Ladataan...
Kolmistaan

// Kaupallinen yhteistyö: Fiksuruoka // 

 

 

Mä olen ollut aina sellainen oman elämäni martta, joka rakastaa tehdä safkaa ruuan jämistä. Ruuan heittäminen kun roskiin on tuntunut aina aivan järjettömälle ja joku jämäruokailussa saa mut syttymään.

Aikaisemmin olen kuitenkin miettinyt ruokahävikkiä ainoastaan siitä näkökulmasta, mitä ja kuinka paljon ruokaa kotiini ostan. Kun suunnittelen viikon safkoja, arvioin aina joka kerta myös sitä, kuinka paljon ruokaa syödään, missä järjestyksessä (pienimmällä kestopäiväyksellä aina ekana) ja mikä onkin minkäkin viikon tarve. Se, mitä en ole kuitenkaan koskaan miettinyt, on se, MISTÄ ruokani ostan, jotta hävikkiä myös siellä kaupan päässä syntyisi mahdollisimman vähän.

Silmäni tämän asian suhteen avautuivat kuitenkin tässä muutama viikko sitten, kun minut pyydettiin mukaan kampanjaan Fiksuruoka.fi-nimisen yrityksen kanssa. Fiksuruoka.fi on netissä toimiva ruoka- ja käyttötavarakauppa, jonka toimintaperiaate on mielestäni nerokas: Fiksuruoka.fi haluaa omalta osaltaan vähentää ruoka- ja tuotehävikkiä, jota muuten syntyisi päivittäistavaraliikkeissä.

Fiksuruoka.fi:n valikoimamme koostuu kotimaisilta valmistajilta, tukkuketjuilta ja maahantuojilta ostetuista poisto- ja jäännöseristä, joista uhkaa tulla pian kaupan hävikkiä. Joskus hävikiksi joutumisen syy voi olla se, että tuote on poistumassa valikoimasta. Toisinaan taas myyntipakkauksen uudistuminen tai vaikka yksinkertaisesti vain liian suuret määrät varastossa. Fiksuruoka.fi on sitä mieltä, että näitä tuotteita ei kannata hävittää vaan mieluummin tuoda ne jokaiselle ostettavaksi. Tässä hyötyvät ikään kuin kaikki. Ihmiset saavat edullisesti tuotteita ja toisaalta kaupat eivät joudu pulaan. Niin ja suuressa mittakaavassa voisi sanoa vähän juhlallisesti: Maailma pelastuu!

Mä tilasin Fiksuruoka.fi -kampanjan testijaksolla meille ison kasan sellaista ruokaa ja kodintuotteita, joita A) uskoin käyttäväni pian (ts. käyttöpäivämäärät ovat meille riittäviä) tai B) jotka säilyvät hyvin. Kauppakori täyttyikin pähkinöistä, pesuaineista ja esimerkiksi ihanista pienistä limpparipulloista, joiden päivämääräys oli merkattu tammikuulle. Ne voisi hyvin tarjota F:n joulukuisilla synttäreillä.

Fiksuruoka.fi -sivusto toimi mielestäni kätevästi (sekä mobiilissa, että koneella). Sen kun vaan tarkisti, että tuotteissa olevat päivämäärät käyvät omiin tarpeisiin. Sitten ostokset virtuaaliseen kauppakassiin ja tilaus menemään. Erityisen mukanaa oli muuten myös se, että sivustolle oli laitettu mm. gluteenittomat tuotteet ja luomut omiin osastoihinsa. Ja luomua oli muuten paljon! Tilauksen tehtyäni mun paketti oli kolmen päivän kuluttua tuossa meidän lähi-Ärrällä. 300 metrin päässä kotiovesta. Kätevää!

Klikkaamalla itsesi tästä linkistä Fiksuruoka.fi:n sivuille ja tilaamalla uutiskirjeen, saat omalle fiksulle tilauksellesi ilmaiset postikulut (3.90e). Muuten koko Fiksuruoka.fi:n valikoiman löydät täältä.

Ihanaa torstai-iltaa!

-Karoliina-

Ladataan...
Kolmistaan

Mies oli eilen flunssan kourissa. Makasi reporankana sängyssä ja kello läheni uhkaavasti viittä. Olin odottanut vesi kielellä jo edellisillasta asti lupailtua kanttarelli-pekonirisottoa. Nyt näytti kuitenkin uhkaavasti sille, että se piti valmistaa itse.

No mikäpä siinä. Taruin härkää sarvista. On tässä ennekin ruokaa tehty. Pilkoin sipulit, enkä todellakaan PURISTANUT valkosipulia millään Ikean rakkineella vaan runttasin ensin valkosipulin liiskaan – aivan kuten Jyrki Sukula – ja sitten siivuttelin sulavasti.

Kuullotin sipulit PORTUGALISSA tuodussa JULMETUN KALLIISSA  oliiviöljyssä. Alkoi löytyä ruuanlaittoflow. Kyllä tämä tästä.

Keittelin kasvisliemet ja kuullottelin riisit. Sitten perään desi (vai kaksi?) valkoviiniä minipullosta, jonka mies oli tuonut varta vasten risottoa varten. Huh! Jopas oli tymäkkää valkkaria. Alkoi ihan silmiä kirvellä tinton koskettaessa kasaria. Tulisi varmasti maukasta. 

Valmistin kanttarelit. Ensin kuivalla pannulla ja sitten lopuksi vasta voi. Tietty. Sain tämän ohjeen pari viikkoa aikaisemmin eräältä kokilta.

Sitten pekonit uuniin, paketillinen parmesaania raasteeksi ja hidasta kypsennystä kasvislientä tilkka tilkalta lisäilleen.

Tulkaas perhe syömään. Mamma on kuulkaas täällä kokannut vähän gurmeeta. Nyt kyllä kannattaa ottaa ihan ruokakuviakin blogiin, kun edes joskus on itse tehnyt aterian. Ei aina niitä aviomiehen tekemiä.

”Täällä kaapissa olisi ollut viiniä siihen risottoon”, mies huikkaa.

”Joo mä tiedän, laitoin jo sitä”, vastaan.

”Tää on avaamaton”, mies nostaa pullon esille jääkaapista.

Hetken hiljaisuus. Ryntään ”viinipullolle”. Pullo olikin sitten vaaleaa balsamicoa. Että silleen. Kannatti hikoilla keittiössä 45 minuuttia. Mies söi säälistä 3 annosta, lapsi pakotettiin yhteen. Itsellä maistui kitkerä etikka suussa vielä illallakin,

Että sillee. Vituiks-män-risotto. En kokkaa enää koskaan.

-Karoliina-

 

Ladataan...

Mä rakastan ruuan laitossa sitä, että koskaan ei tiedä kokkaamisen alussa, mitä lopulta lautaselleen saa. On ihana mättää ruoka-aineet eteensä ja alkaa pohtia, mitä tänään tekisikään. Sitten kaivella jääkaappia vähän lisää ja saada aikaan yhdistelmä siitä varta vasten ostetusta ruuasta. Ja niistä jämistä, jotka kaapista löysi. Vaikka olen aina tykännyt kokkailla, on Tampereella ollessa ruuan laitosta tullut jopa ihan terapiaa. Sellainen työpäivän jälkeinen nollas, jolla saa aivot narikkaan ja rennon fiiliksen. Syy on ehkä se, että me kokataan usein yhdessä koko perhe. Silloin on ekan kerran työ- ja koulupäivän jälkeen aikaa olla myös yhdessä. 

Omasta päästä keskitty ruoka syntyi taas tällä viikolla, kun tein lohta. Tällä kertaa ihan yksin. Koska annos ei ollut alun perin mitenkään suunniteltu, varsinkaan blogiin, on kuvamateriaalikin aika heikko. Mutta ruoka sen verran herkkua, että se kannatti jakaa eteenpäinkin. Tässäpä siis nopea ja herkullinen arkisafka. 

UUNILOHI TILLIPESTOLLA

  • syöjien mukainen palanen lohifilettä
  • tuoretilliä
  • sitruuna
  • mustapippuria
  • suolaa
  • oliiviöljyä
  • parmesaani raastettuna
  1. Huuhtele lohifile veden alla ja aseta se leivinpaperin päälle, nahkapuoli alaspäin.
  2. Ripottele päälle rutkasti suolaa.
  3. Laita lohi uuniin 10 minuutiksi 180 asteeseen.
  4. Valmista sillä aikaa ”pesto”. Mätä puoliruukullista tilliä blenderiin, lorauta perään pari ruokalusikallista oliiviöljyä, puolikkaan sitruunan mehu ja kourallinen parmesaania. Mausta setti mustapippurilla ja surauta sitten tasaiseksi massaksi.
  5. Ota lohi pois uunista, levitä pesto lohen päälle ja kypsennä sen jälkeen niin kauan, että lohi on kauniin värinen kauttaaltaan ja pestoon on tullut kevyt paistopinta. 4:n hengen annos lohta kesti uunissa noin 20 minuuttia.

Me syötiin tällä kertaa kala keitetyn parsakaalin ja keitettyjen porkkanoiden kanssa. Kasvisten päälle vähän voita ja aromisuolaa (vaikka se onkin luultavasti myrkkyä). 

Kyselin alkuviikosta instassa postaustoiveita teiltä seuraajilta. Ruokajuttuja toivoi niin moni, että mietin, pitäisikö alkaa postailemaan tänne blogiin joka viikko yksi meidän sen viikon safkoista. Useinhan täällä toki on ruokaa, mutta ei kuitenkaan aivan joka viikko. Tykkää vaikka tästä postauksesta, jos et jaksa kommentoida, jos viikon annos -postaussarja kuulostaa kivalle.

-Karoliina

Pages