohitäyte ruissipseihin

  • Linkosuon ruissipsejä, makuna makea chili
  • ranskankermaa ja kermaviiliä (puolet ja puolet)
  • kylmäsavulohta pilkottuna
  • limen mehua puristettuna
  • tilliä
  • sitruunapippuria
  • limen kuorta raastettuna
  • kurkkua pilkottuna

 

  1. Sekoita ranskankerma-kermaviiliseokseen kaikki pilkotut ainekset ja mausteet.
  2. Anna täytteen maustua kaapissa ainakin pari tuntia. Mielellään yön yli.
  3. Pursota täyte Linkosuon sipseihin vasta, kun ne meinataan syödä.
  4. Tarjoile heti.

 

Täytettyjen sipsien lisäksi meillä oli juhlissa tarjolla myös – ihan sellaisenaan – Oat ja Rye Chipsejä. Erona joihinkin muihin snäkeihin ne ovat todella ohuita ja itse laskisin samaan herkuttelukategoriaan kuin perus perunalastut. Paitsi vaan että niissä on puolet vähemmän rasvaa kuin perunasipseissä (ja enemmän kuituja!). Näistä voin kuitenkin sanoa sen, että ovat sitten sellaista herkku, että jos et halua joutua koukkuun, ÄLÄ OSTA! IKINÄ!

Mun oma ehdoton hullaantumiseni on Oat Chips Caesar. Mä olen muun muassa vedellyt tämmöisen pussin kerran kymmenen minuutin automatkalla yhdeltä istumalta suuhuni. Ja myös korvannut lounaan rouskuttamalla pussin kuin itsestään. Tämä ei ole siis mikään ravintoympyräsuositus, mutta kertoo keisarin houkutuksesta ja minun himostani kyseisiä tuotteita kohtaan.

Tuli mieleeni, tässä kirjoitellessa ja välissä viikon kauppakassia purkaessa, että pitäisi seuraavaksi kokeilla täytettyjä sipsejä kasvistäytteellä. Ollaan yritetty pitää kiinni siitä, että meillä olisi kasviruokapäivä kerran viikossa, joten miksipä ei myös juhlatarjottaviin niitä voisi lisätä, vaikkei joukossa varsinaista kasvissyöjää aina olekaan.  Mietin, että esimerkiksi kauraranskankerma, tomaattinen nyhtis, purjo ja kurkku voisi olla yksi aika makoisa täyte. Joukkoon mausteita, nams!

Niin tai millainen olisi viikunahillo ja sinihomejuusto ruissipsin päällä? Tai vuohenjuusto-päärynä-hunajatahna kaurasipsissä?  En halua edes miettiä, kun tulee nälkä pelkästä ajattelusta. 

Tämmöinen maailman nopein ja herkullisin tarjoiluvinkki vaikka joulun ylläriviereille ja uudenvuodenkemuihin! Sipsit (eli nämä kuppimuotoiset, postauksen kuvissa täytetyt) löytyvät kauppojen näkkileipähyllystä  ja chipsit (hullun himotuksen aiheuttavat keisarit ja muut maut) perunalastuhyllystä

-Karoliina-

Kuvat: 1-2, minä // loput: Noora Näppilä

 

 

Ladataan...

// Kaupallinen yhteistyö: Saarioinen// 

Meidän perheessä on jo ollut varmasti jo 15 vuotta sellainen vitsi, joka menee jokseenkin näin:

”Tehtäisiinkö tänä vuonna jotain ihan uusia jouluruokia? Mentäisiin saunaan jo ENNEN kirkkoa ja avattaisiin lahjat eri aikaan kuin yleensä?...Ai niin. Ei me voida. Se ei ole PERINTEISTÄ.”

Tämä perinteisyysläppä juontaa juurensa siitä, että minä olen ollut aina se meidän perheen kapula rattaissa, mitä tulee joulutapojen uudistamiseen. Olen vastustanut joulukuusen paikan muuttamista tai sitä, että jokin ruoka otetaan pois joulupöydästä (silloinkin, kun sitä harva enää meidän perheessä syö).

Olen yleensä muutoshakuinen ja kyllästyn nopeasti. On kuitenkin muutamia asioita – joulu yksi niistä – jossa haluan vaalia perinteitä. Silloin voin ottaa vastaan joitain hienoisia muutosehdotuksia, mutta kokonaan settiä en halua laittaa lihamyllyn kautta uusiksi. Jotkut asiat ovat minulle pyhiä.

Minä vietän seuraavaa joulu jo kahdeksatta (minne tämä aika oikein juoksee?) kertaa äitinä. Ja miten ihanaa onkaan ollut se, että olen saanut olla mukana luomassa tyttären jouluperinteitä. Hänellekin on muodostunut jo selvät sävelet siitä, mitä mikäkin joulupäivä tehdään ja miltä joulupöydän tulee näyttää. Hauska nähdä, mitä asiat hän itse haluaa säilyttää aikuisuudessaan ja mitkä uudistaa.

Meidän perheen joulupöydän kulmakivi on perinteiset laatikot ja tietysti kinkku. Mutta varsinkin alkupalojen ja salaattien kanssa olen hieman antanut periksi. Esimerkiksi minun lapsuudessani me katoimme kaikki jouluruuat kerralla esille, mutta nyt jo monta vuotta meillä on ollut erikseen ensin alkupalapöytä. Se on ollut myös se paikka, jossa ruokavariaatioille on ollut hiukkasen enemmän tilaa myös minun mielestäni.

Kun sain tänäkin jouluna kunnian tuunata Saarioisen jouluruokia uuteen uskoon, pohdin, millä tavalla voisin kunnioittaa perinteistä joulu ja lapsuudesta tuttua makumaailmaa. Ja mitä uutta puolestani haluaisin tuoda joulupöytään. Minulla oli pieni etiäinen siitä, että haluaisin maistaa lemppariani, rosollia, uudella tavalla. Niinpä annoin miehelle haasteen ja hän loihti rosollista tällaisen version:

 

Vuohenjuustorosolli

  • Saarioisen rosolli
  • rucolaa
  • vuohenjuustoa kiekkoina
  • hunajaa
  • pekaanipähkinöitä

 

  • oliiviöljyä
  • vaaleaa glögiä
  • omenaviinietikkaa
  • mustapippuria
  • suolaa
  • kanelia

 

  1. Leikkaa vuohenjuusto kiekoiksi, lorottele päälle hunajaa ja paista uunissa 190 asteessa niin, että juuston pinta hieman ruskistuu.
  2. Levittele rucola salaattilautaselle ja asettele Saarioisen rosolli päälle.
  3. Lisää paahdetut pähkinät ja paistettu vuohenjuusto.
  4. Valmista kastike sekoittamalla kaikki kastikeaineet keskenään ja lisää kastike salaatin päälle.

 

Mun mielestä tuunaaminen on paras tapa käyttää puolivalmiita tuotteita. Kaiken lisäksi pieni variointi estää ruokahäivikin, kun makuja voi varioida.

Jos sinulla on jokin hyvä jouluruokatuunausvinkki, jaa se ihmeessä muillekin. Hästägeillä #saarioinen ja #äitientekemää se tavoittaa monet muutkin.

Kivaa lauantaita! Me suuntaamme mummon syntymäpäiville, jotka on PERINTEISESTI vietetty tapaninpäivänä, mutta nyt kemuillaan jo aikaisemmin.

Lue lisää Saarioisen jouluruokien variaatioita ja tuunausvinkkejä täältä.  Maistuisiko esimerkiksi wokattu rosolli tai Saarioisen bataattivuokaa pohjana käyttävä bostonpulla? 

-Karoliina-

Pages