Ladataan...
Koti Kumpulassa

Kuten esittelyssä kerronkin, täällä meitä asustelee minun kanssani mieheni Topi, syksyllä neljä vuotta täyttävä tyttäremme Sofia sekä kaksi koiraherraa Sulo ja Leo. Odotamme siis myös Sofian pikkuveljen syntymistä hetkellä millä hyvänsä.

Ostimme tämän kotimme syksyllä 2011 Sofian ollessa vuoden vanha. Talo jouduttiin remontoimaan oikeastaan kokonaan, sillä talo ei ollut meille sopivassa kunnossa sellaisenaan. Esimerkiksi makuuhuoneita oli liian vähän (vain yksi) sekä makumme ei mm. sisustusvalintojen suhteen kohdannut edellisten asukkaiden kanssa alkuunkaan.

Puutalomme on rakennettu muistaakseni vuonna 1955, peruskorjattu 1977 ja laajennettu 2005. Haaveilen, että joskus voisimme maalata talon myös ulkoa päin. Talomme on nyt ulkoapäin vihreä, mutta jos saisin valita, maalaisimme sen ehkäpä harmaaksi. Nyt talo on niin hyvässä kunnossa ulkoa, ettei maalaminen ole ajankohtaista, mutta sitten jonain päivänä.

Alueena Kumpula on erittäin rauhallista omakotialuetta. Etsimme taloa juuri tältä alueelta ja teimmekin tarjouksen eräästä toisesta alueella sijaitsevasta talosta tätä ennen. Nyt, kun lenkillä tulee tuon keltaisen talon ohi käveltyä, olen todella, todella tyytyväinen ettemme sitä saaneet. Tämä meidän talomme tuntuu kodilta! Niinhän sen tietysti kuuluukin.

Ennen tänne muuttoa asuimme Atalassa (noin parin kilometrin päässä täältä) paritalossa. Viihdyimme myös siellä, mutta kaipasimme omaa rauhaa ja isompaa pihaa. Sofian ollessa noin kahdeksan kuukautta vanha kesällä 2011, saimme paritalomme myytyä ja muutimme "kodittomina" vanhempieni yläkertaan. Se toi tietysti omat haasteensa vauva-arkeen, eikä ajasta selvitty ilman konflikteja. Onneksi ongelmat saatiin selvitettyä eikä niistä jäänyt minkäänlaista kitkaa.

Sitten jouluksi 2011 pääsimme muuttamaan aikalailla valmiiseen kotiimme! Sofia oli tuolloin 1v 3kk ja oppi niihin aikoihin myös kävelemään. Valmistahan täällä ei ole vielä ihan täysin nytkään, mutta se kaiketi kuuluu omakotielämään! Aina vähän jotain remppaprojektia meneillään. Varsinkin kun kyse on vanhasta talosta. Itsellä kesti hetken, että pystyin hyväksymään keskeneräisyyden. Täytyy myöntää, että välillä vieläkin keskeneräiset alakertaan menevät portaat ärsyttävät. Onneksi ei enää läheskään niin paljoa kuin vuosi sitten!

Rakastan asua täällä, vaikka matkan varrelle on mahtunut vesivahinkoja ja muuta mukavaa. Välillä olen jopa sanonut katuvani tämän talon ostoa! No, välillä sitä tulee sanottua vaikka mitä. Tällä hetkellä haaveilen myös laajennuksen tekemisestä, jotta saisimme muutaman huoneen lisää! Oi, ja isomman olohuoneen yläkertaan. Ja ja ja ja...